vähän joka lähtöön

Hyvää toisen adventin iltaa!

En ole aikaisemmin osallistunut joulukalenteri- tai adventtisukkien neulontaan, mutta nyt sitten innostuin. Lähdin mukaan Sweet things-blogin Adventtisukat-neulontaan. Tämä sopii tänä vuonna paremmin kuin oman joulukalenterin teko.

Ja katsopas! Elämäni ensimmäiset tiimalasikantapäät!

Ensimmäisessä taisi tulla hieman virheitä, mutta ei haittaa. Tässä vaiheessa kun kokeilin, niin vaikutti hyvin istuvalta jalkaan. 

Joulutyyny pilkoitti jo edellisessä kuvassa, tässä ihan reilusti koko komeus.

Yläpuolen kuvassa näkyy, miten kävi, kun yläsyöttäjän kanssa ompelin lumihiutaleita. Kuusenkoristeena oleva nauha tuli kauniisti, mutta lumihiutaleessa kone ompelee moneen eri suuntaan, sivuille, eteen- ja taaksepäin ja silloin ei yläsyöttäjää voi minun koneessa käyttää. Sitten olin vielä niin tyhmä, että ompelin ja ompelin ja ihmettelin, miksi tulee rumaa jälkeä.

Tältä se lumihiutale sitten näytti, kun vaihdoin tavalliseen paininjalkaan.

Hieman vapaammin kasvaneita kuusia on syntynyt pienen metsän verran.

Suikalelaatikkoa penkoessa keräsin jouluvärejä ja niistä syntyi pienen tyynyn kokoinen pinta. Ei vielä ihan valmis, mutta melkein. Ja kuka sen nyt määrää, että nuo olisi jouluvärejä. Voihan jokaisella olla omat jouluvärit ja ne voi olla vaikka ruskeita ja kretuliineja. Oikeammin pitäisi sanoa, että käytin punaisia ja vihreitä suikaleita.

 Pieniä vaatteita vauvalle. 

Itsenäisyyspäivän perinteisiin on meillä kuulunut kautta vuosisatojen joulupiparien paisto. Ja perinteeseen on aina kuulunut myös ensimmäisen, joskus muutaman muunkin,  pellillisen polttaminen. Niin tälläkin kertaa syntyi nokijäniksiä ja lumiukolla likimain oikean värinen silinteri päässä. Mustan kissan paksut posket, mustankissanpaksutposket....

Kaikki ei tietenkään kärähtäneet ja tummatkin saa vaalennettua koristelulla.

Pitkäkuonot toivottaa hyvää viikkoa!

Nyt on mennyt oikein arvaaminen vaikeaksi!

Joskus aikaisemmin joku veikkasi näitä magneettilukkoja, mutta nyt ei kukaan.

Ehkäpä nyt osut oikeaan!

Söpö laatikko, mutta mitä on sisällä?

Pupu <3 Sulo

Oikeasti ei hitustakaan totta. Karkuun juoksevat ja Sulo perässä, jos vain pääsisi. Meidän suunnalla on tosi paljon rusakkoja ja citykaneja. Yhtään kertaa ulkoillessa ei mene niin, etteikö näkisi jompia kumpia tai molempia.

Tytär koristeli osan pipareista.

Osa olisi tosiaan tarvinnut vaaleaa huntua ylleen!

Eihän ne mitkään kunnon talkoot ole, jos ei yksi pellillinen kärähdä!

Huomenna jouluaattona laitan vikan laatikon ja sopii arvella näitä molempia Tapaninpäivän iltaan asti.

Sulon kanssa toivotetaan oikein hyvää Joulua!

paljon on tehty ja vähän saatu aikaiseksikin

No on taas ollut muka niin kiire, etten ole ehtinyt ommella mitään. Olen kyllä viettänyt tuolla ompeluhuoneessa paljonkin aikaa, mutta ei ole oikein valmista syntynyt. Sulolle tein lelun, sehän on kyllä hyvin tärkeä ompelus.

