Merelle!

Ensimmäinen lomapäivä!

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, pätee tähän peittoon. 

Ehkä 5 vuotta sitten aloitetun peiton viimeiset langanpätkät päättelin lauantaina mökillä. Alun innostuksessa leikkasin kaikki palat ja ompelin blokit kasaan, mutta siihen se sitten jäikin. (Lensin muuten rähmälleni tätä kuvaa ottaessani! Tuuli tarttui peitonkulmaan ja säikähdin, että se lentää mereen. Polvi hieman naarmuuntui, mutta ei sen pahempaa.)

Päätin tehdä peiton ennen kesäloman alkua valmiiksi. Asettelin blokkeja niin ja näin ja lopulta sain ne ommeltua yhteen. 

Kun oli pinta valmiina, muistin miksi homma oli jäänyt kesken.

Minulle oli tullut ajatus, että sinne tänne olisin laittanut blokin keskellä menevän puolen tuuman kaitaleen punaisesta kankaasta. En alkanut purkamaan, kun muutenkin oli niin kauan kestänyt tämän pinnan kasaaminen.

Päätin, että punainen piriste laitetaan kanttaukseen ja juuri se tekee peitosta vielä merellisemmän. 

Vuoriksi löytyi omista varastoista eläimellinen lastenhuoneen verhokangas. Kangas on aivan uusi, olen sen ostanut joitain vuosia sitten ilman erityistä tarvetta tai sitten tarve meni ja kangas jäi. Hyvänlaatuinen puuvilla ja pestynä vielä parempi. 

Eilinen kuvauspäivä oli niin tuulinen, että suunnittelemissani kuvauspaikoissa tuuli puhalsi niin kovaa, että peitosta meinasi tulla lentävä peitto. Vasikka Areenalle ei tuuli pääse riehumaan täydellä voimalla ja sain napattua peitosta kuvan, jossa se näkyy kokonaan. Tykkään tuosta pinnasta!

Peitto on 54" x 96" eli 137 x 224 cm. Yksi blokki on valmiina 6".

Peitto on tehty vartavasten mökille ja siksi sen nimikin on Merelle! Yleensä viikkaan valmiin peiton ja pistän vaatehuoneen hyllylle, mutta tämä oli täsmätuote. 

Vanhan laiturin kivijalan suojassa ei tarvinnut pelätä peiton karkaamista, kuten yläpuolen kuvassa oli vähällä käydä. Avustaja sai pitää kunnolla kiinni peiton kulmista. 

Tikkaus näkyy tässä kuvassa parhaiten. Kaarevia ompeleita. Peitossa on bambu-puuvillavanu. Ehkä hieman lapsekas taustakangas. Toisaalta se on kivan yllätyksellinen, kun on katsellut etupuolta ja kurkkaa taustaan. Ehkä jokainen odottaa näkevänsä ihan jotain muuta kuin elefantteja, virtahepoja tai kirahveja. 

Huomiseksi on luvattu myrskyä ja sadetta. Tänään siitä on saatu jo esimakua.

Hyvää alkanutta viikkoa!

Istahda kukkapenkkiin!

Järjestin ihan itse itselleni parin tunnin huonekalun tuunauskurssin.

Toisen roska on toisen, ei nyt aarre, mutta idean herättäjä. 

Ikean kulahtanut, homeinen jakkara ei juuri houkuta istahtamaan. Etenkin, kun jalat huojuivat ruuvien löystyttyä. Se tietenkin helpotti niiden irrottamisessa. Tytär löysi entisen naapuritaloyhtiönsä roskalavalta tämän ja pari muuta jakkaraa.

Etelä-Helsingin kansalaisopiston Tilkkukurssille saimme kaikenmaailman kangasnäytteitä pitseistä puuvillan kautta sifonkiin. Ja kaikkea siltä väliltä. Otin muutamia sifonkeja ihan ilman sen kummempaa ajatusta. Tämä näytti hieman retrolta ja ihastuin siihen.

