joulukalenteri 10. luukku

Tänään kuulin radiosta, että naisilla on ihan kärkisijoilla leipominen ja ruoanlaitto joulutehtävien listalla. No joo, voihan se ollakin. Minulle on kyllä tärkeämpää tehdä patalappuja kuin lipeäkalaa. Mutta piparit maistuvat paremmalle kuin patalaput, lipeäkala ei. Otan mieluummin patalapun, vaikka villaisen. Se on kuitenkin niin läheinen lampaan kanssa, että yksi menee ihan ilman lisukkeita.

Iloisen punaiset kaverukset saivat uuden kodin kiltaystäväni Eijan luota. Meillä oli Syyringin nyyttärimalliset pikkujoulut hänen luonaan. Vaikka en ole mestarileipuri, leivoin silti rohkeasti elämäni ensimmäisen taatelikakun viemisiksi. Nämä patalappuset vein ihan vaan siksi, että jos se kakku olisi kamala, niin jäisi joku kivempi muisto. Eihän näitä tietenkään olisi voinut panna pöytään tarjolle, mutta muuten ovat ihan kelpokapineet keittiöhommiin. Ja Eija on joskus kaipaillut patalappusia.

Kakusta ei ole kuvaa, onneksi. Se ei ensin meinannut tulla sieltä vuoasta ulos. Oli semmoinen ujo kakku. Niin, siinähän oli myös piimää! Varmaan juuri sitä ujoa piimää. Sain sen sitten hieman veistä käyttäen pullahtamaan lautaselle. Näin, että ihmiset uskalsivat syödä sitä. Monet naiset ovat niin ihailtavan rohkeita nykyään.

Tein myös samalla patalappu-mallilla lasinalustoja. Näiden halkaisija on vain 9 cm. Voi pikkuisia, en vienyt heitä Eijalle, vaan tuolla ne nyt kyyhöttää keskenään. Patalaput olivat heidän vanhemmat ja nyt luulen, että vieroitin nämä lapset liian aikaisin. 

Muuten, jos sinulle sattuu kommentoidessasi siinä hirveässä numerovahvistuksessa epäselvät numerot, niin vaihda ne uusiin. Minulle ainakin tulee heti helpommat numerot. Ne tietää, että en jaksa tihrustella kamalan koukeroisia tai muutoin epäselviä numeroita. Ehkä jonain päivän, jos aurinko paistaa ja muutenkin on kivaa, otan pois koko vahvarin. Mutta en halua estää anonyymien kommentointia, koska hekin ovat minun ystäviä. Yksi jo lapsuudesta asti. 

Huomiseen!