joulukalenteri 20. luukku

Nyt on kunnon numero ja oikein kahteen kertaan. Huomasin noita numeroja kuvatessa, että joissain taloissa oli todella selkeästi ja näkyvällä paikalla numero, mutta joissain olisi pitänyt hiippailla lähes takapihalle asti. 

Jatketaan rauhallisten kankaiden merkeissä. Tämä on Marimekon napakkaa puuvillaa. Häntä on myös Marimekkoa, vaikkakin eri kangasta. Vetskariin laitoin vaaleaa nyöriä. Sopii kankaan merelliseen meininkiin.

Vuori on ohuempaa puuvilla ja tietenkin raidallista. Tämä Raidakas jäi mittaamatta. mutta senkin tavoittaa Töölön Tilkkupajalta. Ellei rosvo ole sitä vienyt. Harmikseni kuulin, että eilen siellä oli käynyt pitkäkyntinen ja vienyt kassan. Kyllä tästä taas joulumieli kiihtyi hieman. Tänään ja huomenna meitä on kaksi tätiä paikalla ja niska-pers otteella lähtee jokainen hämäräheikki suoraan katuun, ehkäpä jäiseen sellaiseen. Ja vielä sellaisella vauhdilla, että siinä vuoristoradan kärryt jäisi jalkoihin. Pyöriköön sitten pallona mäkeä alas Hesperian puistoon.

Laitetaan hyviäkin uutisia. Pomo tarjosi joululounaan ja kävimme syömässä Haukilahden Paviljongissa. Ruoka oli hyvää ilman jouluisia laatikoitakin. Kinkkua ja roso-ollia kuitenkin. Maisemat ovat hienot, etenkin kesällä. Ja toinen hyvis-juttu on semmoinen, kun ostin kerran ihanat "Varaventtiilit"-nimiset korvikset ja pidin niitä niin paljon, että toinen katosi. Maanantaina näin Kaapelin joulumyyjäisissä korujen tekijän, Hieno Stellan, ja kysyin, jos hänellä olisi niitä koruja, niin ostaisin uudet. Harmikseni ei ollut, mutta hän pyysi tulemaan viikonloppuna uudelleen. Tänään poikkesin työmatkalla katsomaan, olisiko niitä korviksia. Tiskin alta hän nosti yhden parin. Iloissani otin kukkaron esille, mutta kauppias sanoi, että ei tarvitse maksaa, kun kerran oli käynyt niin ikävästi. Hän antoi ne minulle joululahjaksi. Aivan upeaa! En meinannut uskoa todeksi. Se oli joulun ihme, jos mikä.

Leppoisaa lauantaita!