Farkku rouva...

... tuli yllättäin käymään. 
Ilahduin kovasti, koska emme ole nähneet pitkiin aikoihin. Hän oli ollut lomalla ja käynyt kampaajalla ottamassa hiustenpidennyksen ja uuden mini voguen. Näytti olevan punaa poskilla ja sineä silmissä. Oikein oli pirteän näköinen.  Semmoisen terveen ja hyvin levänneen.
Hänellä oli tuliaisena isot farkut. Toivon vilpittömästi, että hän oli hankkinut ne kirppikseltä, kuten sanoi, eikä miehensä kaapista.

Olipa farkut mistä tahansa, innostuin niistä kovasti. Sain ottaa farkuista mitä halusin. Leikkasin takataskut irti ja niistä oli ajattelin tehdä pienen olkalaukun.

Olin jo pidempään haaveillut tällaisesta takataskuveskasta ja nyt se on siinä!

Vuorikangas on (saatua, kiitos Sanna!) tukevaa puuvillaa. Laitoin siihen myös taskun. 

Aika harvoin käytän metalliketjuja, vaikka niitä on ihan reilusti varastossa, mutta farkkujuttuihin ne jotenkin sopii paremmin. Hassua, että etupuolella on takatasku ja takapuolella on tietenkin takatasku. 

Jostain minulle on siunaantunut tumman ruskeaa mokkanahkaa. Halusin laittaa sitä laukun reunaan tuomaan siihen hieman väljyttä ja se vaan nyt näytti minusta hyvältä. Farkku rouva ei olisi halunnut sitä käytettävän mistään hinnasta. Hieman siinä riideltiin ja irvisteltiin. Kun keksin, että teen mokasta myös olkahihnan, rouva rouva Farkku suostui. Ja lopulta hän piti noista mokkareunoistakin. Ja tämähän on minun laukku, mikäs hän on määräilemään mitä siihen laitetaan! Laukku on merkkiä Levis! Merkkilaukku, varmaan tosi arvokas.

Kun rouva halusi ottaa loput farkut kotiinsa, kaivelin omista varastoista hieman lahjetta. Yhdestä muovirasiasta löytyi valmiiksi liimaharsollisia jämiä jostain aiemmasta puuhasta. Tein kesäisen kukkanipun. Mallia kasveille löytyi yhden ihanan peltipurkin kannesta. Näytän sen joskus, kun jaksan kuvata kaikki rakkaat peltipurkit yhdellä kertaa. 

Vapaalla konekirjonnalla kiinnittelin kankaat ja piirtsin muita osia. En tunne yhtään näitä kasveja, mutta näyttävät siltä, että ovat pystyssä vielä talvellakin.

Juu, kaikki ovat talventörröttäjiä.

Meinasin ensin jättää pussukan toisen puolen tyhjäksi, mutta teki niin paljon mieli tehdä jotain kivaa ja niin syntyi nämä kesäkaverit.

Sudenkorento ja nelijalkakuoriainen. Pitkäjalkainen muunnos.

Hirvikangasta jäi kännykkäkotelon jälkeen vielä sen verran, että siitä sain tehtyä kynäkotelon. Tosin voihan sitä käyttää vaikka pyssyn luotien säilytyspaikkana, jos sattuu olemaan metsämies. En ole ihan varma, saako luoteja ja muita patruunoja säilyttää ihan missä haluaa. Luultavasti ei. Ehkä metsästäjä säilyttää tässä kynää ja pientä vihkoa, johon hän merkitsee kaikki kaadot. 

Vuorikangas on koirien tassunjälkiä täynnä. Ne on metsästyskoiria, joita käytetään juuri hirvenmetsästyksessä. Niiltä on jäänyt kaikki luutkin syömättä, kun ovat taas rynnänneet jonkun rasahduksen perään.

Hiervet on hieman pelokkaan näköisiä. Taitavat luulla, että nyt on hiervenmetsästys käynnissä, kun yksi kaveri jo makaa koivet suorana maassa. 

Ei mitään hätää, hirvet! Nyt ei saa metsästää. Kaveri on vaan hieman väsy.

Moikka!

