perjantai 28. elokuuta 2015

laukkuu, pussii, kakkuu, korttii ja kangasta

Olisiko ollut viime keväänä, kun Kaapelitehtaalla oli Kierrätystehdas -tapahtuma. Kuljeskelin läpi kaikki jutut ja yhteen työpajaankin menin mukaan. Siellä sai ommella messuhuovasta erilaisia tuotteita. Valitsin jonkinmoisen kopan/kassin mallin. Leikkasin palat, mutta ompelukoneille oli kamalan pitkä jono. Sain ottaa kappaleet mukaan ja jo vainen sain tämän kopan ommeltua! Ihan vaan suoraa tikkiä saumoihin päältä päin. Kylkiin olisi voinut tehdä jotain koristeita, mutta en nyt ollut sillä tuulella. 


Aika typerän näköinen, mutta sen voi täyttää värikkäillä pussukoilla ja kukkaroilla. Tulee hieman pirteämpi. Tuo harmaa huopa on oikeasti kauniin väristä. Harmaa on hyvä väri.


Huopakoppaan oli tarkoitus tehdä kahvat, mutta en tehnyt. Sen palan käytin tekemällä siitä kännykkäpussin. Hyvin eleetön ja tyylikäs siitä tulikin, musta nappi valkealla kukkakuviolla on pussin koriste. Venäläisestä kansansatu-kankaasta tekemä kukkaro oli yksi kolmesta, joista ystäväni valitsi itselleen kahvirahakukkaron Italian matkalle. Toinen vaihtoehto oli tuo turkoosi/oranssi kukkaro. Siis toinen puoli on oransseista tilkuista. Kolmannesta eli siitä valitusta ei ole kuvaa. Mustavalkoinen kukkaro on Marimekon Onnea etsimässä-kankaan jämäpalaoista kyhätty.


En ollut huomannut, että nimpparikangasvaihdosta puuttui yksi vaihdokki. Siksipä oli yllätys, kun viikko sitten perjantaina tupsahti postiluukusta vielä yksi kangaspaketti! Kauniita kankaita kumpikin! Muistan, että tuota värikkäämpää olen joskus haaveillut ostavani. Ja vaaleita ei ole koskaan liikaa.
Kiitos Anita


Siskolle ompeli ohuesta villakankaasta mekon, mutta eipä sitä tullut kuvattua. Hän tarvitsi myös pienen pitkähihnaisen olkalaukun. Marimekon Asemakaava-kangas oli ihan paras tähän veskaan. Ei tarvinnut olla mitään hienouksia, joten niitä ei ole. Taskut puuttuu, samoin avainnauha. Koska kangas on sen verran tukevaa, en laittanut laukkuhuopaa, vaan tukevoitin hieman liimakankaalla. Vuorina vaalea puuvilla. Koko on n. 18 x 21 cm.

Ihan vähän aikaa sitten Päivitys-blogissa hehkutettiin kirjoittajan oman mummin Hiekkakakkua. Minuun se upposti ja eipä aikaakaan, kun olin jo voita sulattelemassa. Taikina oli valmis ja uuni kuuma, kun huomasin, että korppujauhot ovat loppu. Perunajauhojen puutteen olin jo ehtinyt korjata. Joskus olen vastaavassa tilanteessa käyttänyt mannaryynejä menestyksekkäästi, mutta ei ollut niitäkään. Kaappien kaiveluiden tuloksena päätin jauhottaa vuo'an mantelijauheella. Koska kakku alkoi jo mennä hieman viistoon annetuista ohjeista, sekoitin samantien muista hommista jääneen sitruunamehun taikinan joukkoon. Sitruuna on hyvää ja jääkaapissa oli hieman lemon curdia, päätin poistaa sen tuotevalikoimasta ja sinne vaan, taikinaan upposi sekin.


