tilkkunäyttelyssä ja inspiroitumassa villakirjonnasta

Tänään käväisin katsomassa Kantin galleriassa Ulla Vehkaperän tilkkupeittojen näyttelyn. Näyttelyn nimi on Ruokaperräiset ja paikka sijaitsee Humalistonkatu 4:ssa. Näyttely on avoinna tämän kuun viimeiseen päivään asti. Tässä muutama työ maistiaisiksi.

Tämän työn nimi on Kaiken maailman liput.

Hänen jokaiseen työhön liittyy tarina, joita on luettavissa tarjolla olevista kauniista esitteistä. Tämä on ihan suosikki, koska on niin valoisa! 

Kalastaja-papan muistoksi- peitto viehättää merellisyydellään. Majakat ja veneet vetoaa minuun aina.

Edellisen peiton keskustan kompassi on ikäänkuin laivan pyöreässä ikkunassa ja hauskoja yksityiskohtia ovat nuo siniset napit. 

Lapsuuden nalle.

Työt ovat lähestulkoon jokainen päätynyt henkilölle, jolta Ulla on saanut jonkun työssä olevan kankaan.

Kannattaa mennä katsomaan koko näyttely, jos on mahdollisuus. Minusta tämä oli jotenkin hyvää mieltä tuova, intiimi näyttely.

Taas on marttailtu!

Tänään olin Kädentaitomarttojen illassa tutustumassa Vapaaseen villakirjontaan. Kaikki villi ja vapaa kiinnostaa aina!

Tästä käsityömuodosta meille oli kertomassa Ruotsissa asuva suomalainen Tiina Kiveliö.

Hänellä oli mukana paljon omia töitä ja ne ei todellakaan olleet pelkkää villalangan menoa kankaan läpi ja toiselta puolen takaisin!

Tähän kuvakollaasiin kokosin kuvia vuodenajoista laulun sanojen kera.

Ja tästähän tuo kollaasikuvan laulu alkaa. Ihania nuo kaikki maassa möyrivät pikkuruiset eläimet. Ei siinä varmaan punkkeja ole, onneksi.

Harrastuksen alkussa voi kokeilla rannekkeiden tekoa.

Kun taidot kehittyvät, kuvat eivät enää pysy raamien sisällä!

Tämä on yksi suosikeistani. Sudenkorennon siivet ovat jotain ohutta kangasta ja kehyksen kirjava kangas kravattia. Taustana Tiina käyttää paljon mm. vanhoja pöytäliinoja.

Ja tämä lintutaulu se vasta hulppea olikin!

Linnut ovat ihan uusia lajeja, kuten tuo keltainen utelias (nyfinken). Huomaa, miten hieno on omenapuu! 

Entä tämä hienostelija! Upea brobyyripukuinen kaunotar.

Toiset ne vaan ihailee itseään peilistä.

Nyt en muista, oliko tämä yksi niistä ns. mysteeritöistä, joihin tulee kerran viikossa uusi ohje. Vastaavanlaisia mysteerejä tilkkuilun puolella on vaikka kuinka paljon, mutta enpä olisi arvannut, että kirjojatkin sellaisia harrastaa. No en tiedä harrastetaanko Suomessa, mutta muissa pohjoismaissa kylläkin. Melkein tekisi mieli osallistua.

Mustalle villakankaalle kirjottu jääkarhu kantaa selässään peuraa, jonka selässä istuu pieni punarinta. Tällaisen tyynyn jos osaisi tehdä, niin olisin onnellinen. Olen kyllä jo pelkästä katselustakin. Lumihiutaleiden keskellä on pienet peilit, siksi ne loistavat kirkkaasti.

Vaikka miten on jääkarhu, niin tuskin on ollut viileä turkki noiden pistojen jäljiltä. Veikkaanpa, että siinä on neula käynyt aika kuumana!

Tiinan taulut Pinterestissä ja jos vaikka kovastikin innostuit, yksi kiinnostava blogi on Broderiakademin

Omat käsityöt on nyt jääneet puolitiehen, mutta jotain pientä olen saanut valmiiksikin. Annoin miehelle etukäteisnimpparilahjaksi villasukat, jotka saivat lämpöisen vastaanoton ja pääsivät käyttöön heti.

Lanka on Taito-shopista ostettua, ehkä TeeTee-Pallasta. Ole nyt tarkka ja katso, miten terät ovat erilaiset! Toisessa kerässä oli lankaa jatkettu solmimalla ja solmusta se jatkuikin ihan väärästä kohtaa. Ei haittaa kauheasti, mutta vähän kuitenkin.

Miehellä on uudehko kännykkä ja sen myötä oli syntynyt tarve oikean kokoiselle kotelolle. Ei hän mikään hirvestäjä ole, mutta valitsi tämän kankaan kuitenkin. Arvaa miksi? No annoin tasan kaksi vaihtoehtoa ja toinen oli niin riemunkirjava, että tiesin sen olevan ihan mahdoton vaihtoehto. Mutta hän sai kuitenkin itse valita ja on oikein tyytyväinen valintaansa. Tarvittaessa kännykän voi ripustaa kaulaan roikkumaan. Läppä pysyy kiinni tarran avulla. Jälleen kerran vuoren ja päällisen välissä on ohut laukkuhuopa. Siis aina ja jokapaikassa. 

Tekisi mieli mennä pöyhimään villa- ja muita lankavarastoja. Vanhoja pöytäliinoja minulta löytyy ja monia muita kummallisia materiaaleja tuollaista luovaa kirjontaa ajatellen. Nyt on vaan kello jo niin paljon, että lienee paras kaatuilla tuonne sängyn puoleen.

Mukavaa loppuviikkoa!