sinne päin kuitenkin

Tilkkukurssilla oli vuorossa hirsimökkitekniikka. Se on varmasti kaikille tuttu, mutta opettaja esittelikin ideoita, mitä kaikkea mökeistä voi rakentaa. Sain edellisen työn sopivasti valmiiksi ja ryhdyin rakennuspuuhiin. Sain siinä kurssin loppuhetkillä kaksi palasta melkein valmiiksi.

Kotona suuunnittelin kassin, jonka talot ja tausta ovat hirsimökkitekniikalla tehtyjä. Nimesin työn "Kotikatu-kassiksi".  Kokosin ensimmäisen talon kattokerrosta vaille valmiiksi. Aikani sitä katseltuani tajusin, että ei tästä kassia tule. Olin rakentanut ensimmäisen talon aivan liian paksuista hirsistä. Purin taloa sen verran, että sain kerrokset irti toisistaan. En minä mitään kassia edes tarvitse.

Enemmän nämä palat näytti elementtitalon seiniltä. Kiinnitin ikkunalaudoille liimaharsolla kukkaruukut kukkineen ja tikkasin vapaalla koneompelulla. Samantein tikkasin ihmiset. Toiseen nuoren miehen ja toiseen nuoren naisen.

Näistä tuli semmoinen entisajan Tinder, jossa katsellaan kiinnostavia ihmisiä heidän kotiensa ikkunaruuduista. Nämä nuoret, Kalle ja Kaisa, asuvat vastapäisissä taloissa ja illan tullen kurkistelevat kadun toisen puolen talojen valaistuja ikkunoita, josko siellä näkyisi mielenkiintoisia tyyppejä. 

Ja joskus sitten onni potkaisee ja ikkunassa vilahtaa ennen verhojen sulkemista jotain sydäntä sykähdyttävää. Seuraava askel tapahtuu kolmen viikon kuluttua kadulla. Kalle on kerännyt rohkeutta ja seisoo jo aamuneljästä alkaen Kaisan kotioven edessä. Ihan vaan sattumalta. Siinä hän sitten vahingossa on törmätä Kaisaan, kun tämä astuu kadulle. Kalle pyytää anteeksi törmähdystään ja Kaisa luo katseensa kenkiinsä ja punastuu. Sanoo: "Oh, anteeksi!" ja kipittää kengät kopisten kohti ratikkapysäkkiä. Kalle ottaa tukea seinästä. Hän meinaa pyörtyä onnesta. 

Illalla Kalle ottaa esiin Helmi-tädiltä perinnöksi saamansa jälkiruokamaljat ja rakentaa niihin upeat jäätelöannokset. Hienommat kuin Ekbergin kahvihuoneella. Valmiit taideteokset hän laittaa pakastimeen odottamaan oikeaa hetkeä.

Kadun toisella puolen Kaisa on kotimatkalla käynyt lihakaupassa ja valmistelee herkullista liha-kasvispataa mummon vanhaan rautapataan. Semmoista lapsuuden pyhäruokaa. 

Kun on oikea hetki, molemmat nostavat ikkunan eteen raahatuille ruokapöydilleen tarjottavansa. Siinä sitten Kalle nostelee ja järjestelee yhtä jäätelöannosta ja katsoo tuon tuostakin Kaisan ikkunaan, onhan hän siellä, näkeehän hän tämän! Toinen annos odottaa yhä pakastimessa. Hetkellä, jolloin Kaisa katsoo Kallen ikkunaan, tämä nostaa jäätelömaljaa kohti Kaisan ikkunaa. Tällä tavalla hän melkein kutsuu Kaisaa maistelemaan jäätelöä. Kaisa hymyilee hieman ja jatkaa pöydän kattamista. Hän nostaa lihapadan pöytään ja nostaa sen kantta. Hän ihastelee hieman liioitelluin elkein padasta nousevaa tuoksua, laittaa kätensä sydämelleen ja kääntää katseensa kohti Kallen ikkunaa.

Näin toimi Tinder ennen. 