Ensin jalat irti, sitten pienen hionnan jälkeen pohjamaali ja päälle lisää valkoista maalia. Kangasta oli juuri sen verran, että sain tämän isohkon pyörylän sillä päällystettyä. Näin se jakkara puhkesi kukkaan, vaikka ulkona satoi räntää. Minusta tästä tuli söpö kukkapenkki. Ja on jotain katseltavaa, jos nuo parvekkeen livekukat ei vaikka jaksaa kauaa elää.

Minusta tämä kangas on aivan ihana ja mitä parhain kesähuoneen jakkaraan. Kankaan kiinnitin vesiohenteisella lakalla ja kiinnityksen jälkeen sivelin vielä kolme kerrosta lakkaa. Minulla olisi vielä pari jakkaraa, joille voisi tehdä samat temput. Täytyy vaan osua oikeanlainen kangas kohdalle.

Istumisen lisäksi jakkara toimii näppäränä apupöytänä. Sohvan edessä on pieni marmorinen shakkipöytä (jota olen inhonnut tosi vahvasti, mutta nyt se on saanut armon olla minun ihanassa kesähuoneessa, joka on siis entinen jouluhuone eli lasitettu parveke), mutta jos sohvalla istuu useampi henkilö, toiseen päähän tarvitaan pieni paikka, jolle voi laskea kupin tai lasin.

Ja kyllä nyt suututtaa tuo kylmyys. Haluaisin istuskella kesähuoneessa. Ja kaikki pörriäisetkin on varmaan kangistuneet ja kohmeessa. Vaadin äkkiä lämpimiä päiviä.

Sulo on aina ajan tasalla. Heti kun räntäsade alkoi, hän haki jääkarhun ja vei sen sängylle katselemaan ulos. Yritti virkistää jääkarhua talvisella säällä eilisen lämpimän jälkeen. Myöhemmin hän esitteli joulupukkiaan.

Hyvää alkanutta viikkoa!

joulukalenterissa on ihan rumia juttuja, mutta muuta värikästä kyllä löytyy

Nyt ei mene hyvin kenelläkään tällä arvausrintamalla, muuten kyllä varmasti menee oikein hyvin.

Laatikon kangas on kaunis, mutta tavarat aika rumia. Mutta hyvin tarpeellisia aina silloin, kun niitä tarvitaan. Nyörin stoppareita synkissä sävyissä. No siniset on kirkkaita, sentään.

Minä arvaan, että tämän vihreän laatikon sisällön kyllä joku arvaa oikein.

Ehkä juuri sinä!

En malttanut olla kokeilematta kopan tekoa! Uusimmassa Tilkkulehdessä oli Syyringin kiltalaiset Ritva ja Tiina tehneet ohjeet koppaan. Idea on se, että päällystetään alle 2 cm leveällä kangaskaitaleella esimerkiksi lippunarua. Kaitaletta pyöritetään pätkissä narun ympäri ja kun valmista on tarpeeksi, ommellaan siksakilla narua yhteen. Voi aloittaa tekemälllä pyöreän pohjan tai vaikka soikean. 

Voit katsoa jonkun opetusvideon ensin, niin minunkin olisi pitänyt.

En ihan tarkkaan vielä tiedä, mikä tämän tehtävä tulee olemaan. Ensin se saa esiintyä hedelmäkulhona. Siinä se on hyvä. 

Hieman lisää harjoittelua ja niksejä muotoiluun, niin hyvä tulee.

Ritvan tekemissä kopissa olen nähnyt hänen päättävän työn tuommoiseen kierukkaan ja kokeilin samaa. Näyttää etanalta.

Harmittaa, että tämä kaunis vaalea osa jäi pohjaan. Siitäkin mokasta voisi ottaa opiksi seuraavalla kerralla. Semmoisen huomion tein narua päällystäessä, että trikoo on helpompi materiaali. Se on taipuisaa, joustavaa eikä siitä lähde lankoja. Kokeilin tavallista puuvillaa ja minua hieman ärsytti sen langanpätkät ja tönkköys. Ehkä niihinkin tottuu! Ompelulangan värilläkin saa varmaan hieman kivaa aikaan. Ehkä kokeilen jotain typerää väriä tai sitten hienoa.