Kesä mielessä tein koppakuoriaisen, ettei Sulo sitten ensimmäisen koppiksen tavatessaan säikähdä. Tuskin hän muistaa viime kesästä pieniä otuksia ollenkaan.

 Kuoriainen on pinnaltaan nahkaa, sisuskalut pehmovanua, koivet kangasnauhaa,  häntä letitettyä kengännauhaa ja silmät sekä kieli nahkaa. Ja voin paljastaa, että kaksinkertaisesta nahasta ommeltu kieli on purtu poikki, yksi jaloista on niin ikään syöty ja selän nahkainen erikoiskoristus on aika lailla irti. Niin kovasti Sulo lelustaan piti.

Metriketjua olen tuhlannut oikein urakalla!

A Quilter´s table blogista löysin jo viime vuoden puolella tällaisen kolmen vetoketjun kukkaron. Tai minä sitä nyt kukin haluaa käyttää. Tämä on minulla kukkarona, johon mahtuu huulipuna, pieni muistivihko ja kynä. Rahaakin näyttää olevan ja kortteja matalimmassa osassa. Mikähän siinä on, että kun on yhden tehnyt,tulee halu tehdä jostain toisesta kankaasta uusi. Samanlaisia en yleensä tykkää tehdä, mutta toisinaan tulee oikein vimma tehdä vaikka jokaisesta kankaasta omansa. Kolme näitä tuli tehtyä valmiiksi asti ja yksi keskeneräinen on mallina tekotavasta. 

Marimekon tukevasta kankaasta syntyi aika nappakka kukkaro. En laittanut näihin mihinkään vanua tai tukihuopaa, ainoastaan tukikangasta. Kaikki vetoketjut ja samalla tietenkin taskut ovat kukkaron yhdellä puolella.

Toinen puoli on rauhallisempi. Kukkaron koko on 18 cm leveä ja 13 cm korkea eli tuumissa 7" x 5". Alin tasku on hieman alle 8 cm korkea.

Tein vielä huonekalukankaasta yhden version, mutta siihen ei tullut sivulle kuin yksi tasku. Kangas oli sen verran tuhtia, enkä muutenkaan halunnut "silputa" kankaan pintaa. Tätä voisi käyttää vaikka iltalaukkuna. Jos ei muuta olisi. Ja jos olisi iltalaukkumenoa.

Meillä oli Syyringissä blokki-arpajaiset ja huh-hah-hei, minä voiton vein! Sain 17 hirsimökkiä, joissa jokaisessa on punainen keskusta. Sääntönä oli, että blokin piti olla samaa väriä niin, että tummimmat kankaat tuli reunimmaisiksi. Ihania. Keskineliö on 5 cm ja koko blokki 25 cm. Hieman on erilaisia mittoja ollut, mutta hällä väliä, kaikki on kauniita. Tarvitsen vielä useamman blokin lisää, että saan kootuksi torkkupeiton ihan itselleni. Sitten menen heti torkuille. Ennen sitä täytyy jossain välissä ottaa oikein kaitalesulkeiset ja pistää mökkiurakka pystyyn.

Sulo olisi halunnut testailla, miten hyvä blokkien päällä on maata ja miltä ne maistuvat.

 Sulo kipaisi hakemassa yhden suosikkilelunsa, pienen vihreän lohikäärmeen ja laittoi sen sängylle ja asetti oman päänsä lepäämään siihen viereen. Että jos me molemmat saataisiin tulla? Sulo on saanut tuon lelun Neulanviemää blogin Minnalta. Se on Minnan edesmenneen koiran vanha lelu. Nyt kun Sulo  on melkein aikuisen kokoinen, on hupaisan näköistä, kun iso poika kanniskelee ja leikkii tuolla vauva-ajan lelulla. Se ei edes vingu enää, mutta lienee kovin rakas.

