niin aurinkoista!

Tosin vain kankaiden väreissä. Ulkona sataa vettä. Se on oikin hyvä asia katupölyjen takia. Ne ajelehtivat kivasti kohti viemäreitä.

Ystävä tarvitsi uudelle kännykälle suojuksen ja toiveena oli kirkas väri, ehkä oranssinen. Päällimmäinen on tämä tilattu pussukka ja alla ihan huvin vuoksi tehty.  Kankaat ovat Marimekkoa, paitsi vuori jotain muuta. Välissä ohut laukkuhuopa ja tikkaus suoraan koneen uumenista. Loivia aaltoja.

Pidän ehkä enemmän näistä kääntöpuolen kankaista. 

Toinen ystävä halusi antaa pikkulahjoiksi ystävilleen "avainmukeja" ja ehdottomasti Marimekon kankaista. Ainakin yksi näistä matkaa Kanadaan. Sinne niitä on mennyt jo aiemminkin. Tein yhden yli tarpeen, hänelle kevätlahjaksi ja arvasin ihan oikein, hän valitsi itselleen punaisen. Nämä on siitä erikoisia mukeja, että ne täytyy pestä joko käsin tai pyykkikoneessa, mutta EI missään nimessä astianpesukoneessa!

Olen aloittanut viljelyt. Pitkulaisessa vuoassa on basilikaa (vasen laita), ruohosipulia (keskustan pitkät heinät) ja persiljaa (onnettomat oikealla). Ohjeessa sanottiin, että kun pienokaiset ovat 5-6 cm korkeita, niistä valitaan kaksi parasta jatkamaan kasvamista ja muut voi istuttaa toisiin ruukkuihin. Valkeassa astiassa on herneitä. Kasvatan niitä vain sen verrran, että kun ovat sopivan mittaisia versoja, syön ne. 

Palataan käsitöihin.

Taas on syöty Da Capoa! 

Jos ostaisi pussillisen Da Capoja tarkoituksena antaa ne ystävälle pikku viemisenä, ei haittaisi yhtään, jos olisi syönyt ne vahingossa. Papereista voi tehdä pussukan ja antaa sitten sen. Ystävä olisi varmasti siitä jopa iloisempi ja sitä paitsi hän olisi kuitenkin saattanut olla allerginen suklaalle tai pähkinälle, jota on saatettu käyttää samalla tuotantolinjalla. Hän olisi salannut allergian muilta. Ja tietenkään minä, etkä sinäkään, söisi pähkinöitä siinä omalla tuotantolinjalla ompelukoneen äärellä. Syödään niitä sitten kun pussukka on valmis.

Sisuskin on pirteä, vaikkakin hyvin tyhjä. 

Seisoma-alaa on noin 4 senttiä.

Kävin Didrichsenin museossa Kuusisaaressa katsomassa "olipa kerran neuvostotaide"-näyttelyn. Kuva on yksityiskohta Sergei Jakobtsukin työstä Saamelaisnaiset. Ihan mielettömän ihana työ täynnä pieniä yksityiskohtia. Pidän ihan jo siitä paikasta. Kivahan siinä olisi asustella, meren äärellä.

Tämän kuvan laitan ihan vaan siksi, että siinä kiteytyy koko tämä blogi. Juttua aidasta, aidan seipäistä ja ihan kaiken vierestä.

Rattoisaa loppuviikkoa!