sunnuntai 28. helmikuuta 2010

kissamainen juttu


Tilkkukurssilla joitain viikkoja sitten saimme tehtäväksi kissablokin paper piecing-tekniikalla. Yleensä meidän kuukausiblokit ovat kooltaan 22,8 x 22,8 cm, mutta tämä blokki oli suurempi eikä olisi sopinut sampletyöhön. Tosin en ole sellaista näistä blokeista tekemässä. Kissablokki on 43 x 43 cm. Tein niitä kaksi ilman mitään ajatusta mihin ne käyttäisin. Sitten tuli ajatus, mutta taustakankaana oleva vaalea kangas ei tämän ajatuksen toteuttamiseen riittäisi. Nämä jäivät tähän vaiheeseen.



Taustakangas näkyy alakuvassa paremmin ja jos satut tietämään, mistä tätä saisi lisää, vinkkaa minulle. Olisi kiva saada tämäkin työ valmiiksi. Kokeilin kangaskaupassa vaikka mitä kankaita blokin vierelle, mutta kaikki saivat tuon pohjakankaan näyttämään likaiselta tai muuten kamalan rumalta.



Ostin uuden pohjakankaan ja tein kaksi uutta blokkia. Monien suunitelmien jälkeen päädyin kissojen lisäksi laittamaan sydämiä. Hylätyksi tuli hiiret, toisenlaiset kissat ja kuviot.  Näistää sydämistä olen erityisen ylpeä, koska mittailin ja piirsin kaavat sydämiin ihan ite. Hieman yllätyin, kun olin sydänrivin kasannut ja se oli täsmälleen saman mittainen kuin kissablokki!



Kissojen ja sydänten tekeminen oli hidasta, joten melkein pyörrytti se vauhti, millä työn loppupuoli edistyi.



Tikkasin peiton kissojen, sydänten ja rosan reunuksen ympäri koneella. Lisäksi kissojen vieressä oleviin tyhjiin blokkeihin tikkasin  samanmalliset sydämet.



Kovin näyttää kiemuralta koko työ, johtuu epätasaisesta kuvausalustasta. Pikkuisen peiton koko on 74 x 104 cm. Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Peitossa on kauniit värit ja se on joteinkin tasapainoisen oloinen.

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

soitellaan...


Ystäväni toivoi kännykkäpussin työpuhelinta varten. Väritoiveena oli musta ja oranssi ja pitkä hihna, jonka voi laittaa pään yli niin, että kännykkä keikkuisi lantion tietämissä. Valmistui musta pienillä oransseilla neliöillä, joiden ympäri tein tikkaukset. Hihnan pituus ei ollut riittävä, mutta kelpasi kuitenkin.



Sovimme, että teen toisen hieman pidemmällä hihnalla. Sen väritoive oli musta/ruskea.



Kun alkaa tekemään, niin samalla niitä voi tehdä useammankin. Kirjavasta mustaruskeasta kankaasta syntyi vaihtoehto edelliselle. Tähän ompelin koneen omista kuvioista kolme kukkariviä pystyyn. Eivät kummoisesti erotu kankaasta.



Villiinnyin vielä pariin kännypussiin, kun tuli kiva ajatus mieleen.



Heti kun menen töihin, otan tämän alemman version käyttöön. Pussin alareunaan kiinnitin lenksun työavaimia varten. Laitoin myös tarrakiinnityksen, muuten kännykkä tippuisi ovia avatessa. Oranssi pallukka pitää sisällään tavallisen napin ja on ihan vaan koriste.



Ja luontokuva lopuksi. Ikkunassa oli aamulla yksinäinen lumihiutale.


tiistai 23. helmikuuta 2010

lunta ilmassa, kevättä mielessä


Lunta on satanut koko päivän, joten tunnelma OOK:n keväisen haastetyön tekemiseen ei ehkä ollut kovin inspiroiva. Työssä piti käyttää kahta kirjavaa ja kahta yksiväristä kangasta. Kun luin ohjeet ensikertaa, ajattelin, ettei neljä kangasta minun kevääseen riitä. Mutta kyllä se oikein hyvin riitti. Seinätekstiili on pitkä ja laiha ku Nissilän kissa; 47 x 13 cm. Tämä tietää tosi pitkää kevättä!