Nyt on työn alla punaista. Tikkasin ensin punaisella langalla ristejä vai rasteja ja toiseen kappaleeseen rohkeasti valkoisella. Arvaapas, mitä tästä syntyy. Teidät, että kappaleita on ainakin kaksi. Muita vihjeitä ei tule. 

Huomenna lähden Etelä-Helsingin kansalaisopiston teatterimatkalle Tampereelle. Kohteena Työväen teatteri ja esitys on Sara ja Erik. Bussimatkalla neulon ehkä sukkaa.

Nyt menen maistelemaan Peran perjantaipiirasta!

Juu, ja on totta, että meillä on pöydässä hieman jouluisen oloiset tabletit!

Mukavaa viikonloppua!

saako jo avata?

"Voitko ottaa tämän kamalan hatun pois. En tykkää yhtään, ihan nolottaa moinen kotsa."

"Ihan oikeesti! Tässä on hymy, ota se kuva ja sitten pipo pois. Ei ole kivaa istua sisällä pipo päässä, kun omasta takaa jo tuo karvahattu. Punainen ei edes sovi minulle. Tää on ihan naurettavaa!"

"Siinä on sulle tonttu ja tonttuhattu."

"Taidan avata tämän paketin nyt, vaikka hieman jännittää."

 Tein muutaman riismuro-valkosuklaa kuusen. Hieman oudon näköisiä tuli, mutta oikein hyvän makuisia!

Sulo saa avata pakettinsa huomenna,

mutta paljastan nyt teille mitä sieltä paketista oikein löytyy.

Lintukoiran paketista paljastuu tietenkin lintu!

Kaavat on jostain vanhasta käsityölehdestä.

Teddykangasta, nahkainen nokka ja tekonahkainen pyrstö. 

Sisuksena vanua ja nokan sisällä kulkunen.

Silmät huopaa. (Ne hieman soutaa ja huopaa.)

Tämän kauniin katseen myötä toivotamme Sulon kanssa teille kaikille ihanille ihmisille

Rauhallista Joulua!

Merry Christmas!

14 joulukuuta joulukortit postiin!

Hei, tänään pitää laittaa joulukortit postiin, jos haluaa lähettää ne joulumerkeillä, niillä edullisemmilla. Posti on l u v a n n u t toimittaa tänään postitetut kortit jouluksi perille! Ja tänä vuonna!

Mahtaakohan postin tarjoamat muut palvelut toimia paremmin kuin tuo perinteinen jakelu? Vai haetaanko mummo kävelylle illan suussa sovitun klo 13 sijasta? Tai tiskit jää huuhtomatta, lumet luodaan vahingossa naapurin takapihalta? En tiedä. Ei ole kokemusta enkä usko hankkivani postin palveluja koskaan, sen verran epäluotettavaa sen toiminta minun silmissä on. Siitä huolimatta tuossa pöydällä odottaa punainen kuori postilaatikkoon pääsyä.

Raidallisia kuusia hulpioista. Ensimmäinen kuusi on sankassa lumisateessa, toinen tähtikirkkaassa yössä ja kolmannessa on satanut lunta syksyn ruskeiden lehtien päälle. Nyt on Helsingissä satanut hieman lunta, toivottavasti pysyisi.

Kangasmetsään kasvoi pari kuusta lisää.

Sulo ei ole tänään yhteistyökykyinen, eikä halua näyttää mitään lelua eikä oikein itseäänkään. Paitsi tuon hammashymyn, jota tuntematon vosi luulla irvistykseksi.

Sulo järkyttyi kun näki, että parhaat kaverit on vangittu!

Nyt ne istuvat jo saunan lauteilla kuivumassa ja Sulo käy niitä katsomassa.

Ehkä ensi kerralla on sitten puhtaita kavereita näytettävänä. 

