paljon on tehty ja vähän saatu aikaiseksikin

No on taas ollut muka niin kiire, etten ole ehtinyt ommella mitään. Olen kyllä viettänyt tuolla ompeluhuoneessa paljonkin aikaa, mutta ei ole oikein valmista syntynyt. Sulolle tein lelun, sehän on kyllä hyvin tärkeä ompelus.

Kesä mielessä tein koppakuoriaisen, ettei Sulo sitten ensimmäisen koppiksen tavatessaan säikähdä. Tuskin hän muistaa viime kesästä pieniä otuksia ollenkaan.

 Kuoriainen on pinnaltaan nahkaa, sisuskalut pehmovanua, koivet kangasnauhaa,  häntä letitettyä kengännauhaa ja silmät sekä kieli nahkaa. Ja voin paljastaa, että kaksinkertaisesta nahasta ommeltu kieli on purtu poikki, yksi jaloista on niin ikään syöty ja selän nahkainen erikoiskoristus on aika lailla irti. Niin kovasti Sulo lelustaan piti.

Metriketjua olen tuhlannut oikein urakalla!

A Quilter´s table blogista löysin jo viime vuoden puolella tällaisen kolmen vetoketjun kukkaron. Tai minä sitä nyt kukin haluaa käyttää. Tämä on minulla kukkarona, johon mahtuu huulipuna, pieni muistivihko ja kynä. Rahaakin näyttää olevan ja kortteja matalimmassa osassa. Mikähän siinä on, että kun on yhden tehnyt,tulee halu tehdä jostain toisesta kankaasta uusi. Samanlaisia en yleensä tykkää tehdä, mutta toisinaan tulee oikein vimma tehdä vaikka jokaisesta kankaasta omansa. Kolme näitä tuli tehtyä valmiiksi asti ja yksi keskeneräinen on mallina tekotavasta. 

Marimekon tukevasta kankaasta syntyi aika nappakka kukkaro. En laittanut näihin mihinkään vanua tai tukihuopaa, ainoastaan tukikangasta. Kaikki vetoketjut ja samalla tietenkin taskut ovat kukkaron yhdellä puolella.

Toinen puoli on rauhallisempi. Kukkaron koko on 18 cm leveä ja 13 cm korkea eli tuumissa 7" x 5". Alin tasku on hieman alle 8 cm korkea.

Tein vielä huonekalukankaasta yhden version, mutta siihen ei tullut sivulle kuin yksi tasku. Kangas oli sen verran tuhtia, enkä muutenkaan halunnut "silputa" kankaan pintaa. Tätä voisi käyttää vaikka iltalaukkuna. Jos ei muuta olisi. Ja jos olisi iltalaukkumenoa.

Meillä oli Syyringissä blokki-arpajaiset ja huh-hah-hei, minä voiton vein! Sain 17 hirsimökkiä, joissa jokaisessa on punainen keskusta. Sääntönä oli, että blokin piti olla samaa väriä niin, että tummimmat kankaat tuli reunimmaisiksi. Ihania. Keskineliö on 5 cm ja koko blokki 25 cm. Hieman on erilaisia mittoja ollut, mutta hällä väliä, kaikki on kauniita. Tarvitsen vielä useamman blokin lisää, että saan kootuksi torkkupeiton ihan itselleni. Sitten menen heti torkuille. Ennen sitä täytyy jossain välissä ottaa oikein kaitalesulkeiset ja pistää mökkiurakka pystyyn.

Sulo olisi halunnut testailla, miten hyvä blokkien päällä on maata ja miltä ne maistuvat.

 Sulo kipaisi hakemassa yhden suosikkilelunsa, pienen vihreän lohikäärmeen ja laittoi sen sängylle ja asetti oman päänsä lepäämään siihen viereen. Että jos me molemmat saataisiin tulla? Sulo on saanut tuon lelun Neulanviemää blogin Minnalta. Se on Minnan edesmenneen koiran vanha lelu. Nyt kun Sulo  on melkein aikuisen kokoinen, on hupaisan näköistä, kun iso poika kanniskelee ja leikkii tuolla vauva-ajan lelulla. Se ei edes vingu enää, mutta lienee kovin rakas.

Nyt on työn alla punaista. Tikkasin ensin punaisella langalla ristejä vai rasteja ja toiseen kappaleeseen rohkeasti valkoisella. Arvaapas, mitä tästä syntyy. Teidät, että kappaleita on ainakin kaksi. Muita vihjeitä ei tule. 

Huomenna lähden Etelä-Helsingin kansalaisopiston teatterimatkalle Tampereelle. Kohteena Työväen teatteri ja esitys on Sara ja Erik. Bussimatkalla neulon ehkä sukkaa.

Nyt menen maistelemaan Peran perjantaipiirasta!

Juu, ja on totta, että meillä on pöydässä hieman jouluisen oloiset tabletit!

Mukavaa viikonloppua!