joulukalenteri 24. luukku

Jouluaatto! Vihdoinkin!

Harmi, että kuva on otettu lumettomana aikana, nyt olisi saanut kauniimman. Tämän kotikadun varrella olevan portin numerosta lähti koko idea näihin kalenterin numerokuviin.

Käväisin tässä etelänavalla ja tapasin paikallista porukkaa. Rentoa sakkia ja hyvin onnellia tuntuivat olevan siellä jäätiköllään. Ilmaston lämpenemisestä olivat huolissaan.

Näillä ei siis ole mitään tekemistä sen uuden Madagascarin pingviinit-leffan kanssa. Tosin näitä pinkkuja oli pyydetty siihen leffaan, mutta eivät menneet. Siksi ne joutu toteuttamaan sen piirrettynä. Voi olla, että nämä minun tapaamat pingviinit tekee oman leffan. En kyllä kerro siitä enempää, koska lupasin olla paljastamatta liikaa. 

Pinkut kysyivät, jos minulle niin rakas Hoikkajalka-Lammas lähtisi mukaan heidän elokuvahankkeeseen. Arvatkaa, mitä lammas sanoi. Ei mitään, vaan yritti rynnätä ovesta ulos ja samantien Etelänavalle. Rauhoittelin, että leffa on vasta suunnitteilla ja ehkä vuoden kuluttua mennään filmauksiin. Hieman harmistuneena hän taas seisoo koko joulun ajan vahtimassa kynttilöitä ja mitä milloinkin. Ja me vahditaan sitä. Ja Ukko-koira vahtii meitä. Niin se Joulu sitten menee. Tytär lähti poikaystävänsä kanssa Pietariin kokemaan erilaista joulua. 

Minä tahdon tässä kohdin kiittää teitä kaikkia ihania ystäviä ruudun sillä puolen. On ollut hauskaa tehdä tätä kalenteria ja ihanaa lukea kommenttejanne. Eikä pelkästään joulukalenterin, vaan koko vuoden osalta. 

Kiitos, 
ja Erityisen Hyvää Joulua kaikille!

PS. Pingviinit ovat heijastimia, ei kuusenkoristeita : D

joulukalenteri 23. luukku

Tälle päivälle olisi ollut oikea talonnumerokin,  mutta haluan näyttää koko maailmalle, että meilläkin on lunta ja valkoinen joulu!!!! Ihan kuin koko maailma lukisi tätä blogia : I

Olin eilen ihan sekaisin noiden talvipäivän seisautusten kanssa. Osuin sentään oikeaan kuukauteen ja aika lähelle muutenkin.

Kettumaisesta pöllökankaasta syntyi pienten kukkaroiden lisäksi säilytin.Siinäkin vuorena loppumatonta kangasta. Laitan näihin nössyköihin silitettävän tukikankaan, että pysyvät tolpillaan. 

Aiemmin oli esillä harmaasta tähtikankaasta tehtyjä säityskoppia ja samalla reissulla ostin ihan itseltänikin huomaamatta tähtikangasta punaisenakin. Kotona sitten hämmästelin, että tällaistakin olen ostanut. Että sitä ihminen osaa salakavalasti tehdä kaikenlaista.

Marimekon värikylläisestä kankaasta olin ommellut varakasseja. Voisin tässä jouluhuumassa arpoa vaikka kolmelle kommentoijalle kassit. Nämä ovat vuorettomia ja menevät pienen tilaan. Joskus joulun jälkeen arvon, aikaa on vaikka vuoden loppuun asti. 

Tämäkin tuli tehtyä kalenteria varten, mutta en ole huomannut sitä esitellä. On ollut niin paljon muuta juttua. Koko oli 15 x 20 cm ja pussukalla on jo uusi omistaja.  Tikkasin ruudukkoa ja parhaani yritin, että tulisi viivat suoriksi ja välimatkat yhtä leveiksi.

Se on sitten jouluaaton aatto. Tästä en voi erehtyä.

Pitäkääpäs välillä kahvi- ja teetaukoja, vaikka vuoron perään.

joulukalenteri 22. luukku

Numero on hyvin valaistu, koska tänään paistoi hetken aurinko! Sitten taivas muuttui tummansiniseksi ja alkoi lumisade. Maa on valkoinen, hienoa! Koitra on iloinen ja puhdas  lenkinkin jälkeen.