Tässä tulos!
Kun kakku oli "hetken jäähtynyt", kaadoin sen vadille. Ei meinannut tulla mokoma ulos. Ravistelin vuokaa hieman tai jonkun verran ja hups, sieltähän se tippui. Melkein kokonaan. Täytyy kyllä mainita ja korostaa kakun loistavaa makua! Laittakaa aina lemon curdia kakkutaikinaan. Kivahan tätä on tänään tarjota äidille, kun hän tuossa iltapäivällä tulee. Äiti luulee ihan varmasti, että olen syönyt tuon yläosan. Ja arvaa miksi? 
Kun pikkuveljeni ristiäisiä vietettiin, minä ja pikkusisko jätettiin kotiin muiden mennessä kirkkoon. (Juu, en tiedä miksi.) Äiti oli kattanut kotona kahvipöytään jo kaiken, minkä saattoi ilman pilaantumishuolta laittaa esille. Minulle ja siskolle oli laitettu omille lautasille palat kuivakakkua ja lusikkaleipiä yms. Sömme ne ja mieli teki lisää. Pöydällä oli kuvun alla valmiiksi viipaloitu kuivakakku. Nappasin yhdestä palasta pään pois. Sitten tajusin, että nyt jään kiinni moisesta näpistyksestä. Kaikkihan sen huomaa, että yhdestä viipaleesta puuttuu pala, mutta jos kaikista puuttuisi, se olisi ihan eri juttu. Nokkelana, mutta en kovin älykkäänä tyttönä napsin päät pois kaikista paloista. Pyrin siihen, että joka palasta tuli tasan saman korkuinen. Siihen meni aikaa. Aina joku pala näytti korkeammalta kuin muut. Kun tuli valmista, kupu päälle ja kaikki hyvin. Siihen asti kun äiti ja vieraat saapuivat. 


Tänään mennään illalla juhlimaan samaisen pikkuveljen 50-vuotispäivää. Siskon kanssa tuumattiin, ettei me mitään tavaroita sille osteta, vaan annetaan elämys. Ostin kortin, josta muokkasin lahjapaketin näköisen. Se on siis lahja ja kortti yhdessä ja vielä lahjakorttikin. Osa tekstistä kuuluu näin: Noin pitkään elämään on varmasti mahtunut paljon hauskaa ja lisää on luvassa. Jonain sopivana iltana viemme sinut ihan vaan nauramaan! 

Laitoin tuon ihan vaan vinkiksi, jos et millään keksi sopivaa lahjaa jollekin. Sehän on jo mahtava lahja, että broidi saa meidät seurakseen iloista stand up-iltaa viettämään ; D 
Onneksi tuo minun ihanan makuinen Sitruunahiekkakakku ei liity millään tavoin synttäritarjoiluun. Broidi vetää varman päälle ja tarjoilut hoitaa ravintola Töölönranta. 

Hyvää viikonloppua! 
Leipokaa, hyvät ystävät!

PS. Sitä saakelin korppujauhoa sitten oli kuitenkin siellä kaapissa ja iso purkillinen. Mies sen sieltä löysi, mutta hieman myöhässä. Ihan hyvä sinänsä, sillä muuten olisi jäänyt erittäin hauska ilta kokematta. Minua nauratti tuo kakku niin paljon, etten voinut mennä nukkumaan, kun heti alkoi naurattaa. Joskus puoli kahden aikaan pystyin hillitsemään itseni ja menin sänkyyn.

maanantai 17. elokuuta 2015

kirjasyksy


Minkä pinon sinä valitsisit? 
Syksyllä moneen kotiin tulee väkisinkin uusia kirjoja, ainakin jos perheessä on koululaisia. Ja syksyllä ilmestyy kasapäin uusia romaaneja, dekkareita, harrastekirjoja, elämäkertoja ja muita houkuttavia opuksia. Aikuiset menevät opistoihin kielikursseille ja sinne pitää hankkia oppikirja, ehkäpä jopa erillinen tehtäväkirja. Minä ilmottauduin jälleen ranskaa opiskelemaan ja täytynee se kirjakin hankkia. 
Ihan oli puolipakko tehdä joku mieliompelus ennen tosihommiin ryhtymistä. Ja mikäs sen paremmin tähän melkein alkusyksyyn sopisi kuin kirjakassi! Kun näin Eurokankaassa kirjakangasta, ajatuksiin tuli tehdä siitä kirjastokassi. Semmoinen ihan perus kauppakassi-malli ilman vuorta. Sen kanssa kävisin hyvin usein kirjastossa.