Eilen oli Syyringin "pikkujoulut" Eijan luona perinteiseen tapaan nyyttärimeiningillä. En ole juuri koko syksynä käynyt tapaamisissa, joten oli hauska nähdä ladyja, vaikka kaikki ei paikalla olleetkaan. Tein sinne jouluisen Pavlovan. Päällä on samaa luumu, kaneli, kermavaahto-seosta kuin välissä ja koristeena paahdettuja mantelilastuja, piparia ja puolukoita.

Emännälle vein jouluhauen. Oli niin eläväinen, 

että täytyi sitoa nauhalla tuohon alustaan kiinni!

metsään mentiin

taas hyppäsi kalenteri yhden luukun yli ja tällä kertaa hyppäsi ihan eri metsään kuin aikaisemmissa on oltu.

Tämä voisi olla vaikka Hannun ja Kertun piparimetsä ilman sitä piparitaloa. Eikä noitaakaan näy missään.

On isoja ja pieniä pupuja, monenlaisia kuusia, luu, ompelukone ja haukikin. Eikös hauki kuulu jotenkin Kalevalaan ja siksi se sopii satumetsään, mutta ompelukone ja luu on ehkä hieman ulkopuolisia.

Messukeskuksessa on suurtakin suurempi koiranäyttely ja Sulon yksi Manu-veli menee sinne kipittelemään ja hymyilemään kauniisti. (Sulolla on kaksi Manu-nimistä veljeä.) Sulosta ei oikein olisi kauneuskilpailuihin menijäksi, kun ei ole vielä päässyt eroon tuosta mörkö-kaudesta. Jaksaa yhä pelätä joitain asioita ja koskaan ei voi tietää mikä milloinkin pelottaa. Jos roskikset onkin jo turvallisiksi havaittu, saattaa pelkoa aiheuttaa postilaatikko tai joku muu. Koulutuksetkin meni hieman harakoille, kun Sulo pelkäsi tunnin kestävästä oppitunnista 40 - 45 minsaa kaikkea mahdollista. No en minä ole kiinnostunut koiranäyttelyissä käynneistä, mutta ehkä tokoa tai agilityä olisi kiva kokeilla. Sulo tosin pelkää ihan hierveästi kaikkia agilityyn liittyviä laitteita!

No tänään Sulo saa olla tuomari ja arvostella nuo alapuolen kuvan noutajat!

Sulon arvostelut: "Ihan kauheita nuo kolme vaaleaa, jotka on laittaneet turkkeihinsa jotain hiton hilettä ja tähtiä. Mautonta, sanon minä. Ei tuommoinen koristautuminen sovi kunnon koirille ollenkaan. Ykköseksi sijoitan tuon kaikkein tumminman ja se on myös BIS. Sen vasemmalla puolella oleva voittaa nartut ja saa palkinnoksi tuon luun. Ensin olin ajatellut ottaa sen luun arvostelutuomarin palkkiona itselleni, mutta menköön tuolle söpöliinille. Otan itselleni kalan ja voittajauros saa jäniksen. Nartulle annan vielä sydämen, ihan henkilökohtaisena lahjana. Marle saa ompelukoneen, koska se tykkää niistä.  Meillä on muuten paljon sellaisia pipareita, joihin ei ole laitettu mitään sotkuja päälle, ne on ehkä parhaita maultaan! Huomenna, kun muu porukka menee glögeille keskustaan, taidan sillä aikaa syödä kaikki piparit."

kesän jatkot vai syksyn alkua

Kai se on nyt lupa sanoa, että on syksy. Puista on tippunut jo lehtiä ja vaahteroista jotkut on jo ihan kivoissa syysasuissa. Ja tänään vietettiin tyttären synttäreitä kaupungissa, mökillähän oli jo elokuussa ensimmäinen biletys.