Ja kiitos kivoista kommenteista!

Aurinkoista loppuviikkoa, maanantaina tulee talvi.

tilkkunäyttelyssä ja inspiroitumassa villakirjonnasta

Tänään käväisin katsomassa Kantin galleriassa Ulla Vehkaperän tilkkupeittojen näyttelyn. Näyttelyn nimi on Ruokaperräiset ja paikka sijaitsee Humalistonkatu 4:ssa. Näyttely on avoinna tämän kuun viimeiseen päivään asti. Tässä muutama työ maistiaisiksi.

Tämän työn nimi on Kaiken maailman liput.

Hänen jokaiseen työhön liittyy tarina, joita on luettavissa tarjolla olevista kauniista esitteistä. Tämä on ihan suosikki, koska on niin valoisa! 

Kalastaja-papan muistoksi- peitto viehättää merellisyydellään. Majakat ja veneet vetoaa minuun aina.

Edellisen peiton keskustan kompassi on ikäänkuin laivan pyöreässä ikkunassa ja hauskoja yksityiskohtia ovat nuo siniset napit. 

Lapsuuden nalle.

Työt ovat lähestulkoon jokainen päätynyt henkilölle, jolta Ulla on saanut jonkun työssä olevan kankaan.

Kannattaa mennä katsomaan koko näyttely, jos on mahdollisuus. Minusta tämä oli jotenkin hyvää mieltä tuova, intiimi näyttely.

Taas on marttailtu!

Tänään olin Kädentaitomarttojen illassa tutustumassa Vapaaseen villakirjontaan. Kaikki villi ja vapaa kiinnostaa aina!

Tästä käsityömuodosta meille oli kertomassa Ruotsissa asuva suomalainen Tiina Kiveliö.

Hänellä oli mukana paljon omia töitä ja ne ei todellakaan olleet pelkkää villalangan menoa kankaan läpi ja toiselta puolen takaisin!

Tähän kuvakollaasiin kokosin kuvia vuodenajoista laulun sanojen kera.

Ja tästähän tuo kollaasikuvan laulu alkaa. Ihania nuo kaikki maassa möyrivät pikkuruiset eläimet. Ei siinä varmaan punkkeja ole, onneksi.

Harrastuksen alkussa voi kokeilla rannekkeiden tekoa.

Kun taidot kehittyvät, kuvat eivät enää pysy raamien sisällä!

Tämä on yksi suosikeistani. Sudenkorennon siivet ovat jotain ohutta kangasta ja kehyksen kirjava kangas kravattia. Taustana Tiina käyttää paljon mm. vanhoja pöytäliinoja.

Ja tämä lintutaulu se vasta hulppea olikin!

Linnut ovat ihan uusia lajeja, kuten tuo keltainen utelias (nyfinken). Huomaa, miten hieno on omenapuu! 

Entä tämä hienostelija! Upea brobyyripukuinen kaunotar.

Toiset ne vaan ihailee itseään peilistä.

Nyt en muista, oliko tämä yksi niistä ns. mysteeritöistä, joihin tulee kerran viikossa uusi ohje. Vastaavanlaisia mysteerejä tilkkuilun puolella on vaikka kuinka paljon, mutta enpä olisi arvannut, että kirjojatkin sellaisia harrastaa. No en tiedä harrastetaanko Suomessa, mutta muissa pohjoismaissa kylläkin. Melkein tekisi mieli osallistua.

Mustalle villakankaalle kirjottu jääkarhu kantaa selässään peuraa, jonka selässä istuu pieni punarinta. Tällaisen tyynyn jos osaisi tehdä, niin olisin onnellinen. Olen kyllä jo pelkästä katselustakin. Lumihiutaleiden keskellä on pienet peilit, siksi ne loistavat kirkkaasti.

Vaikka miten on jääkarhu, niin tuskin on ollut viileä turkki noiden pistojen jäljiltä. Veikkaanpa, että siinä on neula käynyt aika kuumana!

Tiinan taulut Pinterestissä ja jos vaikka kovastikin innostuit, yksi kiinnostava blogi on Broderiakademin

Omat käsityöt on nyt jääneet puolitiehen, mutta jotain pientä olen saanut valmiiksikin. Annoin miehelle etukäteisnimpparilahjaksi villasukat, jotka saivat lämpöisen vastaanoton ja pääsivät käyttöön heti.