Kalle ei tienkään rynnännyt Kaisan ovikelloa rimputtelemaan eikä naiset tehneet tuohon aikaan aloitetta. Molemmat vetivät verhot kiinni ja siellä suljettujen uutimien takana haaveilivat toisistaan. Kaisa siitä, kuinka Kallelle maistuisi lihajuures-pata ja kuinka mies nyökyttelisi tyytyväisenä ja ottasi vaikka hieman lisääkin. Maiskuttaisi ja kehuisi. Kalle taas kuvitteli Kaisan istumaan nojatuoliinsa jäätellömalja kädessä. Annos olisi niin valtava, että sen syöminen kestäisi ainakin tunnin tai kaksi ja Kaisan käsiä alkaisi palella. Kalle ottaisi kädet omiensa väliin ja hieman hieroisi niihin lämpöä. Sitten he taas söisivät niitä jäätelöanniksiaan.

Kolmen kuukauden ikkunaseurustelun jälkeen he törmäsivät jälleen "sattumalta" kadulla ja kuinka ollakaan, molemmat olivat menossa kahville läheiseen Valion baariin.

Siitä se heidän ystävyys alkoi ja pikkuhiljaa syveni rakkaudeksi.

Nyt he ovat jo kumaria vanhuksia ja käyvät kerran kuukaudessa Ekbergillä sunnuntaikahveilla. Valion baari on sulkenut ovaensa jo vuosia sitten. Ekbergillä he he ottavat aina perunaleivokset.

*******

Niin, talosta tulikin kaksi patalappua. Taustapuolelle laitoin palaset ystäväni äidin jäämistöä olevasta keittiöpyykeestä.

Kiitos teille kaikille ystävilleni ilahduttavista kommenteista ja erityiskiitos saamistani Ystävänpäiväkorteista!

Oikein hyvää Ystävänpäivää!

Berlin, Intia, Karibia... kiireinen viikko

Puikkopussukat ovat niin näppäriä, että yksi jos toinenkin sellaisen tarvitsee.

Ystäväni toi tämän ihanan postimerkkikankaan Berlinistä ja toivoi siitä säilytyspaikan sukkapuikoilleen.  Hyvä huomio, olen todellakin tekemässä ruususukkia! Aivan kamala urakka, eikä valmistu tähän talveen.

Jotta sisäpuoli ei olisi tullut levottomaksi, käytin hieman rauhallisiempia kankaita, mutta postimerkkeilyä sen verran kuitenkin, että lyhyille puikoille tuli ihan oma osasto muiden puikkokolosten eteen. Tuo talokangas on myös Berliinistä, samoin yläreunassa ryhtiä antava <3 Berlin-nauha. 

Aurinkoinen penaali päätyy Berliinin kautta intialaiselle tytölle. Tätä tein tilkkukurssilla, mutta kesken ompelusten ja muiden selkkausten selvittelyn penaalin alku sai kosteusvaurion (josta toipui myöhemmin täydellisesti) ja homma tyssäsi sillä kerralla siihen. Onneksi olin ottanut muitakin kankaita ja pari ylimääräistä vetskaria mukaan...

ja ehdin kurssin aikana pyöräyttää pari pientä pussukkaa. Näissä ei ole tukimatskuja vuorin ja päällisen välissä, koska päällinen itsessään on semmoista topakkaa kangasta. Jaksaa seistä ihan omin voimin. 

Ystävän iPad sai nyt sopivan kokoisen säilyttimen. Päällinen on Fazerin Blueberry suklaiden papereista. Minulle tulee mustikat mieleen myös vuorikankaasta, vaikka siinä ei niitä olekaan. Se johtuu varmaan noista vääreistä.

Joskus nämä poistaukset on niin pitkiä, että ehtii tulla nälkä.

Tässä olisi tarjolla intialaista ruokaa!

Tiistaina olin Marttojen kokkauskurssilla.  Oli tosi hauskaa tehdä ruokaa ihan vieraiden ihmisten kanssa. Siinä on oma viehätyksensä, kun ei yhtään tiedä miten se kaveri ne inkiväärit murskaa tai sipuli silppuaa. Teimme ruokaa pareittain ja jokaisella parilla kaksi ruokaa, mitkä piti valmistaa. Kaikkien teokset onnistuivat hyvin. 

Kuvasta näyttää puuttuvan vielä naan-leivät ja jälkkärit.

Aika pitkä ja herkullinen oli illan menu. Vatsa täynnä menin kurssilta suoraan MPH:lle katsomaan korismatsia ja vieressäni istunut tytär hieman haisteli vaatteitani. Niistä irtosi intialaisia maustehöyryjä. 