Tytär oli leiponut suolaisia piirakoita, jotka olivat todella herkullisia, mutta tämä kakku vei kaikkien huomion! Enkä ihmettele  yhtään. Kakun on tehnyt Say It With a Cake  FB:n takanan oleva taituri, Mona. Hulppean ulkokuoren, joka on irtokarkkiaddiktin unelma,  oleva sisus oli laktoositon ja kluteeniton ja maistui taivaalliselta! Lakritsia, sitruunaa ja inkivääriä juuri oikeassa suhteessa.

Eikä värikkyys elämässä lopu tähän. 

Vielä on hyvää aikaa käydä imaisemassa itseensä kesän värit, ottaa oikein semmoinen värikylpy! 

Laaksosta voi jatkaa kultturellia matkaa Kaapelitehtaalle Jukka Malen museoon katsomaan Toinen todellisuus valokuvanäyttelyä.

Näyttely on avoinna 23.10 2016 asti.

Kovin paljoa en ole käsitöitä tehnyt, mutta yhden talon sentään rakensin.

Talo on vielä tyhjä, mutta se saa hyvän tehtävän ovistopparina. 

Katto on ommeltu vain talon harjan toiseen reunaan kiinni ja katon toisen lappeen kun nostaa ylös ja avaa napit, saa taloon laitettua tavaraa sisälle. Ajattelin laittaa kilon riisipussin ja loput vanua. Silloin talo on tarpeeksi painava pitämään oven avoinna. Ja riisipussi on jouluaattona niin kätevä! Pitäisi panna puuroriisit kiehumaan, mutta riisit on loppu, kun koko pikkujoulun aika tuli syötyä riisipuuroa. Ei  hätää, ei tarvitse juosta kauppaan viimetippa-ostelijoiden sankkaan joukkoon, vaan voi napata täyden riisipussin vaivihkaa ovistopparin sisältä ja joulupuuro on taattu isollekin porukalle. Ehkä kannattaa laittaa muutama mantelikin talon sisään joulua odottamaan.

Etelä-Helsingin kansalaisopistolla on valmistumassa komeita taloja samoihin tarkoituksiin. Voihan taloja käyttää muuhunkin. Vaikka täyttäisi karkeilla tai sukkahousuilla. Tosin silloin talosta ei ole oven vartijaksi. 

Reipasta syyskuuta rakkaat ystävät!

Berlin, Intia, Karibia... kiireinen viikko

Puikkopussukat ovat niin näppäriä, että yksi jos toinenkin sellaisen tarvitsee.

Ystäväni toi tämän ihanan postimerkkikankaan Berlinistä ja toivoi siitä säilytyspaikan sukkapuikoilleen.  Hyvä huomio, olen todellakin tekemässä ruususukkia! Aivan kamala urakka, eikä valmistu tähän talveen.

Jotta sisäpuoli ei olisi tullut levottomaksi, käytin hieman rauhallisiempia kankaita, mutta postimerkkeilyä sen verran kuitenkin, että lyhyille puikoille tuli ihan oma osasto muiden puikkokolosten eteen. Tuo talokangas on myös Berliinistä, samoin yläreunassa ryhtiä antava <3 Berlin-nauha. 

Aurinkoinen penaali päätyy Berliinin kautta intialaiselle tytölle. Tätä tein tilkkukurssilla, mutta kesken ompelusten ja muiden selkkausten selvittelyn penaalin alku sai kosteusvaurion (josta toipui myöhemmin täydellisesti) ja homma tyssäsi sillä kerralla siihen. Onneksi olin ottanut muitakin kankaita ja pari ylimääräistä vetskaria mukaan...

ja ehdin kurssin aikana pyöräyttää pari pientä pussukkaa. Näissä ei ole tukimatskuja vuorin ja päällisen välissä, koska päällinen itsessään on semmoista topakkaa kangasta. Jaksaa seistä ihan omin voimin. 