Katsotaan mitä syntyy. Ensin täytyy päällystää narua. 

joulukalenterin 10 laatikko ja arvauskilpailu jatkuu

Salme oli osunut oikeaan!

Leikkurin varateriä kahdessakin paketissa.

No mitähän piileskelee tässä vihreässä laatikossa? 

Kangas on vanhaa ja kaunista, mutta sisällä on ihan uutta tavaraa.

Tilkkulehden pallon kaavalla tein kolme pientä omenaa. Ei niitä kaikkein kauniimpia, mutta varmasti kestäviä ilman säilöntäaineita. 

Yksi on samettinen ja kaksi ihan käsityöpuuvillaa. Yhteen omppuun napsin roskakorista vihreät palaset ja siitä tuli monipuolinen omena. Kannat ovat ruskeaa kengännauhaa ja lehdet huopaa. Ihan söpöjä pieniä sisustusjuttuja. Sellaisia coctailomenoita, noin kokonsa puolesta. Voisi laittaa vaikka kuuseen, jos olisi kuusi. Huonekuusi, jonka yhdeksi jouluksi ostin, alkoi hikoilla ihan kamalasti. Sen neulasten päistä alkoi tulla vettä ja sitten se vaan menehtyi. Ostaessani kysyin kukkakaupppiaalta, kuinka kauan tämä elää. Hän sanoi, että niin kauan kuin haluat tai saattaa tulla katto vastaan. Ei tullut ja olisin minä sen mielelläni vielä pitänyt. Saatan hankkia taas uuden puun. Tulee hyvä tuoksu.

En oikein osannut hahmottaa omenan kokoa ja ensimmäinen omena, joka ei ole yksikään näistä, osoittautui kamalan suureksi. Siitä tulee ihan jotain muuta. Saatte nähdä, kunhan valmistuu.

aina kateissa

Vaikka minulla on kuinka monet sakset ja purkajat, niin aina onnistun tipauttamaan ne käsistäni jonnekin muualle kuin niiden oikeaan paikkaan. Siksipä ajattelin, että tämä kurssille tekemäni sälytyslokerikko pitäisi tarvikkeet paikoillaan. 

No totuushan on se, että minä niitä saksia ja ratkojia raahailen ympäri kämppää, kun keittiössä on paras paikka tämän hetken hommille. Ei tämmöinen säilytyslokerikko auta, jos itse on niin löysäsorminen ja jättää kaikki huiskin haiskin. 

Tausta on kasattu 2,5" neliöistä (valmiina 2"), jotka tikkasin laukkuhuopaan ja taustana olevaan tukevaan huonekalupuuvillaan.

Korkeus 28" (71 cm) ja leveys 10,5" (n. 26 cm).

Siinä nyt ovat niin sievästi muutamat sakset ja ratkoja, mutta katsotaan kuinka kauan! Tässä etutaskusta tehdyssä taskussa on itse asiassa kolme taskua samassa. Tein tähän taskuun vuoren, joten isommat sakset menee vyötärönauhasta paikalleen, pienessä pennitaskussa ei nyt ole mitään, mutta voishan sinne jonkun pikkujutun laittaa, vaikka sormustimen. Itse taskunsuusta on sujahtanut lankasakset ja ratkoja. Tein tästäkin takataskun mallisen. Laitoin yhden karbiinihakasen vyönlenkkiin roikkumaan ja ajattelin laittaa siihen ketjulla kiinni nuo lankasakset! Tosin sitten minun pitäisi saada tämä hökötys ompelukoneen viereen, ettei ketjua tarvitsisi olla ihan metritolkulla.

Jää haaveeksi.

Varastoista löytyi mustavalkoista vinonauhaa juuri sopiva määrä reunustamaan työtä.