***********

  

Mäyräkoira on oikein hyvän mallinen vaikka kankaallle painettuna. Sain kerran postikortin, jossa oli hyvin pitkäksi venytetyn mäyriksen kuva ja kysymys: "Kukahan lähtis yhdelle pitkälle?" Menin, en kehdannut kieltäytyä kun ystävä kysyi. Minulla ei ole koskaan ollut mäyräkoiraa. Ei edes sitä kilisevää, jota enemmäkseen nuoret ulkoiluttaa puistoissa. Ihan vaan kankaalla on menty.

Siitäpä tein pienen pussukan. Tämä menee yhdelle mäyriksen omistajalle ja hän voi siinä säilyttää vaikka koiran kynsisaksia, kampaa, peiliä, herkkupaloja ja mitä tahansa koiran tarvikkeita. Tai omiaan.

Ei, ei tämä ole muuttumassa ruokablogiksi, mutta haluan vain sanoa, että torstain Hesarissa ollut Sitruunainen juuresspagetti on tosi hyvää!

Lähes vuosi sitten otin samaisesta aviisista talteen pataleivän ohjeen. Niin on pitänyt kiirettä, etten ole aiemmin ehtinyt tehdä. Ihan ollaan oltu leivättömässä pöydässä. (Mutta lihottu silti.) Lupasin vielä "näillä lumilla" kokeilla ja tässä se nyt on. Todella rapea kuori ja hyvä maku. Naureskelin Päiville, että onko hänellä kulmikas kattila, kun hänen tekemä leipä ei olekaan pyöreä! No sen siitä saa, kun muille ilveilee. Eihän tämäkään leipä pyöreä ole. Mutta jos olisi ollut, niin ei varmaan olis ollut näin hyvän makuinen.  Kulmikkaat on parempia, niin olen kuullut. 

Olen tehnyt Kotona Annin kanssa blogista nappaamalla reseptillä Runebergin torttuja jo kolme kertaa. Lukeminen on kiva harrastus. Kirjallisuuden ja runouden (josta en juuri mitään ymmärrä) ystävän kultturikodissa on suotavaakin olla Runebergin torttuja tarjolla vaikka ympäri vuoden. Niitä on kiva napsia Vänrikki Stoolin tarinoita muistellessa, kiihkeiden säkeiden kimpoillessa nurkasta toiseen tai Maamme-laulua hyräillessä. Tortuista ensimmäisen setin tein Annin ohjeella, sitten aloin laittamaan omia ajatuksia myös torttuihin. Sanon, että viimeisin variaatio oli kyllä paras. Siinä oli Captain Morganilla oma osuutensa. Hän oli hyvä mies omalla tavllaan. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin!

Viikonloppua!

pyörin, pyörin ympyröissäin...

... irti pääse en.. En muista miten biisi jatkui eikä onnksi tarvitsekaan.

Olen tainnut jo aiemmin mainita, että olen innostunut aplikoimaan käsin ja nimenomaan ympyröitä. Se on niin koukuttavaa istuskella ja ommella ympyrä kiinni pohjakankaaseen. Yhden ympyrän (halkaisija 2" eli n. 5 cm) ompeleminen ei kestä kauaa ja siinä se viehätys taitaa piillä. Yksi blokki tulee valmiiksi niin nopeasti! Ja kun ympyrä on pyöreä, sillä ei oikeastaan ole alkua eikä loppua ja se just tekee siitä niin mielenkiintoisen. Kerran kuulin kahden ihan fiksun oloisen miehen keskustelevan ja toinen sanoi toiselle, että ympyrät ja pallot kiinnostavat hulluja. En tiedä, mikä heidän keskustelun aihe kokonaisuudessaan oli, korviini tarttui vain tämä tyylikkäiden pukumiesten lause. Olisi varmasti paljon muuta fiksumpaakin muistettavaa, mutta tämä nyt jäi minun mieleeni.  Ja ympyrät on ihania ja pallot myös. Etenkin koripallot. 

Olen mukana Quilty 365- porukassa, jossa ommellaan yksi ympyrä vuoden jokaisena päivänä. Se ei riittänyt tammikuun alkuhuumassa, vaan aloin tehdä ympyröitä muutenkin.

Quilty 365 työhön valitsen kankaat kunkin päivän mielialan tai erityisen tapahtuman mukaan, mutta tähän työhön valitsin vain Marimekon kankaita. Täytyy tunnustaa, että olen saanut apuja näiden ympyröiden tekemiseen. Viikko sitten lauantaina oli Instagram-ryhmän tapaaminen ja Päivitys istui vieressä ihan toimettomana. Täytyihän sitä ystävää auttaa tuommoisessa tilanteessa! Nainen olisi muuten kärsinyt ja puristellut tyhjiä käsiään tuskaantuneena. Vai oliko se niin päin, että minä anelin häntä tarttumaan neulaan ja lankaan? Ihan sama, monta ympyrää siinä mukavassa porukassa saatiin kahteen pekkaan valmiiksi ja illalla kotona tein viimeiset. Sunnuntaina ompelin blokit koneella yhteen ja pääsin tikkamaan.

