perjantai 30. toukokuuta 2008

Tunnetko mikä kasvi tämä on?


                


Sattuisiko joku tuntemaan tämän kasvin? Kuvan keskellä olevat lehdet eivät kuulu tälle kukkijalle, vaan sen lehdet ovat noita tummempia ja kapeita pinnaltaan kiiltäviä ja ehkä hieman vahamaisia. Lehdet ovat pareittain ja pitkän varren päässä niitä on useita. Kasupaikka on kosteahko, pienen lammen ranta. Jos vaikuttaa tutulta, laita tietosi kommentteihin.


Laitan tähän erilaisia männyn kukintoja, mutta niiden nimet eivät kiinnosta. Meidän lähinaapurustossa asui vanha pariskunta ja he olivat istuttaneet tontilleen erilaisia mäntyjä. Nämä kasvavat tuossa tien vieressä ja ovat aika mielenkiintoisen kukinnan omistavia.


          


          


          


           Tämä söpö kuusi asuu mökkisaaressamme. Siellä ei ole kovin montaa kuusta, enimmäkseen mäntyjä, koivuja, leppää ja haapoja.


          


                             Hyvää viikonloppua sinulle!

torstai 29. toukokuuta 2008

jättikärpäsiä


Lupasin esitellä kankaan värjäys- ja painantakurssilla tekemäni kärpäskankaat, kun saan ne näyttelystä. Tänään kävin ne hakemassa. Tein kirurgin veitsellä jollekin tietylle paperille (en muista nimeä) mallineen, jossa on yksi kärpänen ja niitä sitten seulan avulla painelin kankaan täyteen.


            


          


Nämä oli ihan ekat painannat ja valitsin pohjiksi rumimmat kankaat. Pelkäsin, että sottaan sen värin kanssa koko kankaan. Hyvin nämä onnistui, toisessa on muutama pieni roiske, mutta ne voi kuvastaa kärpäsen kakkaa. Itse käpät on aika isoja, noin 8 cm. Ajattelin, että jos tekisin vaikka mökin vessaan verhot tämmöisestä kankaasta, niin oikeat käpät ei uskaltaisi tulla koko vessaan. Ne pelkäisi näitä jättikäpiä. Kankaat olen värjännyt pussivärjäyksellä. Kuvasin kankaat tuolla ulkona Ukon kanssa. Ukko hieman katseli kummissaan, kun levittelin kankaita heinikkoon. Sanoin sille, että älä mene lähelle, niissä on isoja kärpäsiä ja sinähän pelkäät niitä. Ukko rupesi melkein nauramaan moiselle puheelle.


          


Mutta oikeesti se aina alkukesästä juoksee heti sisälle, jos kärpänen tulee lähelle. Pian se taas tottuu ja yrittää nappasta lentävät suuhunsa. Paitsi ampiaiset ja muut pahemmat pörrääjät. Silloin se katsoo alta kulmien ja juoksee sisälle tai syliin korvat luimussa. Kesä tai pari sitten Ukkoa pisti ampiainen niskaan ja usko pois, silloin se nousi seisomaan takajaloilleen ja laittoi etutassut melkein niskan taakse! Se oli aika villin näköistä. Eipä kulje enää sitä polkua pitkin, missä tämä tapahtui, vaan kiertää sen paikan kaukaa.

tiistai 27. toukokuuta 2008

2 X kassi


Tein joku aika sitten Ekokassin. Kotiliedessä oli Suunnittele ekokassi-juttu ja tytär sen luettuaan innosti minut suunnittelupuuhiin. Materiaalit piti olla jotain vanhaa ja minä käytin päälliseen vanhan, hieman läikkiintyneen pöytäliinan ja vuoriksi itse värjättyä ja painettua lakanakangasta. Vetoketjut olen ostanut jostain kirppikseltä ja napit vanhaa varastoa.


                   


Kassi näyttää ihan viattomalta, tavalliselta kangaskassilta. Usein kaupan kassajonossa huomaan, etteivät ne kärryyn kerätyt ostokset millään mahdu tuohon kassiin. Ei hätää! Kassin vuori on napeilla kiinnitetty ja jonottaessa avaan napit näppärästi ja käännän vuorikassin oikein päin ja siinä sitä sitten onkin kaksi kassia käytettävissä!


          


Vuoriosassa on vetoketjullinen tasku, jotta tavarat eivät kassia käännettäessä lentele kaupan lattialle.


         


Myös päällyskassissa on sisäpuolella vetoketjullinen tasku avoimen ulkotaskun lisäksi. Olen taskuihmisiä, kuten voi huomata. Vuorikassin sangat taittuvat kivasti vuorin ja päällisen väliin.