Kiva oli laittaa kaikenlaisia kangastilkkuja vierekkäin pahemmin väreistä välittämättä. On pöllöä, kanaa, nuppineulaa, kissaa kukkaa, lintua ja lehmää sulassa sovussa. Yksi muumi-tyyppikin on mahtunut mukaan. Kuvasta hieman pilkistää, että takataskut on leikattu niin, että housua on mukana eli taskuja ei purettu irti vaan leikattu reilun sentin verran ympäri itse taskua. Tasku on ommeltu ensin yläreunasta oikea puoli taustan oikeaa puolta vasten, taitettu paikalleen ja sen jälkeen käännetty samuavarat nurjalle niin, että näkyy tikkaamisen verran oikealla puolella. Voihan sen taskun toki kiinnittää taskun omia tikkauksia pitkin, mutta halusin tehdä tämän näin.

Tässä vielä minun uusi ihana, jonkun ikivanha, piironki! 

Vasemman puolen ylälaatikosta tuleekin peili, joka laskeutuu tuohon tasolle. Ja tasossa on toinenkin kerros, jonka voi vetää ikään kuin työpöydäksi. 

Tämä on niin ihana!

Leppoisaa loppupäivää ja rytmikästä työviikkoa!

pyöreitä ja kulmikkaita

Ihan selvästi olen jäänyt koukkuun näihin heksagoneihin. Tämä oli nopea tehdä, koska heksoja ei ommeltu käsin muuten kuin mallineen ympärille. Palaset kiinnityivät taustaan työtä tikatessa. Tämä on seinävaate. Tosi tyhmä sana tuo seinävaate. Onko teidän seinillä vaatteita? Ai ei vai, kannattaisi hankkia, nythän on talvi ja pakkaset paukkuu. 

Joka tapauksessa tämä seinävaate on 40 x 40 cm ja pidän siitä kovasti. Pilkulliset kankaat on aina olleet suosikkeja, samoin raidalliset. Ostan aina kun muistan Love Patchwork and Quilting-lehden, jos vain muistan. Lehden mukana tukee aina jotain kivaa ekstraa, kuten nyt nämä pienet heksagon-mallit ja kangaspalat. Äkkiäkös niistä valmista syntyi!

Saman lehden edellisessä numerossa oli simpukoiden mallineita ja niistä syntyi tyyny. 

Laitoin tyynyyn paksuhkon polyestervanun ja tikkasin kaaria pitkin. Niistä tuli kivan pulleita. Pinta on ommeltu käsin, mutta tikkaukset reteesti koneella. Joku voi tietenkin ajatella, että kyllä olisi pitänyt käsin tikata, kun on muutenkin käsin ommeltu. Mutta siitä viis, näin oli parempi.

Aika hauska sattuma, että molemmissa töissä on hyvin samanlaiset värit. Tein tyynyn ensin, joten heksagonien värit tuli jälkeen päin. Karkkivärejä. Ehkä johtuu karkkilakosta! Täytyy herkutella edes väreillä. 

No kävin minä tänään Studio Makeen ravintolapäivillä ja jo nimestä voi päätellä, mitä siellä tarjottiin. Say With a Cake -kakkuja, marenkeja ja muita herkkuja.

Koska kirjonta on vuoden käsityötekniikka, kokeilin sitä tällä omalla yksinkertaisella tavalla vanhaan astiapyyhkeeseen. Ehkä jossain vaiheessa teen jotain hienoa kirjontaa, mutta ensin näitä yhdellä värillä kokeiluja. Tuo vasemmalla oleva eläin on kesken eli ei ole noin matalaotsainen. En vaan osannut päättää, tuleeko nalle, kissa vai koira. Yritän tehdä päätöksen tässä viikon aikana ja jatkaa pistelyä.

Melkein menin tänään hiihtämään, mutta en sitten jaksanut. Tikkailin valkoisella langalla valkoiselle pohjalle tuohon seinävaatteeseen. Sehän oli melkein kuin olisi valkoisilla hangilla hiihdellyt.