Pidän tikkaamisesta. Oikein himoitsen päästä tikkaamaan ja tikkaaminen motivoi pinnan valmiiksi tekemistä. Yleensä surruuttelen koneella joko suoraa tai sitten vapaalla konetikkauksella kiemuraa ja koukeroa. Joskus vielä aion opetella oikein hienon vapaatikkauksen saloja, mutta tähän työhön olin heti alussa päättänyt tehdä tikkaukset käsin. Olen monessa blogissa ihaillut erilaisia käsintikkauksia, mutta en vaan ole tajunnut, että voisinhan itsekin yrittää. Tilkkuiluni alkuaikoina tikkasin käsin kaiken. Olin silloin tajuttoman hölmö monessa suhteessa, mutta käsintikkauksessa olin hyvä. Omasta mielestäni. Oli tikkauskehikko ja kaikki viisaus suoraan kirjasta ihan tuoreena muistissa. Sormustinta en vaan oppinut käyttämään ja sormet oli aina ihan riekaleina. Istuin nojatuolissa hiljaa ja mietin omiani hyvin keskittyneenä ja ihan muissa maailmoissa. Ainoa ääni, joka minusta lähti, oli toistuva ai! Ei minulla silloin ollut konetikkaukseen sopivia lankojakaan, kaikki oli käsintikkauslankoja, semmoisia vahattuja. Voi, voi, oli sekin aikaa!

Nyt jäi perinteiset käsintikkauslangat laatikkoon. Nero´s Patch and post blogissa Teje on käyttänyt tikkauksissa jotain helmilangan oloista lankaa. Halusin kokeilla sellaista isotikkistä pistelyä. Ja kyllä oli kivaa! Tuo langan värin valinta oli aika rohkea ja hieman tyhmä teko. Ensin pitäisi saada käsiala hyväksi ja sitten vasta revitellä väreillä. Mutta kun se valkoinen ei näkynyt ja halusin näkyväiset tikkaukset. Ne on tärkeä osa tätä työtä.

Mutta into käsintikkaukseen jäi ja nyt haluan tehdä pieniä töitä, joita on helppo tikkailla käsin. Väreillä tai valkoisella.

Teen ympyrät samalla systeemillä kuin tuohon Quilty 365 työhön eli harsinlanka ympyrän reunoille ja kangas pahvisen mallineen päälle. Kiristän harsinlangan avulla kankaan tiukasti ja kuumaa rautaa päälle. Jotkut ovat onnistuneet pysymään kauniina ympyröinä, mutta toiset ovat hieman kulmikkaantuneet. No se ei haittaa, työ roikkuu ompeluhuoneeni seinällä eikä sitä välttämättä kukaan koskaan pääse katsomaan. Alla oleva kuva ei muuten ole otettu niin, että työ roikkuu seinällä ja kermavaahto on lentänyt laskiaispullan välistä työn oikeaan yläkulmaan. Ei, ei, se on lunta.

Työ on aikalailla neliö, noin 21" x 21" eli 53,5 cm x 53,5 cm. 

Mietin välillä, pitäisikö tikata lisää. Työssä on osa ympyröistä ilman yhteyttä muihin ja kuvittelin semmoista vaihtoehtoa, että tikkaisin nuo "irtonaiset"  ympyrät yhteen vaikka toisenvärisellä (!!!) langalla samalla tapaa kuin nuo muutkin. No saa nähdä. Onhan noita ajatuksia kaikenlaisia.

Jos menet tiistaina mäkeen, toivotan liukkautta, mutta muuten; pysykää pystyssä!

Quilty 365

Well, the first mounth is behind and my 31 blocks of 365 are ready! Only 334 is missing. Maybe it´s better to say 1/12 is ready!

In this picture the blocks are in correct order. Backside of each block I have written the date. I´m not sure if this is the final order. 

I love to spend time with my circles by arranging pieces and appligue new ones.

You can visit to Audrey´s  and enjoy of  Quilty 365 Folk!  

Have a nice week my dear friends!