Lanka on Taito-shopista ostettua, ehkä TeeTee-Pallasta. Ole nyt tarkka ja katso, miten terät ovat erilaiset! Toisessa kerässä oli lankaa jatkettu solmimalla ja solmusta se jatkuikin ihan väärästä kohtaa. Ei haittaa kauheasti, mutta vähän kuitenkin.

Miehellä on uudehko kännykkä ja sen myötä oli syntynyt tarve oikean kokoiselle kotelolle. Ei hän mikään hirvestäjä ole, mutta valitsi tämän kankaan kuitenkin. Arvaa miksi? No annoin tasan kaksi vaihtoehtoa ja toinen oli niin riemunkirjava, että tiesin sen olevan ihan mahdoton vaihtoehto. Mutta hän sai kuitenkin itse valita ja on oikein tyytyväinen valintaansa. Tarvittaessa kännykän voi ripustaa kaulaan roikkumaan. Läppä pysyy kiinni tarran avulla. Jälleen kerran vuoren ja päällisen välissä on ohut laukkuhuopa. Siis aina ja jokapaikassa. 

Tekisi mieli mennä pöyhimään villa- ja muita lankavarastoja. Vanhoja pöytäliinoja minulta löytyy ja monia muita kummallisia materiaaleja tuollaista luovaa kirjontaa ajatellen. Nyt on vaan kello jo niin paljon, että lienee paras kaatuilla tuonne sängyn puoleen.

Mukavaa loppuviikkoa!

tosi lapsellista,

monessakin mielessä.

Tänään olin Helsingin messukseskuksessa Martta-puuhissa. Se ei ollut lainkaan lapsellista, mutta siellä oli iso halli täynnä lapsellisia. Tietysti, kun sillä puolen oli lapsimessut. Juu, kyllä. Niillä veitikoilla on ihan omat messut. Minä olin Kädentaitojen puolella, ihan eri hallissa. Kädentaito Marttojen osastolla opastettiin tekemään mm. paperiperhosia, virkattuja kukkia hypistelymuhveihin, vanhoista t-paidoista matonkudetta ja samasta materiaalista sai saumurilla surauttaa itselleen kesäpipon! Ja ne hypistelymuhvit oli niin ihania!

Olin talkoolaisena aamupäivän ja se oli todella kivaa hommaa! Jos ei olisi ollut muuta jo aiemmin sovittua, olisin voinut olla koko päivän. Mukavia ja asioista kiinnostuneita ihmisiä on oikein kiva opastaa. Minusta on varmaan pikkuhiljaa kehkeytymässä tosi kova Martta. Tein itselle harmaasta t-paidasta tuommoisen kulmikkaan pipon. 

Eihän se pipo tuossa litteänä oikein miltään näytä, mutta päässä se on hauska. Hieman kamera peittää näkymää, mutta parempaan en pystynyt. Olin juuri tullut venerannasta ja olin umpijäässä, siksi olen pukeutunut kaikkeen, mitä oli kotona nopeasti saatavilla! 

Yski naapuri tuli ihan innoissaan kertomaan, että on nähnyt erikoisia perhosia. Wau, innostuin ensini, mutta tarkemmin katsottuna ne perhoset oli oikeasti suutelevia kettuja! Voi, voi, ei tainnut rouva oikein tietää näistä meidän eläimistä ja niiden tavoista.

Naapurin rouva ei uskonut ennen kuin näytin hänelle kettujen kuvia. Kerroin, että nyt on ketuilla lemmen leikit mielessä ja kevään kiihkeät suutelot ovat alkaneet.

Sen sijaan minä saatoin esitellä naapurin rouvalle ison, keltaisen perhoseni. Hän oli ihan äimän käkenä moisesta koreudesta. Siinä samalla, kun kerran rouva oli kuin tarjolla, pyysin häntä mannekiiniksi uudelle kesäpipolleni. Toki hän ystävällisenä ihmisenä suostui.