Yritin ensin kuvata ulkona ja heitin työn hangelle, mutta lunta satoi liikaa. Kuva olisi ollut tavallaan hauska. Kevät hangella. Kirjavia ovat taustan huonekalukangas ja reunakaitale. Yksivärisiä ovat sifonkiset maljakko sekä jojo-kukat. Tikkaukset vapaata konetikkausta, jolla kiinnitin myös kukat paikalleen.



maanantai 22. helmikuuta 2010

Ricils-tyttö


Edellisessä postauksessa mainitsin vanhanajan Ricils´in kakkumaskaran ja monelle se oli tuttu juttu nuoruudesta. Ripsiväri sai muistelemaan, minkälaiset räpsyttimet sillä sai aikaan ja niistä mielikuvista syntyi pieni Ricils-tyttö. Työtä aloittaessa oli selvää vain silmien muoto ja se, että ripset pitää olla! Kaikki muu syntyi työpöydällä olevista kankaanpaloista. Värikkäistä neliöistä sopivasti taitellen ripsi-friidu sai riehakkaat kolmiohiukset. Kunniallisesta neidosta kun on kysymys, täytyi laittaa jokin pieni tuohon suuntaan viittaava merkki ja se on polvikenauha. Silmät sillä on molemmin puolin päätä, vaikka pieni keskonen onkin, vain 9 cm  ja 37 g. Täytyy antaa velliä, että kasvaa.



Viikonlopun aikana tuli ommeltua, neulottua ja luettua. Ulkoilu oli aika heikkoa, kun oli ihan liian paljon pakkasta ja kovaa tuulta. Finn Quiltin Tilkkulehdessä oli paljon mielenkiintoista, mm. postikorttien tekemisestä ja paljon kuvia eri näyttelyissä olleista upeista töistä eri. Juhlalehteä en ole vielä edes avannut, mutta tänään otan sen saunalukemiseksi. Ja tänään tuli postissa Fat Quarter, joten sen sortin lukemista ja tutkimista riittää. Iltasatuna olen lukenut Hotakaisen Ihmisen osaa.


Oikein mukavaa talvilomaa niille joilla se on ja muuten mukavia päiviä kaikille muille!

lauantai 20. helmikuuta 2010

aplikaatioita ja kömpelökirjailua


En ole aikoihin tehnyt yhtään pussukkaa. Nykyään hyvinkin nuoret tarvitsevat oman toilette-pussukan. En yhtään muista, minkä ikäisenä itse sain ensimmäisen meikkipussin. Enkä muista minkälainen se mahtoi olla. Ricilsin kakkumaskara, tuo tärkein meikkitavarani taisi keikkua jonkun hyllyn kulmalla ilman sen kummempaa säilytyspaikkaa. No tämän saaja ei ihan lähiaikoina ripsiväriä tarvitse, luulisin.


Yllätyin itsekin, kun huomasin aplikoivani herttaisia kuvia, onko tämä nyt Sue vai Sally, hieman itselleni vieraalle kankaalle.



Toiselle puolen samaa teemaa. Koska kuviot tulivat huonon suunnittelun (vai oliko sitä lainkaan?) takia liian ylös, jouduin parantelemaan kokonaisuutta kömpelökirjonnalla. Laittelin hieman kukkia ja maisemaviivaa. Ainoita pistoja, jotka hallitsen.



Kuvat ovat japanilaisesta laukkukirjasta.



Oho, taustaan on syystä tai toisesta tullut hieman kansion tekstitietoja, vaan ei haittaa. Hankin ensimmäiseen toilettepussiin myös hieman sisältöä, josta voi päätellä kyseessä olevan hyvin nuoren henkilön. Sivulla näkyvät lankarullat on kyllä mun, eikä kuulu näihin tarvikkeisiin!