Laitoin kuitenkin ohuen laukkuhuovan tukevoittamaan kassia.


Ja sitten siihen tuli jo vuorikin kaksine taskuineen, vetoketju laukun sulkemiseen ja tuikitärkeä avainnauha. Yksi ystävä kertoi, että avainnauha on oikein kätevä henkilöille, joilla saattaa avain unohtua oveen avaamisen jälkeen. Jos avaimet on laukun nauhassa kiinni ei sellaista voi tapahtua. Tai sitten siihen oveen jää myös laukku roikkumaan. 


Pohja on noin 9 cm leveä, korkeus n 31 ja leveys ylhäällä 40 ja alhaalla n 32 cm. 


Kankaassa kirjat ovat niin- ja näin-päin. Ei ihan suosikkikirjoja, mutta silti laukusta tuli hyvä. Kirjakangasta on vain laukun molemmin puolin vain keskiosa, muuten käytin mustaa, tukevaa puuvillakangasta. 

Aurinkoista viikkoa kaikille!

onneksi tuli nimpparit!


Enpä tiedä, kuinka kauan olisi kestänyt tätä blogihiljaisuutta ilman nimipäiviä! 
Lauantaina oli Marjan päivät monien muiden nimpparisankareiden joukossa ja koska olen mukana Tilkkutien järkkäämässä nimipäiväkangas-jengissä, sain 6 jännittävää pikkupakettia. Avasin ne sunnuntaina, heti kun tultiin mökiltä kotiin. Istuuduin nojatuoliin ja otin silmät kiinni yhden paketin ja availin nautiskellen.


Ensimmäisessä paketissa oli kauniskuvioinen, roosapohjainen kangas ja vielä aivan ihanaa volkkarikangasta! Jossain, ehkä instagramissa, mainitsin kerran, että tuollainen olisi unelmieni auto! Nyt voin rakennella kankaasta vaikka kukkaron ja alkaa säästää siihen volkkarirahaa. Voi mennä kyllä koko elämä ilman sitä unelmien autoa, mutta onhan minulla sentään kangas!
Kiitos Hannele!



No entäpäs tämä! Sininen kirjava kangas oli Se kangas ja mari-kankaat bonuksia, kuin myös ihanat napit ja nauha. Kuoressa oli kuva tilkkupeitosta, joka koostui taloista! Minä pidän  taloista, kirkkaista kankaista ja mareista. Tunnustaudun myös nappihamsteriksi.


En tiedä, olenko mahdollisesti hokenut kuinka paljon pidän kirjoituskankaista. Nyt tämä tekstikangas tupsahti postiluukusta! Hauskassa kankaassa on kirjoitettuna kaunolla kukkien nimiä. Mukana oli myös vetoketju! Ehkä pussukkaa varten. Napit sopivat kankaaseen, joten saattaa syntyä sivutaskullinen pussukka, jonka taskunsuussa olisi nappi. Nauhan näen liittyvän kleinbussi-kankaaseen, sehän on kuin ajorata! Kiitos Soile!


Lisää kirjoitusta! Sininen kangas on ihana. Pidän palloista ja sinisestä väristä ja tässä yhdistyy molemmat. Kaunis vihreä on tekstausta ja sinisessä kaunoa. Lisää kirjoituskankaita, ihanaa! Puuhelmille on aina käyttöä ja kaunis nauha saa odottaa rauhassa sitä "täydellistä" paikkaansa. Paketista löytyi myös kirjanmerkkikalenteri ensi vuodelle. Sehän on ihan kohta. Kalenterissa on kuvia duplinilaisista ovista. Ihana. Lähettäjä tietää, että pidän kauniista ovista ja kuvaan niitä. Fillari-postimerkki sopii minulle, kun paljon liikun pyörällä. Kiitos Tilkkuilo!


