mattopyykilläkö?

No ei nyt sentään. Eihän ne edes kuivuisi ikinä. Aiemmin, silloin kun oli kesä ja hellepäiviä, käytiin tyttären kanssa pesemässä pari mattoa tuolla joenrannassa. Ja ne kyllä kuivui nopiasti.

Tämä matto ei ole edes matto, vaan ehkä lämmin istuma-alusta jollekin penkin pätäkälle. Leveyttä on 40 cm ja pituutta 80.  

Yläpuolen kuvasta näkee, miten tämä "räsymatto" on tehty. Leikkasin 3/4" leveitä suikaleita ja asetin ensimmäisen soiron työn keskelle ja ompelin sen siihen kiinni 1/4" saumavaroilla. Pohjana on alimmaisena puuvillakangas jonka päällä aika paksu laukkuhuopa. Puuvillakangas estää työtä venymästä, kun taas pelkän huovan kanssa on hieman sellaista kokemusta, että se vanuu ja venyy johonkin suuntaan. Joskus jopa kaikkiin suuntiin. Puuvillan ansiosta tämä matto on aika tomakka, eikä kurttuunnu helpostikaan. Seuraavan raidan laitoin edellisen päälle oikeat puolet vastakkain ja ompelin toisesta reunasta. Sitten käänsin viimeksi ommellun soiron oikean puolen esiin. Ja sitä rataa keskimmäisen eli ensimmäiseksi ommellun molemmin puolin aina samanvärinen suikale. Työ kasvaa sekä vasemmalle että oikealle yhtä paljon ja samoilla raidoilla. Ompelin suikaleita yhteen yli huovan reunan muutaman sentin verran. Kun koko huopanen oli täynnä värikkäitä raitoja, laiton oikean puolen päälle puuvillakankaan ja ompelin sen pussiin. Muistin jättää kääntöaukon ja siksipä onnistuin kääntämään työn. Lopuksi tikkasin noin tuuman välein kaikki kerrokset yhteen raitojen välistä.

Mikähän pakkomielle minulle on noihin räsymattohin tullut? Talvella ja pitkin kevättä tuli neulottua niitä räsymattosukkia ja nyt tämä. Lisäksi ostin Kaapelitehtaalla keväällä olleesta Retro-Vintage - tapahtumasta keittiöön ihanan räsymaton. 

En ole tietenkään lopettanut toilettepussien tekemistä. Tämä toilari nimeltään Kesäinen meni yhdelle ystävälle synttärilahjaksi.

Ja toiselta puolelta hieman erilainen. Tänä kesänä, vaikka onkin oikeestaan syksy, nuo akileijat kukkii ihan villeinä. Ja niitä on vaikka minkä värisiä. Aiemmin minun kukkapenkeissä on ollut aika kärsivän näköistä jengiä, mutta nyt kaikki rehottaa.

Taksu täytyy olla! Tämän toilarin koko on 22 x 16 cm.

Pikkusisko on kooltaan 12 x 17 cm eikä mennyt lahjaksi.

Minulla ei ole vielä loma. Mutta teille, joilla on sadeloma, toivottelen rattoisia hetkiä. Täytyy ajatella positiivisesti: ei tarvitse kastella puutarhan väkeä. Ihmetellä ja ihastella vaan, vaikka ikkunan takaa. Ja hyvällä omallatunnolla saa ommella ja neuloa ja virkkailla tai lukea käsityökirjoja ja -lehtiä tai kaikki dekkarit!

ja näitähän minulla riittää!

Tilaustyönä tehtyjen meikkipussien kavalkaadi jatkuu.

En enää muista, oliko tämä semmoinen vapaavalintainen väritys vai mikä. Pussissa on vanhaan tapaan päällinen, tukihuopa ja vuori. Päällisen ja huovan olen tikannut koneella näköjään osaksi ruudutellen ja osaksi suoraa sentin välein.  

Toiselle puolelle hypähti pieni pupu. Sen ostin Villa Lankasta.