Tämän 1,5 kk vanhan neidin vanhemmille tein kortin. Ensin mielessä pyöri vauvanvaunut tai pyykkiä narulla, mutta päädyin kuitenkin kukkakorttiin. Kukassa näkyvät pienet täplät ovat oikeasti hopealankaa, samoin kukan reunalla kulkevat ompelukset. Eli luonnossa kukka on paljon kauniimpi hopealankoineen! ; ) niin kuin kaikki aina on ; )


torstai 18. helmikuuta 2010

hieman väriä lumen keskelle


Jos teen jotain säntillistä työtä, niin välillä on pakko tehdä ihan mitä vaan. Ja tällainen ihan mitä vaan työ syntyi hulpiolaatikon sotkuisista suikalekasoista. Vuoron perään värillistä ja valkoista hulpiota ja lopputuloksena maisema. Päällisen ja taustakankaan välissä on niin tomakka liimahuopa, että pikkutaulu pysyy pystyssä. Kokoa on 24 x 24,5 cm.



Tätä tehdessä mietin samalla OOK:n tekelettä. Siinä pitää valita kaksi kuviollista ja kaksi yksiväristä kangasta ja rustata niistä kevät. Ei syntynyt vielä mitään ideaa, mutta aikaahan on. Lupauduin myös Dotee Doll-haasteeseen. Aiheena on keiju. Aika vaikee.



lauantai 13. helmikuuta 2010

hopsula hei sula hopsansaa tai sinne päin


Tänään menin töistä melkein suoraan bileisiin. Ukon kävin kotona ulkoiluttamassa ja sitten juhlimaan! Olin tehnyt sankarille mekon synttärilahjaksi. Hän on aikamoinen Peppi-fani ja leikkii keppihevosensa kanssa Peppiä. Tuollainen tyttö tarvitsee tietenki kunnollisen Peppimekkon. Etupuolelle ompelin taskut ja aplikoin Pepin hevosen, häntä ja hulmuava harja ovat puuvillalankaa. Tällä Pepillä ei ole marakattia, vaan hänellä on lintunen, jonka voi laittaa keikkumaan mihin tahansa nappiin. Olkanapit ovat myös ihan koristeita. Mekon kaava on aikalailla sama kuin uusimmassa Suuressa käsityölehdessä 2/2010 oleva liivihame.



Takapuolelle laitoin pari taskua ja vapaalla koneompelulla "piirretyn" Pepin niskalappuun. Näihin takataskuihin en laittanut kuin toiseen pienen napin ja toiseen pari pientä perhosta. Isot napit olisivat saattaneet jäädä istuttaessa painamaan peppua.



Alla hieman yksityiskohtia tarkemmin.



Tämä 3-vuotias tahtoi heti kokeilla mekkoa ja katseli uudessa mekossaan itseään tyytyväisenä peilistä todeten, että en olisi ikinä uskonut, että minusta tulee oikea Peppi. Se kuulosti hyvin kauniilta ja aidolta kiitokselta. Koko illan hän keikkui Peppinä. On hyvin palkitsevaa, kun lahjan saaja on onnellinen ja tyytyväinen lahjaansa. Tein hänelle myös synttärikortin, Peppiaiheisen tietenkin. Pikku-Ukon piirsin ensin paperille ja siitä kankaalle. Kiinnitin liimaharsolla ja ompelin reunasta vapaallla koneompelulla. Täplät on tekstiilitussilla piirrettyjä. Peppi on pelkkää vapaata ompelua, samoin teksti. Ja pikkuystävälle pieni Ystävänpäiväkortin sopivasta kangaspalasta.


kangaskortteja


Muutaman kangaskortin ystävänpäiväksi sain tehtyä niiden pienten atc-korttien lisäksi. Niihinkin ompelin vielä siksakin reunoihhin ja heti tuli kortit paremman näköisiksi.



Nämä kolme korttia tein tilkkukurssilla. Meillä olisi ollut vuorossa kissablokki, mutta teen sen joskus myöhemmin. Se on isompi kooltaan kuin muut kuukausiblokit.