Nyt voit nähdä pipon kunnolla. Jos suinkin kynnelle kykenet, mene huomenna ja sunnuntaina kokeilemaan, minkälainen pipo sinulta syntyy! Itse menen sunnuntaina hengailemaan, katselen käsityöjuttuja ja niitä lemmikkejä <3

Nyt ollaan jo niin lapsellisissa meiningeissä, ettei enempää voisi!

Tämä peitto menee tyttären hyvälle ystävälle, entiselle naapurintytölle. Tai oikeammin kummilahjana hänen vauvalleen. Ja kummi on tytär, en suinkaan minä.

Osaan eläimistä löytyi ohjeet Töölön Tilkkupajasta ostamastani Elishabeth Hartmanin Fancy Forest-kirjasesta, loput olen aikaisemmin ostanut/ladannut Lornan sew fresh quilts-blogista ja kukkaset on joko kurssilta saadusta mallista muokattuja tai Lempin mallilla tehtyjä. Peiton koko  on 97 cm x 73 cm.

Lapsi on tyttö, kuten ehkä arvasitkin. Takapuolen linnulta puuttuu vielä silmä. Taidan tehdä sinisen, kuten saajallakin on. Vuorikangas on aivan ihanansuloista pientä kukkaa. Tikkasin vapaalla koneompelulla jonkinmoisia kukkia. Jouduin käydä ostamassa uuden vapaatikkausjalankin kesken kaiken. Välivanu on bambua, muistelen niin.

Olen todella tyytyväinen tähän työhön. Sammakkoa jouduin hieman operoimaan, kun en pitänyt sen silmien tienoosta. Silmäleikkauksen jälkeen hänen ilme kirkastui ja pääsi mukaan ryhmään. Laitoin sen vielä katselemaan tuota kilpikonnaa. Oikeasti samppi odottaa hidasta kaveriaan. Taas.

Yritin valita suosikkieläintä, mutta pidän kaikista. Ehkä eniten kuitenkin pupusta ja perhosesta. Ja noista kaikista muista. Ja kilpparille taidan tehdä vielä suun.

Aloitin viikonlopun tänään olemalla noilla messuilla, venehommissa ja illalla teatterissa katsomassa (toistamiseen) Kiviä Taskussa. Huomenna tavataan IG-ryhmän kanssa Kampissa ja sunnuntaina messuilla katselen sitä ja tätä.

Tee kuten minäkin, vietä hauska viikonloppu kivojen juttujen parissa!

pieni pala makeasta elämästäni

Edellisessä postauksessa herätti kiinnostusta DaCapo-pussukan vetoketjuun laittamani pieni karkki. Tässä on tarjolla ohje tuon namun tekemiseen.

Ensimmäisenä täytyy syödä mieleisessä kääreessä oleva namu. Ehkäpä useampikin, jos paperi sattuu repeämään työn edetessä, niin on uutta matskua varalla. Sitten taitat paperin toisen pään avaamiseen tarkoitetun osan paperin sisäpuolelle ja taittelet muun paperin ihan karkin muotoon. Ennen kuin suljet paperin, laita sen sisään nauha, joko yksinkertainen (esim. kirjanmerkkiä varten) tai kaksinkertaisena (vetoketjun koristeeksi). Tee nauhan toiseen päähän solmu ja laita se karkkipaperin sisään. Nyt kiepasuta karkkipaperi kiinni ja aseta se kaksinkerroin asetetun kirkkaan muovin väliin niin, että muovin taite on karkin alareunassa. Muovina käytän Tilkkutarhasta ostamaani kristallimuovia, mutta Eurokankaan pöytäliinan suojamuovikin käy. Se on vaan aavistuksen verran ei-niin-kirkasta.

v

Ompele koneommel karkin ympäri. Kannattaa käyttää muoville sopivaa paininjalkaa, sellaista teflonista, se luistaa hyvin. Leikkaa muovi karkin muotojen mukaan noin muutaman millin verran ompeleen vierestä. 

Varo leikkaamasta nauhaa poikki!

Näistä syntyy näppärästi kirjanmerkkejä ja vetskareihin koristuksia.

