joulukalenteri 18. luukku

Oi voi, kylläpäs naapureilla on jäkälöitynyt talonnumero. Pitäisköhän mennä joku ilta salaa putsaamaan se. Enpäs menekään, hajoittaisin kuitenkin tuon lasipallon ja siinä olisi sitten työtä ja vaivaa uuden hankintaan. Eikä oikeastaan ole rahaakaan, kun en ole saanut sitä uutta korttia. Jos saan jostain käteistä, ne menee heti kaikki. Ihan kamlaa. Kauankohan sen uuden kortin tekeminen kestää? Pankit eivät tosiaankaan ole auki enää työajan jälkeen ja siellä metsässä, jossa olen töissä, ei ole lähimallakaan mitään pankkia.

Ihana tilkkuystäväni Arja Tilkku & Tilkku-blogista on saanut ison paketin hyvissä ajoin ennen joulua. Muuten voisi vaikka iloita, mutta paketin sisällä on Arjan oma jalka. Aika kamlaa. Siis se on kyllä ihan kiinni ihmisessä, ei mikään irtonaninen paketti. Hänen on nyt hypittävä keppien kanssa ties kuinka kauan ja jos olet itse niillä kulkenut, tiedät varmasti, että on täysi työ hallita sitä etenemistä. Ei siinä voi pitää käsissään mitään tavaroita. Ajattelin ilahduttaa Arjaa ja värkkäsin hänelle kaulanauhan ja sen päähän roikkumaan kukkaron. Ainakin kännykkä kulkee mukavasti ja voi sinne laittaa hieman karkkia tai vaikka palan kuivakakkua, mutta ei nesteitä. Arjan kukkaro on siis tuo nauhassa oleva ja toinen valmistui siinä sivussa. Arjalle tein enemmän kissamaisen, kun hänellä on se Tilkku-kissa. En tohtinut laittaa koiran kuvia siihen etupuolelle, ettei se kissa saa mitään kohtausta. En siis tunne sitä kissaa, mutta eihän niistä koskaan tiedä millä tuulella ovat, vaikka kuvissa se aina laiskottelee letkeästi. Olisi ollut ihan kauheaa, jos Arja olisi laittanut kukkaron kaulaansa ja Tilkku olisi nähnyt siinä heti päällimmäisenä jonkun koirannaamaan niin se olisi voinut syöksyä raivon vallassa Arjan rinnuksille ja repinyt vielä hienon käsityön riekaleiksi. Kyllä olisin pahoittanut mieleni.

Takapuolelle sitten laitoin ihan huvikseni vaan yhden koiran. Se lähestyy kuono pitkänä tuota kissaa. Ja tarkasti katsottuna vasemmassa yläkulmassa on myös pala koiraa. Toisen kukkaron tausta onkin ihan eläimetön.

Laitoin mukaan vielä koukkuavan kissamaisen kortin. Pidän noista Joutomaan korteista ja niitä onkin kertynyt aikamoinen lajitelma. Joskus raaskin jonkun sopivan kortin lähettääkin. Se kai niiden tarkoitus olisi. Kukkaron vuori on tuota nauhan kissakangasta. Ajattele, tuo kukkaro voi ihan itsekseen kehrätä, siinä on niin monta kissaa sisällä.

Tikkaus on kansankukkaa. Kuten huomaat, vanuakin oli niin laihat palat, että jouduin yhdistämään kahdesta palasta. Ja ennen kuin kukaan ehtii kysyä, vastaan, että kansankukka on semmoista kansakoululaisen piirtämää kukkaa. Nykyään käytetään enemmän peruskoululaisten peruskukkaa. Se on melkein samanlaista. Olen käynyt molemppia kouluja, siksi tiedän tämän.

Touhuksta torstaita!