Hyvää Ystävänpäivää!

perjantai 12. helmikuuta 2010

Olen voittaja!


Osallistuin jokin aika sitten Kikkailua-blogissa olleisiin arpajaisiin ja yllättäen olin palkintoa saamassa! Tänään sain paketin. Edellisessä postauksessa mainitsin, että liima ja paperi ei sovi minulle. Paketista paljastui skräppäyspaperia, kiiltokortteja kuuorineen, kukkaniittejä ja paperikukkia, toisenlaisia kukkia ja heijastinnauhaa.



Paperit ovat hienoja ja koirapaperista tein yhden kortin. Ei mikään mestarityö, mutta kokeilu kuitenkin. En käyttänyt liimaa, vaan kiinnitin liimaharsolla.



Heijastinlanka tuli tositarpeeseen. Lintuja on valmiina useampi ja niistä kaikista on tulossa heijastimia. Pujotan lankaa valmiiseen työhön, kun sen suoraan virkkaaminen on minusta hankalaa. 


Kikalle oikein kovasti kiitoksia mukavista tarvikkeista!

tiistai 9. helmikuuta 2010

atc-kortteja ja näyttelytunnelmia



Noita paperisia atc-kortteja olen ihaillut monessa blogissa, mutta en ole niitä itse alkanut värkkäämään. Syynä on liima-paperi ja pikkutilpehöörit. Ne vaan ei ole mun juttuja. Tilkkukurssilla kuitenkin innokkaana kortintekijänä sellaisten atc-korttien tekoon, joiden päämateliaali on kangas. Meillä oli aiheena ystävänpäivä. Hieman riepoi tuo tarkka koko, minä kun olen tottunut tekemään hieman sen kokoisia kun sattuu tulemaan. Kunhan mahtuvat kirjekuoreen. Muuten, Inga-opemme oli perehtynyt muutamiin blogeihin, joissa on näitä atc-kortteja ja esitteli niiden blogien sivuja meille. Yksi niistä oli Marlin Neuliksen maailma.



En ehtinyt reunoja siksakata, mutta kyllä ne kasassa pysyvät tuolla suorallakin ompeleella. Kuten kuvasta huomaa, kortit on tehty yhtenä levynä ja jälkeenpäin leikelty niihin sairaan tarkkoihhin mittoihin. Suunnilleen.


Viikko sitten kävin Kustaankartanon vanhustentalolla katsomassa Syyringin talvisen tilkkutyönäyttelyn. Paljon upeita töitä pienistä suuriin peittoihin. Laitan tähän kuvia kahden tilkkuilijan töistä ihan luvan kanssa. Molemmat ovat samalla tilkkutyökurssilla.


Syyringissä oli ollut Maija Brummer pitämässä kurssin ja tuon kurssin tuotokset olivat todella upeita. Työt oli ripustettu ikkunaan ja aurinko paistoi vinosti saaden värit hehkumaan. Tämä on Silja Laamasen työ Jääkukkia. Pohjana tylli.



Maijan Talvipuutarhassa seikkailevat kukkien keskellä kirahvi ja perhonen.



Perinteistä tilkkuilua edustaa Maijan lapsenlapselleen tekemä Leikkimökin talvipeitto. Peitossa on kaunis, heleä väritys ja kiva rytmi.



Ehkä kaikkein poikkeavin työ osui silmiini ensimmäisenä. Työ on Silja Laamasen Tallukkaat. Silja kertoi, että työn lähtökohtana oli olleet vanhat tupsut. Ne onkin säästämisen arvoiset, muhkeat pullukat ja oivallinen tapa saada niille näkyvä käyttö, oli laittaa ne seinätekstiiliin. Minusta tämä on hyvin hauska ja "lämmin" työ.