Hyvää hiihtolomaa!

(Jos sinulla sellainen on.)

sadonkorjuuta

Ensimmäisenä kypsyi omenat ja sen jälkeen putkahteli mansikat, ananakset, mustikat, meloni ja päärynä. Nyt on satoa pöytään laitettavaksi!

Kesä on ihanaa aikaa, kun on saatavilla kaikkea tuoretta.

Ei meillä ole niin isoa pöytää, johon mahtuisi kaikki tabletit.

Tässä kuvassa ne on aseteltu taloyhtiön pihakeinun pöydälle.

Alunperin oli tarkoitus tehdä 6 pöytätablettia, mutta määrä siinä tehdessä tuplaantui. Oli kiva kokeilla miltä mikäkin hedelmä tai marja näyttää. 

Mansikoiden kohdalla riehaannuin melkein mansikkakarnevaalien pitoon! Niitä syntyi samantien kolme. Mallin olen joskus jostain napannut idea-vihkoon, samaisesta vihosta löytyi ananas ja omena. Vihdoin niillekin piirrokselle tuli käyttöä. Yhdestä mansikasta tuli pinkki. Se on ihan uusi lajike, nimeltään Pinga. Todella makea ja mehukas. Tiedän tämän, vaikka en itse mansikoita juuri koskaan syö. Keltasävyisiä kankaita sattui olemaan reippaasti esillä ja ananaksia syntyi myös kolme kappaletta. Omenoita kypsyi lopulta 3 eri väristä lajiketta. Melonin tein paper piecing-tekniikalla joka oli aika ontuva. Ensimmäinen viritelmä vesittyi, luultavasti meloni oli liian mehukas. Toinenkaan ei sujunut ihan ongelmitta. Syy ihan oma, piirtelin miten sattui, kun kuvittelin hallitsevani tekniikan ja lopussa ei kiitos seisonut, ennemminkin ompelijan järki ja tukka. Meloni on tehty viipaleista (niinhän se yleensä syöntiä varten paloitellaan), mutta muut tuuman (valmiina) neliöistä eli leikatessa 1,5". Näihin sai taas menemään paljon pieniä kankaanpalasia.

Päärynän olin tallentanut pinterestiin, mutta tein mallia hieman matalamman version. En innostuksen vallassa huomannut tehdä edes yhtä lehteä, mutta sovitaan, että tämä on lehdettömän puun satoa.

Mustikat syntyi kirsikka-blokin mallilla. Senkin on löytynyt pinterestistä. Pidän kirsikoista ja kirsikkajätskistä ihan tosissani, mutta marjoista ehdoton ykkönen on mustikka ja vadelma on siinä ihan parin millin verran takana. Mustikat ovat 2" neliöitä, ovat isoja pensasmustikoita.

Yhden lähikoulun oppilaat ovat taiteilleet liikunnallisia hahmoja pelikentän aitaan. Kivaa, vauhdikasta ympäristötaidetta!

Sulo aina haikailee uimaan. Nyt taitaa katsella kanoottia.

Huomenna sunnuntaina on valtakunnallinen Avoimet puutarhat- päivä. Aion mennä Herttoniemen siirtolapuutarhaan katselemaan heidän avoimia puutarhoja. Ne, joihin on lupa mennä, on merkattu viireillä. Koska minulla ei ole puutarhaa enkä osaisi sitä edes hoitaa, jos olisi, nautin niistä aina kun on mahdollisuus. Rakastan kauniita, jännittäviä puutarhoja ja ihailen niitä ihmisiä, jotka osaavat niitä hoitaa ja vaalia. Katso netistä missä sinua lähin avoin puutarha on. Mukana on yksityisiä puutarhoja yleisten alueiden lisäksi.

Tämän tiedän ja tunnen! Päivänkakkara on minulle yksi tärkeä kesäkukka. Toinen on kehäkukka, mutta lempikukka on lupiini.

Kaunista ja mukavaa viikonloppua!

Valmista tuli!

"Moikka!