Ystävän iPad sai nyt sopivan kokoisen säilyttimen. Päällinen on Fazerin Blueberry suklaiden papereista. Minulle tulee mustikat mieleen myös vuorikankaasta, vaikka siinä ei niitä olekaan. Se johtuu varmaan noista vääreistä.

Joskus nämä poistaukset on niin pitkiä, että ehtii tulla nälkä.

Tässä olisi tarjolla intialaista ruokaa!

Tiistaina olin Marttojen kokkauskurssilla.  Oli tosi hauskaa tehdä ruokaa ihan vieraiden ihmisten kanssa. Siinä on oma viehätyksensä, kun ei yhtään tiedä miten se kaveri ne inkiväärit murskaa tai sipuli silppuaa. Teimme ruokaa pareittain ja jokaisella parilla kaksi ruokaa, mitkä piti valmistaa. Kaikkien teokset onnistuivat hyvin. 

Kuvasta näyttää puuttuvan vielä naan-leivät ja jälkkärit.

Aika pitkä ja herkullinen oli illan menu. Vatsa täynnä menin kurssilta suoraan MPH:lle katsomaan korismatsia ja vieressäni istunut tytär hieman haisteli vaatteitani. Niistä irtosi intialaisia maustehöyryjä. 

***********

  

Mäyräkoira on oikein hyvän mallinen vaikka kankaallle painettuna. Sain kerran postikortin, jossa oli hyvin pitkäksi venytetyn mäyriksen kuva ja kysymys: "Kukahan lähtis yhdelle pitkälle?" Menin, en kehdannut kieltäytyä kun ystävä kysyi. Minulla ei ole koskaan ollut mäyräkoiraa. Ei edes sitä kilisevää, jota enemmäkseen nuoret ulkoiluttaa puistoissa. Ihan vaan kankaalla on menty.

Siitäpä tein pienen pussukan. Tämä menee yhdelle mäyriksen omistajalle ja hän voi siinä säilyttää vaikka koiran kynsisaksia, kampaa, peiliä, herkkupaloja ja mitä tahansa koiran tarvikkeita. Tai omiaan.

Ei, ei tämä ole muuttumassa ruokablogiksi, mutta haluan vain sanoa, että torstain Hesarissa ollut Sitruunainen juuresspagetti on tosi hyvää!

Lähes vuosi sitten otin samaisesta aviisista talteen pataleivän ohjeen. Niin on pitänyt kiirettä, etten ole aiemmin ehtinyt tehdä. Ihan ollaan oltu leivättömässä pöydässä. (Mutta lihottu silti.) Lupasin vielä "näillä lumilla" kokeilla ja tässä se nyt on. Todella rapea kuori ja hyvä maku. Naureskelin Päiville, että onko hänellä kulmikas kattila, kun hänen tekemä leipä ei olekaan pyöreä! No sen siitä saa, kun muille ilveilee. Eihän tämäkään leipä pyöreä ole. Mutta jos olisi ollut, niin ei varmaan olis ollut näin hyvän makuinen.  Kulmikkaat on parempia, niin olen kuullut. 

Olen tehnyt Kotona Annin kanssa blogista nappaamalla reseptillä Runebergin torttuja jo kolme kertaa. Lukeminen on kiva harrastus. Kirjallisuuden ja runouden (josta en juuri mitään ymmärrä) ystävän kultturikodissa on suotavaakin olla Runebergin torttuja tarjolla vaikka ympäri vuoden. Niitä on kiva napsia Vänrikki Stoolin tarinoita muistellessa, kiihkeiden säkeiden kimpoillessa nurkasta toiseen tai Maamme-laulua hyräillessä. Tortuista ensimmäisen setin tein Annin ohjeella, sitten aloin laittamaan omia ajatuksia myös torttuihin. Sanon, että viimeisin variaatio oli kyllä paras. Siinä oli Captain Morganilla oma osuutensa. Hän oli hyvä mies omalla tavllaan. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin!

Viikonloppua!