Piti laittaa oikein kuvitetut ohjeet tällaisen pussukan tekoon, mutta mua nyt väsytää niin paljon, etten jaksa kirjoittaa mitään. Ja jos jaksaisin, ei siitä kukaan mitään selvää saisi.

Kangas on Marimekon aika uutta, mutta en minä mitään nimeä muista.

Kun kerran tein päälisen raidat eri suuntiin, laitoin erilaiset vuoretkin. Toiseen muutti minun lemmikki hiiri asumaan. Annan sen olla siellä jouluun asti, mutta sitten saa mennä johonkin toiseen paikkaan. Vaikka pahvilaatikkoon. remuamaan. 

Töissä minulla on vielä kaksi päivää ahkerointia ja sitten v i i s i päivää vapaata! Aion ottaa tosi rennosti, nukun, herään, syön, juon kahvia, otan päivätorkut, juon päiväkahvit, luen jotain tai nukun kirjan kanssa. Ihan mitä vaan. Sitten viidentenä päivänä alan muistella, missä on työpaikka, miten sinne mennään ja pitääkö sinne mennä joka päivä, myös maanantaina.

Tänään on päivä jo pidempi kuin eilen, eikö niin? Eilenhän oli joku tasauspäivä.

Mukavaa maanantaita.

joulukalenteri 21. luukku

Hyvää huomenta! Nyt kävi niin, että meidän kulmilla ei löytynyt päästraadalta taloa numero 21. Koulu on 17 ja sen jälkeen muualla tulisi 19 ja 21, mutta meilläpä tulee 23! Suutuspäissäni otin sitten kuvan kaupan aukioloajasta, kun en jaksanut lähteä uutta kohdetta etsimään.

Sain juuri äsken valmiiksi kolme kerrostaloa, enkä tajunnut laittaa taloihin numeroita. Siitä olisin saanut sen puuttuvan numeron 21. 

Toiselta puolelta sama kolmikko. Näihin muutti heti vallatonta väkeä, siksi vienkin nämä huomenna Töölön kulmille. Sinne ne sopii muutenkin paremmin. Meidän nurkilla herättäisivät vaan turhaan ihmettelyä ja kummastusta. 

Eilen oli oikein mukava päivä Töölön Tilkkupajan myyjäisissä. Ei käynyt rosvoja, vain kivoja ihmisiä oli liikkeellä. Huomenna ovat ovaet avoinna klo 10 - 14.

Hyvää 4. adventtia ja Tuomaanpäivää!

joulukalenteri 20. luukku

Nyt on kunnon numero ja oikein kahteen kertaan. Huomasin noita numeroja kuvatessa, että joissain taloissa oli todella selkeästi ja näkyvällä paikalla numero, mutta joissain olisi pitänyt hiippailla lähes takapihalle asti. 

Jatketaan rauhallisten kankaiden merkeissä. Tämä on Marimekon napakkaa puuvillaa. Häntä on myös Marimekkoa, vaikkakin eri kangasta. Vetskariin laitoin vaaleaa nyöriä. Sopii kankaan merelliseen meininkiin.

Vuori on ohuempaa puuvilla ja tietenkin raidallista. Tämä Raidakas jäi mittaamatta. mutta senkin tavoittaa Töölön Tilkkupajalta. Ellei rosvo ole sitä vienyt. Harmikseni kuulin, että eilen siellä oli käynyt pitkäkyntinen ja vienyt kassan. Kyllä tästä taas joulumieli kiihtyi hieman. Tänään ja huomenna meitä on kaksi tätiä paikalla ja niska-pers otteella lähtee jokainen hämäräheikki suoraan katuun, ehkäpä jäiseen sellaiseen. Ja vielä sellaisella vauhdilla, että siinä vuoristoradan kärryt jäisi jalkoihin. Pyöriköön sitten pallona mäkeä alas Hesperian puistoon.