          


Kuvassa näkyykin hyvin muutama nappi, joilla vuori ja päällinen pysyvät yhdessä. Kaiken kaikkiaan nappeja on tasaisin välein 8 kpl ja kaikki erilaisia. Voisihan nappien sijasta käyttää avovetoketjua. Laitoin vielä kärrypoletille oman paikan, jotta se pysyy tallessa. Olen ottanut nämä kuvat sillä entisellä kameralla, joten ne on aika surkeita. En vaan jaksanut kuvata niitä uusiksi. Mutta täällä kävijäthän ovat tottuneet katselemaan hieman sottaisia kuvia.


       

keskiviikko 14. toukokuuta 2008

ei mitään uutta, paitsi..


Täytyy heti tunnustaa, että mitään käsitöitä en ole ehtinyt tekemään. Illat on mennyt Markkinointi instituutissa kursseilla ja tytärkin oli kolmen päivän vierailulla, kun oli kesätöitään varten kurssitettavana. Tässä pieni tervehdys häneltä.


             


Taisin näistä musikanteista mainita Malmön matkani jälkeen, en vaan niitä silloin kuvannut ja se hieman harmitti, mutta tytär oli ne minulle kuvannut. Jos olisin jonkin sortin katusoittaja, niin hengailisin näiden kavereiden luona ison hatun kanssa. 


Ostikkoon liittyen kerron, että minulla on uusi digi-järjestelmäkamera!!!!! Haluan nyt esitellä tämän uuden kaverini. Meidän ystävyys suhde alkoi maanantaina heti yhdeksältä, kun kaupat aukenivat. Ihastusta ensisilmäyksellä. Sunnuntain lehdestä luin hänen erinomaisuudestaan ja tein päätöksen hankkia hänet ihan ikiomaksi. Lauantaina olin vietänyt tuntikausia netissä etsien tietoja eri kameroista, vertailin ominaisuuksia ja hintoja. Aikaa kului ja muutama vaihtoehto löytyi ohi muiden, mutta ei selkeää päätöstä. Ja sunnuntain lehden mainoksen nähtyäni tiesin heti, että nyt se löytyi. Jotenkin tuntui turhalta ne netissä pyörityt tunnit. Tyttären kameralla otin kuvan minun uudesta ihanasta kamerasta! Sen käytön opiskeluun olen tuhrannut kaikki liikenevät vapaahetket.


             


Se on tosi upea, kaunis, kätevä, kiltti, kevyt, valikot suomeksi ja kaikin puolin mallikas. Nimikin on hieno; Nikon D80 objektiivina Nikkor AF-S 18-70 ja jotain muuta. Siis koko nimeltään tämä laite on Nikon Nikkor (Nikkor on niin kuin se sukunimi). Ostin hänelle takana näkyvän punaisen vapaa-ajan kodin, jossa sitä voi lepuuttaa kuljetuksen ajan ja onhan siellä kivempi kotonakin huolia, kun jollain pöydän kulmalla pölyjen piirittämänä. Kuvaamista olen harjoitellut Ukon kanssa lenkkeillessä. Naapuri jo luuli, että olen menossa lintuja kiikaroimaan.


             


Tuomien kukintaa Ukon kanssa ihailtiin tuolla joen rannassa. Samalla reissulla osuttiin paikalle, kun tuolla muutaman kilometrin päässä on asumiseen kaavoitettu alue, josta on ollut kovasti kädenvääntöä. Toiset haluaa sen pysyvän virkistysalueena ja toiset haveilee saavansa sieltä mäen nyppylältä itselleen kodin. No nyt siellä on aloitettu arkeologiset kaivaukset. Ainakin tämmöisen kivilattian nämä arkeologit olivat sieltä saaneet esiin.


            


Jo viime keväänä minun piti kuvata keltavuokkoja, jotka kasvavat tuossa sairaalan alueella, mutta ei ollut koskaan kameraa mukana, kun siitä kuljin. Tiistaina olin Ukon kanssa ihan toisella suunnalla lenkillä, mutta päätin kuitenkin kävellä vielä vuokkojen luokse. Tänään se olisikin ollut jo myöhäistä, nurmikko oli leikattu ja vuokot sen mukana. Harmi, että eivät osaa niitä säästää. Viime vuonna joku oli yöllä käynyt lapion kanssa muutaman siitä varastamassa. Tänä vuonna ei ehtinyt!