Taskusta haluan tehdä näkyvän ja iloisen. 

....ja mieluummin pinkkii!

Tämä on minun suosikki. Tikkauksina vapaamielisiä kukkasia.

Ja kuinka iloiseksi ihminen tuleekaan, kun hän aukaisee synkkänä aamuna meikkipussinsa ja taskussa paistaa aurinko valaisten koko pussin sisällön. Taskun tyttö on varmaan just sellainen, josta Erin laulaa biisissään Älä tule hyvä tyttö. Se semmoinen 5-vuotias, joka osaa kiroilla.

Jos kokee kiihkeää kaipausta 70-luvulle, niin tämä pelastaa päivän. Ihan hauska, jos sattuu pitämään retroilusta. Huomaa, että myös vetskarin narua koristaa kukkanen. 

Tasku onkin sitten särmikästä ruutua. 

Laitanpa vielä tämän fiilistelykuvan. Hortensiat sopivat näiden meikkipussien väreihin. Huomasin tuolla Tilkku ja Tilkku-blogissakin, että kasvit ja käsityöt on nyt oltava sävy sävyyn ; )

Hortensia on tätä nykyään jo aika heikossa kunnossa eikä siitä enää olisi malliksi. Vanhentunut roisko, ei voi mitään. Onneksi oli sentään tämä nuoruuskuva.

Tämä aurinkoinen kuva on otettu ravintolapäivänä, jolloin meidän parveke oli Kakkukahvila. Ahneuksissani olen näköjään ottanut sekä juustokakkua että muffarin. Kukkaset toi asiakkaana miehensä kanssa piipahtanut tilkkuystäväni Maija. Pöytäliinana on monta vuotta sitten tehty haastetyö. Omituisten Ompelijoiden Kerhossa tehtiin aplikaatiotyö, jonka aloitukseksi jokainen sai tehdä minkä halusi ja sitten muut saivat ehdottaa jatkoa. Liinaan syntyi  mansikoita, päivänkakkaroita, perhosia, lintuja, joku toukka ja muitakin kukkasia. Aplikaatiot tein käsin, mutta pohjan tikkasin vapaalla konetikkauksella. Tätä oli hauska tehdä. Muistaakseni vain yhden ehdotuksen jätin tekemättä. 

Hyvää viikonloppua!

tarhatädeille mennyttä ja terveiset NYKistä

Pitäiskö olla joku selitys sille, miksi blogia päivitetään harvakseen? No ei nyt kuitenkaan ole, kun en voi mitään kevätkylvökiireitä syytellä. Ihan vaan on ollut niin paljon kaikkea muuta kivaa! Ommellut olen urakalla ja tässä osa ystäväni tilauksesta tekemiäni meikki/tarvikepusseja.

"Eläinten maailma" on tehty koiraihmiselle. Kuvauspaikkana on meidän parveke Ravintolapäivänä. Meillä oli kulmakunnan makein parvekekahvila.

"Sekalainen sirkus" on tehty ohjeistuksella iloinen väritys. 

"Täti vihreä" meni vihreästä pitävälle.

Tämän mallisiin pusseihin tein sisäpuolelle taskun.

Tämän nimi on "Marmelo" ihan vaan siksi, että tämä on tehty yhdestä ja samasta Marimekon kankaasta,

paitsi vuori.

"Täti Sininen" meni sinisen ystävälle. Tämä on isompi kuin nuo muut, jotain 22 cm korkea ja 26 cm leveä. Täytyi mahtua shampoot ja semmoiset tärkeät törpöt. 

Muut saman malliset ovat korkeudeltaan noin 16 cm ja leveydeltään n 22 cm.

Vuorina raitaa ja palleroa.

Lilja-maatuska laittoi kuvaterveiset New Yorkista! Harmi, etten minnä päässyt mukaan. Oli käväissyt siellä lomalla ja nyt hän on muuttanut vaikuisesti asumaan Tampereelle. 

Että moro sit vaan!