Laitetaan hyviäkin uutisia. Pomo tarjosi joululounaan ja kävimme syömässä Haukilahden Paviljongissa. Ruoka oli hyvää ilman jouluisia laatikoitakin. Kinkkua ja roso-ollia kuitenkin. Maisemat ovat hienot, etenkin kesällä. Ja toinen hyvis-juttu on semmoinen, kun ostin kerran ihanat "Varaventtiilit"-nimiset korvikset ja pidin niitä niin paljon, että toinen katosi. Maanantaina näin Kaapelin joulumyyjäisissä korujen tekijän, Hieno Stellan, ja kysyin, jos hänellä olisi niitä koruja, niin ostaisin uudet. Harmikseni ei ollut, mutta hän pyysi tulemaan viikonloppuna uudelleen. Tänään poikkesin työmatkalla katsomaan, olisiko niitä korviksia. Tiskin alta hän nosti yhden parin. Iloissani otin kukkaron esille, mutta kauppias sanoi, että ei tarvitse maksaa, kun kerran oli käynyt niin ikävästi. Hän antoi ne minulle joululahjaksi. Aivan upeaa! En meinannut uskoa todeksi. Se oli joulun ihme, jos mikä.

Leppoisaa lauantaita!

joulukalenteri 19. luukku

Nyt kävi niin, ettei minulta löytynyt tavallisen talon numeroa 19, mutta tämä on sen noidan piparkakkutalon numero. Saa luvan kelvata. Se on tehty karkeista ja noita saattaa syödä numerot, ainakin maistella ysistä hieman.

Monenkirjavien kankaiden jälkeen on otettava pieni hengähdystauko ja kaiveltava yksiväriset kankaat esiin. Kyllä mieli rauhoittuu, kun niiden pintaa katselee. Näistä yksivärisistä voi siis saada sen joulurauhan, jos se sattuu olemaan kateissa. Vetskarin availua helpottava nauha on täynnä jouluomenoita. Tosin lapsuudessani jouluomenat olivat punaisia, mutta nykyään kaikki on toisin ja omenat vihreitä.

Jotta ajatukset ei ihan lamaannu tästä rauhallisuudesta, laitoin yhden poikkeavan ruudun pieneksi piristeeksi. Tikkaus on ilmavaa palleroa, jossa on eri kokoisia palloja eri läheisyyksillä. 

Vuori on kirjavaa "loppumatonta" kangasta, mutta tasku sentään harmoniakangasta.  Kamalaa ryppyisyyttä "Ruutu rouvan" iholla.  Niin nuori ja jo noin ryppyinen. Jos se saisi hieman voiteita sisälleen, niin kaikki olisi toisin. Tuo loppumaton kangas on siis semmoista kangasta, jota olen ostanut varmaan viisi metriä ja aina sitä vaan riittää. Joskus luulin, että nyt meni viimeinen pala, mutta jostain sitä putkahtaa lisää. Toisaalta hyvä, sillä kangas on ihan sievää. Vein tänään tämän "Ruutu rouvan" Tilkkupuodin myyjäisiin enkä ehtinyt ottamaan rouvasta mittoja. Sanotaanko näin, että rouva on ihan parhaassa moodissa kokonsa puolesta. 

Olimme tänään Tilkunviilaajan kanssa Tilkkupajalla Soilea auttamassa puodin pystytyksessä. Hauskaa hommaa keran glögin, pipareiden ja suklaan! Kiitos! Saatiin niistä huolimatta hienot myyntipöydät aikaisiksi. Siinähän se "Ruutu rouva" pötköttää muiden mukana.

Ritvan korut aseteltiin kauniisti esille. Soilen varastoista löytyi juuri sopivat kankaat korujen taustoiksi. Taustalla näkyy Ritvan tekemiä koppia vai korejako ne on. Ihania joka tapauksessa. Laitoin jo yhden itselleni sivuun.

Ja huomena ne sitten alkaa!!!

Meidän Myyjäiset

Töölön Tilkkupajassa perjantaintaista sunnuntaihin 

osoitteessa Vänrikki Stoolin katu 10, Helsinki.

avoinna

 pe 19.12.  klo 12 - 19

la   20.12  klo  10 - 16

su 21.12  klo  10 - 14

Tervetuloa, vaikka vaan katselemaan ja moikkaamaan. 

Itse olen paikalla lauantaina ja sunnuntaina.

Oikein hyvää viikonloppua!