             


Eilen päätimme äidin ja siskon kanssa lähteä kevätretkelle Ristiinaan moikkaamaan äidin vanhaa tätiä eli minun mummon siskoa. Ja hauskinta tässä on, että me menemme junalla! Olen aina halunnut mennä junalla ihan minne vaan ja nyt sitten mennään. Eihän se juna sinne Ristiinaan mene, vaan Mikkeliin. Tosi jännää. Joskus haluan vielä mennä yöjunalla, päämäärällä ei ole väliä, tärkeintä on se matka. Voisi kuulostaa hulluta, jos kertoisi, että kävin Rovaniemellä. No mitä teit siellä? En mitään, odotin vaan, että juna lähtee takaisin, jotta pääsen äkkiä vaunuun nukkumaan. Wau! Olisimme tietenkin voineet mennä tuonne Niin-tädille omalla autolla, se olisi tullut paljon halvemmaksi, mutta junassa on tunnelmaa. Odotan sitä, kuin suurtakin lomamatkaa.


 

sunnuntai 11. toukokuuta 2008

surkean kameran muistoksi


Perjantaina tapahtui ihan kamala, mutta toisaalta odotettukin juttu. Kamera hajosi totaalisesti. Raivostutti niin, että teki mieli nakata se mereen. Mutta silloin olisin ollut tämän postauksen kuvia köyhempi. Olimme mökillä ja olisi ollut hienoa kuvattavaa. Saareen rantautui 10 vanhaa santajaalaa, joita nykyään firmat vuokraavat ajeluttaakseen asiakkaitaan tai henkilökuntaa virkistääkseen. Nyt ne olivat liikeellä Stadian ja evtekin yhdistymistä juhlistamassa. Oli todella upeaa nähdä niin monta suurta purjehtijaa yhdessä, kylki kyljessä. Kuvitelkaa ite miten hienolta se näyttäisi, kun kuvia ei ole. Mastojen viidakko oli mahtava.


Torstai-iltana kiertelimme ympäri saarta ja silloin kamera oli vielä hengessä mukana. Arvaa, mikä tämä on?


             


        Juu, sehän on ruostunut öljysäiliö, jossa ei ole enää edes kattoa.


             


Sisäpuolelta tila näyttää aika ankealta, mutta kesäkuun 4 päivänä täällä alkaa kesäteatteri. Ruotsinkielinen Viirus-teatteri esittää näytelmän nimeltä Hjortkungen. Aika paljon on vielä tekemättä, ennen kuin tässä tilassa voi mitään esittää.


                      


             


                   Pressujen alla on puutavaraa katsomoa varten.


                    


Pidän kovasti tuosta ruosteen väristä! Saaressa on ollut kolme öljysäiliöä, joista laivat ovat tankanneet. Valtavia öljyputkia meni säiliöstä rantaan, jossa on joskus ollut tankkauspaikka. Nykyään säiliöitä on pystyssä vain tämä yksi, jota ympäröi kivestä tehty muuri. Yhdestä säiliöstä ei ole jäljellä kuin betonipohja, toisesta vain muurit.


              


Saari on ollut kiinteä osa Suomenlinnan historiaa. Aikanaan, kun se oli armeijan käytössä, siellä tapahtui siihen aikaan Suomen suurin asevaraston räjähdys. Näitä kranaatin puolikkaita löytyy yhä.


             


Melko rähjäinen "valkoinen talo" seisoo Kruunuvuoren selän puoleisella kalliolla. Sieltä on hyvä katsella Ruotsinlaivojen saapumista tai lähtöä.


               


Laivojen koevetopaikka, joka on yhä toiminnassa. Samoilla paikoilla on ennen ollut tankkauspaikka.


             


Tämä öjlyputki on vielä jäljellä ja menee koevetopaikalle, jonka teräsköydet ovat aivan omaa luokkaa. Näitä ei helpolla nostella.


             


              Meri tuo yllättäviä tavaroita. Kuinkahan tämäkin käsilaukku on tänne joutunut? Laukku on kaunis, metalliosat hieman ruosteiset.


            


Muovipulloja, styroksia, kumihanskoja, lautoja yms romua en viitsinyt kuvata. Niiden määrä on vuosi vuodelta lisääntynyt. Harmi. Ehkä jonain vuonna rantautuu oikea aarrearkku.


                      


En ole seilannut merellä pimeään aikaan tällä kohdin, joten en tiedä onko tämä välkyttelijä edes toiminnassa. Alapuolella on kamalan jyrkkä kallio suoraan mereen. Lahot portaat vain jonkun matkaa. En uskalla mennä lähelle, kun huimaa =o (


              


              Mökkiläisten venepaikat. Ukko ei voi pysyä poissa kuvista.

keskiviikko 7. toukokuuta 2008

koiramainen kuvapostaus


                    


Tämän päivän jutut on lähes kokonaan Ukosta, koska se vaan on niin suloinen. Ahkerana poikana tahtoo aina auttaa kantamisessa. Käsineet, juomapullot, avaimet tai löytötavarat kelpaavat. Jos en mitään anna kannettavaksi, löytyy aina joku keppi.