Sain uuden hatun! Höpö nainen on laittanut kuviot väärin päin, mutta kyllä tämä minulle näinkin kelpaa. Omasta mielestä olen hyvin tyylikäs. Hattuun mahtuu tosi paljon ajatuksia ja niitä minulla todellakin on."

Sulo olisi halunnut kangaskopan itselleen hatuksi, mutta onneksi ilmat lämpenivät, eikä koira enää tarvitse hattua. Elikkä kangasmetsästä tuli koppa, jota voi käyttää vaikka suojaruukkuna tai piilona lankakerille. Tai jos olisi ihan tolkuttomat määrät karkkeja, voisi ne laittaa tuohon sammioon. Idean nappasin Tejen Nero´s Post-blogista. Teje on tehnyt koristeet aplikoiden ja ne ovat oikein ihanat, käy kurkkaamassa. Tikkasin koneella kuvioiden ympäri ja vaakaan. Välissä on tekokuituvanua, sattui olemaan sopivan kokoinen pala.

Vaihdoin amarylliksen huonekuuseen. Kukkakauppias sanoi, että tämä kestää niin kauan kuin haluan. Se oli kyllä aika kova lupaus. Haluan, että se kestäisi vaikka kahdeksan vuotta.

Monia kivoja arvauksia olitte laittaneet siitä, mitä arvelitte tästä tulevan. Sulolle tyyny, verhokappa ja pöytäliina nyt ainakin tulee mieleen. Kuvista on vaikea arvata kokoa, mutta tämä on 9" (23 cm) korkea ja halkaisija 8,5". 

PS. Älkää kertoko ylen porukoille, että Sulo katsoo telkkaa. Ne alkais vaatimaan Suloltakin yle-veroa. Olen ajatellut, että koiravero saa luvan riittää.

joulupuu on rakennettu, (vaikka on vasta 1. adventti)

Kyllä sitä 1. adventtina jo sen verran pitää joulumieltä olla, että joulukuusen hankkii!

Ainakin tällaisen kestokuusen voi tehdä jo nyt, koska takuuvarmasti siitä ei tipu neulasia, korkeintaan jokunen langanpätkä.

Nauhat asettelin ensin paikalleen ja vasta sitten, kun ne oli mieleisessä järjestyksessä, leikkasin oikean mittaisiksi. Sitten ompelin nauhat koneen harsinnalla pystysuuntaisesti keskeltä ja reunoista. Varsinaisessa ompelussa lankaa vaihdoin nauhan värin mukaan, ensin ompelin kaikki punaiset ja sitten valkeat jne. Välissä työtä tukevoittamassa on ohut laukkuhuopa. Taidan tunkea sitä joka paikkaan!

Taustaan, joka on tukevaa tummansisnistä puuvillaa, tehtailin pieniä tähtiä ohuella koneompeluun tarkoitetulla hopealangalla.

Vaikka ei olisi jouluisia nauhoja, voi käyttää niitä mitä sattuu olemaan. 

Kuusen alta löytyy muutama paketti. Niiden tekemiseen käytin paksuhkoa hopealankaa, jonka kiinnitin nyörin tapaan ohuella hopealangalla paketeiksi. Samalla tavalla tein lavtatähden. Kuusesta tuli kiva ja ihan jouluinen kukkanauhoista huolimatta. Myös pätkä Nalle Puh-nauhaa pääsi mukaan.

Tämän himmelin nimi on Petra. Hieman keskeltä muotopuoli, mutta muuten oikein kivannäköinen tähti. Malli on samaisesta PIrkko Kuuselan Himmelikirjasta kuin aiemmin tekemäni Miisa ja Maisa.

Sulo on jo ihan terve ja eilen tehtiinkin hänen kanssa 2,5 tunnin lenkki. Käytiin katsomassa hevosia Tuomainkylän kartanolla ja pitkin poikin, sinne ja tänne. 

Hyvää alkavaa viikkoa, kohta on joulukuu ja parhaillaan satelee lunta.