Muistakaa levätä välillä, älkääkä koko aikaa niitä laatikoita, kakkuja, torttuja ja kinkkuja paistako. Siivotakaan ei vielä kannata, sillä mitä tahansa saattaa sattua. Vehnäjauhopussi voi pudota lattialle ja haljeta. Mitä korkeammalta, sen suurempi sotku. Ja kananmunat, niistä sitä siivottavaa vasta syntyykin. Etenkin, jos putoavat siihen jauhojen päälle. Toisaalta, siitähän alkaa pikkuhiljaa muotoutumaan vaikka joku taikina. Nakkaa vaan mausteita, leivinjauhoja, voita ja sokeria perään ja hieman luudalla sekoittelee. Minun mielestä taikina on joskus parempaa kuin paistettu tuote. Voihan sitä kutsua koko perheen yllätysherkulle. Tässä tapauksessahan lattia oli juuri pesty. Koko porukka vaan rinkiin lattialle istumaan ja lusikoimaan taikinaa suuhunsa. Ainakin lapset tykkää. Ja koirat. Jos anoppi on kylässä, hänet voi laittaa vaikka saunaa pesemään siksi aikaa. Monet anopit eivät välitä lattiakakusta. Jos minusta tulee anoppi, arvaan heti, mitä muut aikoo tehdä,  jos minulle tarjotaan saunan siivousta. En suostu, vaan otan isoimman lusikan, ehkäpä jopa kauhan!

joulukalenteri 18. luukku

Oi voi, kylläpäs naapureilla on jäkälöitynyt talonnumero. Pitäisköhän mennä joku ilta salaa putsaamaan se. Enpäs menekään, hajoittaisin kuitenkin tuon lasipallon ja siinä olisi sitten työtä ja vaivaa uuden hankintaan. Eikä oikeastaan ole rahaakaan, kun en ole saanut sitä uutta korttia. Jos saan jostain käteistä, ne menee heti kaikki. Ihan kamlaa. Kauankohan sen uuden kortin tekeminen kestää? Pankit eivät tosiaankaan ole auki enää työajan jälkeen ja siellä metsässä, jossa olen töissä, ei ole lähimallakaan mitään pankkia.

Ihana tilkkuystäväni Arja Tilkku & Tilkku-blogista on saanut ison paketin hyvissä ajoin ennen joulua. Muuten voisi vaikka iloita, mutta paketin sisällä on Arjan oma jalka. Aika kamlaa. Siis se on kyllä ihan kiinni ihmisessä, ei mikään irtonaninen paketti. Hänen on nyt hypittävä keppien kanssa ties kuinka kauan ja jos olet itse niillä kulkenut, tiedät varmasti, että on täysi työ hallita sitä etenemistä. Ei siinä voi pitää käsissään mitään tavaroita. Ajattelin ilahduttaa Arjaa ja värkkäsin hänelle kaulanauhan ja sen päähän roikkumaan kukkaron. Ainakin kännykkä kulkee mukavasti ja voi sinne laittaa hieman karkkia tai vaikka palan kuivakakkua, mutta ei nesteitä. Arjan kukkaro on siis tuo nauhassa oleva ja toinen valmistui siinä sivussa. Arjalle tein enemmän kissamaisen, kun hänellä on se Tilkku-kissa. En tohtinut laittaa koiran kuvia siihen etupuolelle, ettei se kissa saa mitään kohtausta. En siis tunne sitä kissaa, mutta eihän niistä koskaan tiedä millä tuulella ovat, vaikka kuvissa se aina laiskottelee letkeästi. Olisi ollut ihan kauheaa, jos Arja olisi laittanut kukkaron kaulaansa ja Tilkku olisi nähnyt siinä heti päällimmäisenä jonkun koirannaamaan niin se olisi voinut syöksyä raivon vallassa Arjan rinnuksille ja repinyt vielä hienon käsityön riekaleiksi. Kyllä olisin pahoittanut mieleni.

Takapuolelle sitten laitoin ihan huvikseni vaan yhden koiran. Se lähestyy kuono pitkänä tuota kissaa. Ja tarkasti katsottuna vasemmassa yläkulmassa on myös pala koiraa. Toisen kukkaron tausta onkin ihan eläimetön.