         


Kun Ukkoa oikein kunnolla rapsuttaa, muuttuu asento tämmöiseksi, minun mielestä ei niin mukavaksi.


       


Ukkohan ei ui, mutta kahlailee sen verran matalalla, ettei vatsa kastu. Vantaanjoessa hieman kokeili tassuilla veden lämpöä ja savipohja sekä pehmeä hiekka teki tassuista hieman sottaiset.


                 


Tässä Ukko poseeraa meidän vakkarikoirapuistossa. Siellä oli joku uhkaava romupuu, jonka kaupungin puistomiehet pitivät parhaana kaataa. Tekivät siitä toteemin, johon on molemmin puolin kirjoitettu vakiokäyttäjien nimiä.


         


Lähellä koirapuistoa on valtavista kivenjärkäleistä tehty aurinkokello. Se on samalla myös labyrintti, jossa lapset voivat juoksennella. Ukko on löytänyt pienen lapasen ja on tulossa esittelemään sitä.


          


          


Tässä itse kello, joka ei enää näytä aikaa. Jotkut pölvästit ovat rikkoneet sen "viisarin", joka oli paksu nelikulmainen graniittitolppa ja siinä oli terävä kärki. Keskellä näkyy osa siitä.


         


Kuvasta voi huomioida, että kello-labyrintti on melko iso.


                  


Kotona kannattaa makoilla keittiössä omien lelujen kanssa. Silloin saattaa vaikkuttaa niin söpöltä, että joku hieman rapsuttaa tai jopa heltyy antamaan makupalan.


          


Koska tämä postaus on koiramainen, voin laittaa uuden lahjaksi menevän kaurakoiran tähän loppuun. Tietenkin Ukon kanssa.


        


 


 

sunnuntai 4. toukokuuta 2008

kännylle koti


Meillä on ollut tytär lomalla reilun viikon, mutta tänään hän lähti takaisin opiskelukaupunkiinsa Malmöhön. Aika meni tosi nopeasti, olisi häntä pitempäänkin pitänyt. Käsitöitä olen tehnyt vain tyttären uudelle kännykälle suojapussukan. Hän vallitsi kankaaksi Ruotsista ostamaani Tilda-kangasta.


            


Kaulahihnan saa pois, jotta se ei laukussa kietoutuisi muiden tavaroiden ympärille. Nappi on vain koriste, oikeasti lapän pitää kiinni tarrapalaset.


            


Mökilläkin olen nyt käynyt, Vappu-aattona ensimmäisen kerran. Torstaina tulin kotiin ja perjantaina menin uudelleen. Minulla on mökkitunnelma jo heti tämän sillan alituksen jälkeen. Jotenkin siitä alkaa vapaus!


           


En kyllä muista, että taivas olisi ollut raidallinen, ihan hieno sininen se minun mielestä oli. Hieman harmitti, ettei ollut mitään käsityötä mukana. Lueskelin vanhoja muistiinpanoja mökkikirjasta. Niitä on mukava lueskella ja vertailla eri vuosien havaintoja. Olen kirjannut ylös myös suurimman osan hankkimistani kesäkukista ja perennoista. Nyt ei ollut kukkia vielä mukana, mutta tillit, persiljat, basilikat ja timjamit tuli kylvettyä. Salaatin laitto jäi myös ensi kertaan. Saaressa on jäniksiä ja myyriä, joten heidän kiusaksi salaatit ja persiljat yms kasvatetaan parvekelaatikoissa , jotka ovat sen verran korkealla, ettei jänöt niihin yllä.


           


Saaressa kevät ei etene ihan samaan tahtiin kuin täällä kaupungissa. Jotkut narsissit aloittelivat kukintaa, tulppaanit olivat nupussa, mutta nämä pienet sininiset olivat jo täydessä loistossa. Koivuissa oli niin pienet lehdet siellä, että vihtaa ei saunaan saatu. Kaupungissa se olisi ollut mahdollista.


           


Puhun mökistämme, joka on saaressa ja kaupungin kodista aivan kuin ne olisi eri kaupungeissa, vaikka oikeasti niin mökki kuin kotikin ovat Helsingissä. Mökki jopa puolet lähempänä keskustaa ja kauppatoria kuin koti. Kun lähdemme mökille, ajamme autolla Hakaniemeen ja siitä matka jatkuu veneellä. Joetnkin hassua, kun suurin osa mökille menevistä ohjaa autonsa maalle päin. No ei ole ruuhkia meidän mökkimatkalla, koska kaikki ovat tulossa keskustasta pois päin.