Kirjanmerkkeihin tarvitset pienet puuhelmet nauhan toiseen päähän. Tai edes yhden.

Nyt voit vihdoinkin ostaa sille kummilapsellesi, ystävällesi, äidillesi, veljellesi, sedällesi tai serkullesi sen hyvän kirjan, tehdä kirjanmerkin ja pussillisen hänen herkkukarkkeja synttärilahjaksi! 

Karkkipusseja joudut ostamaan kaksi, koska toisesta pussista otat yhden ja teet paperista kirjanmerkin sinne kirjan väliin. Sitten voit syödä loputkin karkit. Toisen pussin pidät avaamattomana lahjan saajaa varten.

Vielä ihanampi lahjasta tulee, jos ostat kirjan itsellesi ja otat yhdestä karkista paperin ja teet kirjanmerkin. Laitat kirjan, merkin ja loput karkit lahjapussiin ja viet sohvan tai parhaimman nojatuolin viereen. Käyt kettämässä kahvit tai teet  ja unohdat koko jutun. Sitten menet kupposen kanssa sohvalle ja ilahdut tavattomasti ihanasta lahjapaketista, joka sinua odottaa!

Sitten vaan nautit! Tosi helppoa ilahduttaa itseään! Ja miten kivaa se on.

Olin perjantaina lapsuudenystäväni (ei kuvassa) kanssa Kevät-messuilla Helsingin messukeskuksessa. Katseltavaa riitti ja maisteltavaa myös. En pääse mistään tapahtumasta ilman Kolatun Ruskaa, aivan ihanaa paistettua munajuustoa!  Se on niin hyvää, kun pannulla hieman lämmittää hunajan kanssa. Ja hunajaakin ostin pienen purkin, oikein rommilla maustettua! Ruskan lisäksi ostin Kolatun Martan. Hänen toinen nimi on Cheddar. 

Ihania tulppaaneja oli ihan meren verran ja olipa siellä meressä yksi ankkakin.

Jos minulla olisi kasvihuone, en uskaltaisi päästää sinne pupuja. Näethän itsekin, miten viekkaasti tuo pinkkiasuinen katsoo. Varmaan iskee hampaansa narsisseihin heti, kun porukat lähtee messuilta. Semmoisia ne ovat.

Tämän kummallisen peikon edessä oli lampi, jonne sai laittaa tarjolla olevista veneistä yhden, kunhan ensin teki veneeseen toivepurjeen. Helppoa kuin mikä, piti kirjoittaa toive valmiiksi leikatulle paperille ja laittaa se kiinni kaarnaveneen mastoon. Katselimme muiden toiveita. Siellä oli toivottu ruusutarhaa, auringon paistetta, taloa ja sydän.

Olimme kovasti etsiskelleet Fiskarsin osastoa, eikä vaan löydetty. Siksi meidän toive oli löytää Fiskarsin osasto ja oksasaha.

Ja se toimi! Osasto löytyi heti.

Ehkä se oksasaha-toive olisi pitänyt laittaa toiseen veneeseen, kun sitä ei Fiskarsin osastolta löytynyt. Eli yksi toive yhteen veneeseen! Seuraavalla kerralla tiedetään tämäkin.

Me molemmat ladyt ostettiin tuommoiset porkkanansiemenpussit. Joku varhainen lajike ja luomua. Hieman mietityttää, kun ohjelapussa mainitaan porkkanalla olevan vihollisia, joita vastaan pitäisi pystyä taistelemaan. Pahimpia ovat porkkanakemppi ja porkkanakärpänen. Luulen, että kärpäsestä selviän, mutta se kemppi. Se voi olla vaikka miten iso ja käydä jopa puutarhurin kimppuun, jollei joka hetki osaa olla varuillaan. Saa nyt nähdä, uskallanko viljellä näitä ollenkaan. Olisihan se raskasta koko kesä istua astalon kanssa kempin pelossa. 

Mutta herneenversot kasvaa! Ei ole lainkaan vihollisia, ellei minua lasketa mukaan.

Olen maistellut ja niin hyviä ovat, etten ehkä muuta enää syö.

Nyt on jo sadonkorjuun aika.

Keväistä viikkoa!