joulukalenteri 4. luukku

Eilen illalla sattui semmoinen juttu, että meidän ovikello pimpahti hyvin vienosti. Ensin ei edes tajuttu, että mikä juttu se oikein oli. Hiippailin ovelle ja kurkistin ovisilmästä ja siellä ne seisoivat, naapurin herrantertut!

Tytöt olivat leikkineet Luciaa ja kaikki olivat pukeutuneet Lucioiksi. Se on kyllä järkevää, että kaikki saa olla. Minun mielestä pojatkin, jos haluavat. Sattui oikea valokuvaajankin paikalle. Hän osasi asetella nuo yleensä melkoisina riiviöinä esiintyvät sisarukset kauniisti. Trio lauloi hyvin moniäänisesti, olin kuulevinani paljon enemmän kuin kolme ääntä. Jotenkin minusta tuntui, että heille piti antaa jonkinlaista palkkiota. Rahaa minulla ei ollut eikä karkkiakaan, kun kaikki oli syöty. Onneksi olin ihan sattumalta tehnyt kolme pikkuista kukkaroa.

Anni, kaikista vanhin, sanoi säästävänsä kukkaroonsa kolikoita. Tummapukuinen Lilja suunnitteli laittavansa kaikki suklaamunakorut omaansa ja pienin tytöistä, Polla, aikoi säästää kaikki irtoavat hampaansa kukkarossa. Niistä voi sitten tehdä vaikka tekohampaat mummolle. Olipa hyvä, että annoin kukkarot tytöille, sillä jokainen keksi heti omalleen käyttöä. Iloisina he hyppelivät kotiinsa.

Minullapas kävi tänään sillä lailla, että käväisin töistä tullessa Lasipalatsissa olevassa pop-up kaupassa. Kävelin suoraan ihanien tuotteiden luo ja kysyin, ovatko nämä saippuoita? Ei, ne ovat suklaata. No voi, hillitsin itseni ja jätin ne ostamatta. Monta muuta juttua kylläkin lähti mukaani. Paikalla oli nyt Tampereelta Tallipihan kauppiaiden tuotteita. Kaikenlaista ihanaa. No, kun saavuin kotikulmille, menin kukkakuppaan tilaamaan kukkavihkoa hautajaisiin. Näin ihania, laihoja ja hyvin korkeita ruusukuosisia paketteja. Kysyin, onko pahvilaatikon sisällä joku kukka. Ei ollut, vaan oli suklaata. No en ostanut, vaikka mieli teki ihan kamalasti. Tilasin mitä piti ja kotiin ostin pari hyasinttiä. Ja entäpä, kun pääsin kotiin! Minua odotti kirje, semmoinen tukeva. Ja ha-haa, sieltä paljastui sulkaalevy ja hauska kortti!

Ensimmäisen luukun kohdalla mainitsin, ettei minulla ole koskaan ollut suklaakalenteria. Niiden suklaat on yleensä ihan pahoja. Ihana tilkkuystävä Tilkku  oli lähettänyt minulle tämän herkullisen suklaan. Kolmas kerta toden sanoo. Ja tämä on just se kolmas kerta, kun törmään sulkaaseen tänään. Voisin pitää tätä semmoisena omana erityisenä suklaakalenterina. Siinä on 18 palaa eli hyvin riittää jouluaattoon asti. Luulisin. Vielä en ole ottanut yhtään.

Kiitos Tilkku ja Tilkku ihan valtavan paljon. Tämä oli niin ihana ylläri.

Ja kiitokset kaikille ihanista kommenteista!