Laitoin mukaan vielä koukkuavan kissamaisen kortin. Pidän noista Joutomaan korteista ja niitä onkin kertynyt aikamoinen lajitelma. Joskus raaskin jonkun sopivan kortin lähettääkin. Se kai niiden tarkoitus olisi. Kukkaron vuori on tuota nauhan kissakangasta. Ajattele, tuo kukkaro voi ihan itsekseen kehrätä, siinä on niin monta kissaa sisällä.

Tikkaus on kansankukkaa. Kuten huomaat, vanuakin oli niin laihat palat, että jouduin yhdistämään kahdesta palasta. Ja ennen kuin kukaan ehtii kysyä, vastaan, että kansankukka on semmoista kansakoululaisen piirtämää kukkaa. Nykyään käytetään enemmän peruskoululaisten peruskukkaa. Se on melkein samanlaista. Olen käynyt molemppia kouluja, siksi tiedän tämän.

Touhuksta torstaita!

joulukalenteri 17. luukku

Eipä tainnut eilen olla mitään sinistä hetkeä, mutta auringon näin työpaikan ikkunasta. Oli sekin näky. Hetken ainakin kesti elli peräti kaksi hetkosta. Tänään mennäänkin sitten punaisella. Mutta ei punaisia päin!!!!!

5. päivän kohdalla oli pieni arvauskilpailu ja AnjaK oli onnekas arvaaja. Tai mistä minä tiedän vaikka olisi ollut ihan puhdasta tietoa. Palkonnoksi Anjalle lähetin tämmöisen pitkän ja hoikan kukkaron. Siellä voi säilyttää mitä sattuu, vaikka silmälaseja. Ja jos ei ole silmälaseja, voi laittaa kaikki kynät hyvään talteen. Eikä löytäis niitä enää ikinä. Semmoisia on uudet hyvät tallet. Anja jo laittoi viestiä, että perille on tullut. Aika kamala kissa tuossakin, kun on mennyt koiran pään päälle istumaan. Siis ihan tavaton katti, eihän toisten pään päälle saa mennä kököttämään. Sitäpaitsi tuo kissa on tosi painava, koiralta saattaa murtua niskanikamat. Rekku-parka on  ihan muina miehinä, ehkä hieman hämmentynyt. Tikkauksina kansankukkia.

Kuvasta on vaikea päätellä työn kokoa ja siksipäs kerronkin, että tämä hömppä on noin 16 cm korkea ja ehkä noin 9 cm leveä. Sinne piti mahtua 15 x 8 cm kokoinen kännykkä. Tämän tein ihan mittatilaustyönä Marille. Mittojen lisäksi ohjeistus oli "ei sininen, mutta hauska". No ainakin yksi toive toteutui, ei ole sininen. Ihan pienesti kyllä täytyy olla sinistä, kun kerran kiellettiin : )

Tässä kappaleessa kissa on hyvin rakastunut koiraan.  Sydämiä on siellä täällä. Koiran ilme on sellainen hämmästynyt "onkohan tuo kissa tosissaan, lähettelee sydämiä, onko se minuun rakastunut". Sillä on näköjään perhosia vatsassa. Saa nähdä, miten romanssi etenee. Joulun alla voi tapahtua ihan mitää tahansa. Joku joulun suuri ihme vaikka. Ehkä menevät maistraatissa naimisiin. Aaton aattona.

Tikkauksena on kissanhäntä. Helppoutensa vuoksi se on hyvin suosittu tikkausmalli meillä päin. Kaikki kissan häntää muistuttavat kuviot ovat sallittuja, koska kissoilla on niin eri kokoisia häntiä ja voivat olla suoria tai käyriä. Joskus jopa ihan töpöjä.

Anjan kukkaro on hieman hoikempi, mutta pituutta taisi olla aika lailla saman verran.

Kukaan ei oikein tykkää takapuolikuvista, mutta nämä on ihan södejä siltäkin puolelta. Anjalle paljon palloja ja Marille lisää eläimiä. Takapuolellakin näyttää lymyävän kissa. Se katsoo etupuolelle päin. Onkohan se etupuolen kissan entinen heila vai ihastunut samaan koiraan? Mene ja tiedä. No kanalla ei ole mitään tekemistä noiden muiden kanssa. Ihan vaan ittekseen siinä seisoo ja varmaan alkaa kohta munimaan. Pöllö, vaikka onkin puolikas, on kova petolintu ja aikoo syödä kananmunan heti kun se on valmistunut eli syntynyt. Ei sitä kukaan sille pöllölle varsinaisesti valmista.