Tämän paketin sisältö oli yhtä riemukas kuin lähettäjän blogi! Punaisen fatquarterin lisäksi vaikka millä mitalla ihania, monen kokoisia tilkkuja! En kyllä hallitse yhtä taidokasta värien ja kuvioiden yhdistelyä kuin lähettäjä, mutta täytyy yrittää. Huomaa hieno postimerkki. Kiitos Tilkunviilaaja!


Olen syntynyt syksyllä ja syysvärit ovat aina kiehtoneet. Tässä kankaassa on semmoista syksyn sadonkorjuun tunnelmaa! Kuten kortissakin. Mukana oli myös silkkinauhaa, jossa roikkuu lasihelmiä sekä todella kauniita nappeja. Kiitos Paula!



Tässä koko porukka yhteiskuvassa. Tuhannet kiitokset kaille, jokainen paketti oli yhtä mieluisa. Kauniita, huolella valittuja kankaita, ihania pikkuyllätyksiä ja kauniita kortteja. Kovasti tekisi mieli tarttua näihin kankaisiin heti, mutta ensin on pakko tehdä tyhmempiä juttuja, koska olen luvannut. Mekko siskolle ja sohvan päällystys ystävälle. Ei ole kirkkaita kankaita kummassakaan hommassa. Olen pahoillani, että kaikkien kohdalla en ole maininnut blogia, koska en sitä tiedä tai voi olla, ettei blogia ole. Jos on, niin ilmoittaudu, niin lisään linkin.

Tilkkupeitto Poppy`s laittoi minulle haasteen ja jossain kesähuumassa lupasin vastata kysymyksiin. Voit lukea rauhassa, en haasta ketään. Ja jos sinulle nyt pälkähtää päähän, että Marlenpa haastakin seuraavaksi, niin sanon, että ihan turha toivo. En ole haasteihminen alkuunkaan. Tässä nyt nämä ahdistusta tuottavat kysymykset ja vastaukset:

1. Teetkö mielummin käsitöitä kesällä vai talvella?
Molempina aikoina ja myös keväällä ja syksyllä.
2. Jos saat valita, niin onko ympäristösi mustavalkoinen vai värikäs?
Kyllä se olisi värikäs.
3. Silittäisitkö kissaa vai koiraa?
Päivittäin silittelen koiraa, mutta en pelkää kissojakaan.
4. Lautasellasi viihtyy parhaiten liha vai kala vaiko kasvis?
Ei siinä mikään viihdy, syön heti pois. Ensin kalan ja kasvikset. Jos liha on kanaa tai broiskua, se maistuu, mutta muiden kanssa hieman taistelen.
5. Kumpi on lähempänä sydäntäsi, ompelu vai neulominen?
Ehdottomasti ompelu.
6. Viihdytkö paremmin sisällä vai ulkona?
Olen aikalailla ulkona viihtyvää sorttia. Kävelen, haahuilen, juoksentelen, pyöräilen tai vaan istuskelen mielelläni ulkona.
7. Tyylisi on: pelkistetty vai runsas?
Mieluummin pelkistetty.
8. Herkkuhetkellä valitset suklaan vai salmiakin?
Salmiakkisuklaan! Tai suklaan, jossa on caramel ja seasalt.
9. Kun et tee käsitöitä, niin valitsetko kenties lukemisen vai elokuvan katselun?
Lukemisen.
10. Olet omimmillasi arjessa vai juhlassa?
Både o. Jos pakko valita, niin menisin kyllä mielummin juhliin kuin arkeen.

No niin, nyt se on tehty. Täytyy melkein mennä lepäämään tämän ponnistuksen jälkeen : )