Kivaa keskiviikkoa kaikille!

joulukalenteri 16. luukku

"Sinisen hetken" toivossa laitoin tuon numeron siniseksi. Ja tein vielä sinisen työnkin.

Joskus aiemmin, kun alkoi ranskantunnit, tein itselleni opintotarvikkeita varten ihanan vihreän säilyttimen. Kaavat ostin jostain nettikaupasta ja ne ehti tässä välissä olla jonkin aikaa hyvässä tallessa, mutta nyt otin ne sieltä pois. Kun sattuivat kohdalle. 

Alempi kangas on Marimekon puuvillapellavaa ja ylempi ihan tilkkupuuvillaa. Napin alkuperää en muista tai oikeastaan edes tiedä. Kotiutunut varmaankin joltain ystävältä saatuna. Hieman erikoinen se joka tapauksessa on. Väri vaan oli nyt sopiva. Ensin oli mielessä ihan muuta.

Vuori tässä etualalla on oikein kaunista vaaleaa kangasta. Kynille on oma paikkansa sini-valkoraidallisissa koloissa. Korkeus 25,5 ja leveys 21 cm. Sen edellisen tein isompana, mutta tämä toinen tekele on sitten kiltisti ohjeiden mukainen. Edes sitä kätevää roikotuslenksua en tehnyt. Ensin suunnittelin, että tästä tulee eläinlääketiedettä opiskelevalle hyvä luentotarvikkeiden säilytin, koska olin aikeissa laittaa koiranapin sulkimeksi. Se kuitenkin näytti aika hirveältä, väritys ei sopinut. Nyt tätä voi käyttää kuka tahansa ja mihin tahansa, vaikka Astrid Lindgrenin kirjan piilopaikkana. Näyttäisi aika pätevältä, kun esim. bussissa tempaisi kassistaan tämän pakkauksen kaikkine kynineen ja muine tarvikkeineen. Naapuripenkkiläinen luulisi, että siinäpäs tehokas ihminen, opiskelee bussimatkan ajan. Sitten kirjaksi paljastuisi Mio, poikani Mio. Ehkä pitäisi tehdäkin kangaskannet tuolle kirjalle, niin illusio ahkerasta opiskelijasta säilyisi. 

Jos katsot Tillkupajan mainosta myyjäisistä, joita itsekin mainostin tuossa muutama päivä aiemmin, niin voit huomata, että siellä onkin vain Tilkkupaja, Tilkunviilaaja sekä Ritvan korut. Minut on näemmä heivattu pihalle. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu. Mainos on kopio minun blogista, mutta ihan luvan kanssa.

joulukalenteri 15. luukku

Siis tänään on vuorossa luukku 15A. Nyt en löytänyt lähikulmilta taloa, jossa olisi ollut vain numero. Täytyy tyytyä tähän kirjaimelliseen.

Eilisessä luukussa oli avainnauhoja tai siivousapuja, miten vaan. Tänään onkin sitten pieniä pussukoita, joihin voi laittaa vaikka kännykän, avaimet, rahat, kortit tai kauppalistan.

Pussukka on vuorellinen ja välissä on ohut vanu. Päällinen ja vanu on tikattu ompelukoneen omilla kiemuroilla. Tähtinappi toimii sulkijana.

Koska minulla oli myös punainen nauha, tarvittiin sille punainen pussukka. Ihan selvästi kissaihmiselle sopiva. Itse en sitä käyttäisi, koska tytär ja sisko on niin kovin allergisia kissoille ja sitten he eivät voisi enää tulla meille, jos roikoittaisin tuollaista kattia kaulassa. Vaikka se hymyilee viehkona, saattaa olla kuitenkin hyvin teräväkyntinen. Ja kayttää niitä.

Jestas, onhan tuossa toisessakin kissa. Oikeastaan kaksikin. Vasemmassa yläkulmassa ja vielä vuorikankaassakin. 

Näitä oli mukava tehdä. Tässä ei ole vetskaria eikä edes napinläpeä ommeltavana. Elämä tuntuu niin helpolta!

joulukalenteri 14. luukku

Kyllä vain, luukku on numero 14 eikä 1414, vaikka siltä näyttääkin. Lupailin kaivella hexagon-patalappujen löytöpaikan esille ja aikansa kun tuolla blogeissa pyöri, niin löytyihän se oikea. 

A quilters table-blogista löytyy ohje ja kivannäköisiä lappuja.

Ensin tein nämä neljä patalappua ja olin tosi iloinen, että jaksoin tehdä neljä, vaikka alkuun ajattelin vain kahta. Sitten huomasin, etten ottanut yhtäkään kuvaa valmistusvaiheista! Kikuspäissäni sitten leikkasin keskustat vielä kahteen.

Kaikki tarvikkeet ovat tässä kuvassa eli hexagon malline ja 1 ja3/4" levyistä kaitaletta. Leikkuualusta on tuumamitoilla ja mallineeseen lisätään saumavarat.

Ensimmäistä palaa ei ommella ihan loppuun asti. Jätä irrallista kaitaletta reilustui roikkumaan ja haittaamaan muuta ompelua : )

 Tasoita suora reuna mallin mukaan siitä päästä nauhaa, jonka olet ommellut kiinni keskustaan. 

Ompele suraava kaitale kuvan valkovihreän kaitaleeseen ja keskuspalaan. Tasoita keltaisen nauhan päät kuvan mallin mukaisesti sen jälkeen, kun olet ommellut sen kiinni kokonaan. Kehystä koko keskuspala kaitaleilla.

Yläpuolen kuvassa ensimmäinen kierros alkaa olla valmis. Nyt ompelet tämän ensimmäisenä kiinnitetyn vihreävalkoisen kaitaleen loppuun asti ja tasoitat pään niin, että hexagon on yhä hexagon. Sitten teet toisen kierroksen samalla lailla.

Taustakankangas täytyi jo koota kahdesta palasta. Tämä on ollut valtavan riittoisaa kangasta, useamman vuoden ajan sitä on löytynyt aina vaan lisää. Nyt on loppu lähellä. Mahtaako tästä kuvasta näkyä, että nämä kaksi tikkasin hieman erilailla kuin nuo ensimmäiset. Tikkasin vanun ensin reunoja pitkin vuoreen tai taustakankaaseen ja sen jälkeen ompelin roikotusnauhat paikalleen sekä vuoren ja  päällisen yhteen. Alareunaan jätin sopivan kääntöaukon. Sitten tikkasin oikealta puolelta kierroksien reunoja pitkin. Ylimmän kuvan patalaput on tikattu hieman eri tavalla. Välissä on virallista patalappuvanua.

Nämä on nyt viimeiset patalaput, ainakin toistaiseksi. Täytyy tehdä muita kalenterijuttuja, vaikka näitä olisi kiva tehdä ihan vaikka kaksikymmentä! 

Muuten, musikaalina Evita oli hyvä. Maija Rissanen loistava. Haluaisin tehdä pienen muutoksen käsikirjoitukseen. Mielestäni esitys pitäisi päättyä niin, että Evita laulaisi ensin yksin Et itkeä saa Argentiina ja sitten kaikki muutkin yhtyisivät lauluun. Siis esiintyjät, ei yleiisö eikä etenkään minä. Toki tuo biisi kuultiin musikaalissa, mutta se olisi kuulunut laulaa toiseenkin kertaan lopussa. Nyt se päättyi ihan tyhmästi. Kai mun nyt täytyy alkaa noita musikaalejakin ohjaamaan. 

*************************************************************

Myyjäiset

Töölön Tilkkupajassa perjantaintaista sunnuntaihin 

osoitteessa Vänrikki Stoolin katu 10, Helsinki.

avoinna

 pe 19.12.  klo 12 - 19

la   20.12  klo  10 - 16

su 21.12  klo  10 - 14

Paikalla on Tilkkupajalta ainakin peittoja ja patalappuja, Tilkunviilaajalta pussukoita ja muuta kivaa, Ritvalta kauniita koruja ja minulta toiletlaukkuja ja ties mitä tässä on tullut tehtyä ja mitä ehdin vielä tehdä!

Lämpimästi tervetuloa!

*************************************************************