Näyttelyssä oli aivan ihania pikkutöitä, joiden aihe oli 15. Samasta aiheesta oli syntynyt eri tekijöiden käsistä aivan erilaisia töitä. Pidin näistä pikkuisista kovin paljon. Niistä oikein loisti naisten luovuus. Jos suinkin mahdollista, kannattaa käydä katsomassa näyttely. Se on Kustaankartanon ruokalassa, samalla voi vaikka syödä. Näyttely on auki arkisin klo 8-15 ja viikonloppuisin 10-15. Osoite on Kivalterintie 16, K talo. 


No mitä jäi käteen näyttelystä? Iloinen mieli, ihastelua tekijöiden kädentaidoista, mielikuvituksesta ja taiteellisuudesta. Innostusta itselle, halu kokeilla Maija Brummerin oppien kaltaista tekniikkaa ja paljon uusia ideoita. Henkistä hyvinvointia, koska kauniiden asioiden katselu on niin voimaannuttavaa. Kiitos kaikille töiden tekijöille näistä hyvistä fiiliksistä!

lauantai 6. helmikuuta 2010

neljäs albuumi ja neljäs kuva


 Sain Eijan tikut, pehmot...-blogin Eijalta kuvahaasteen.


Haasteen ohjeet:
1. Avaa neljäs kansio jossa säilytät valokuviasi
2. Valitse neljäs kuva kansiostasi ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.


Hylkäsin paperialbumit ja otin digi-albuumeistani neljännen ja siitä neljännen kuvan.



Matkoilla tulee kuvailtua pääasiassa talojen yksityiskohtia, viemärikaivojen kansia ja ylipäätään hieman erikoisia juttuja. Kauniit tai muuten erikoiset talot ja asuinalueet ovat aina kiinnostavia. Tämä kuva on Malmöstä, läheltä merenrantaa, ehkä jotain vanhaa satama-aluetta. Alueella oli varsin erikoisia taloja ja pieniä kanavia. alue ei ollut perinteinen skandinaavinen lähiö, ennemmän se vaikutti japanilaiselta. Mielenkiintoinen paikka.


Nyt pitäisi haastaa 4 bloggaajaa kaivelemaan albuumeitaan, mutta en minä sitä tee. En kertakaikkiaan jaksa miettiä kenet haastaisin ja haaste on jo varsin monessa blogissa ollutkin.

maanantai 1. helmikuuta 2010

nappia napin päälle


Heti tuon risaisen laukun jälkeen oli ihan välttämätöntä tehdä normaali "siisti" työ. Ostin torstain kaupunkireissulla mm. nappikangasta ja siitä tein pussukan. En tosiaan tiedä, mitä kaikilla tekemilläni  pussukoilla ja nyssäköillä teen, mutta niitä on kiva ja nopea tehdä.



Kokoa on 19 x 13 cm ja vuoressa on sivutasku. Ompelin muutaman napin koristeeksi ja vetoketjun vetelyä helpottamaan tarkoitettuun kangassuikaleeseen laitoin myös napin koristeeksi. Kangas on mielestäni hauskaa.



Tytär oli käynyt Panduron outletissä ja posti toi minulle perjantaina pirteän vihreän paketin. Sieltä löytyi kangasta, satiininauhaa, silitettävää strassinauhaa, peilin paloja, nappeja ja pyöreät sangat kassiin. Ne puuttuvat kuvasta. Kangasta on pari metriä ja siitä suunnitteilin tekeväni ainakin jonkinmoisen kesäisen hihattoman tunikan tai mekon.



Tänään posti toi juju-kerhon kirjan. Kun nyt olen tuon virkkuukoukun kanssa tullut tutuksi ja innostunut virkkaamaan kaikenmaailman kirjavia, niin lisäinspiraation lähteeksi otin tuon kirjan.



Värittömyydestä ei tätä teosta voi moittia.



Ihan heti en kuitenkaan lankoihin koske. Minulla on ollut jo jonkin aikaa kesken (taisin aloittaa melkein tarkalleen vuosi sitten!) tilkkupeite. Innostus tekemiseen katosi jostain syystä, mutta nyt olen jo monena vapaahetkenä sitä kasaillut. Reunakaitaleita kokoilen seuraavaksi. Oikeastaan kyllästyin peiton väreihin. Aloittaessa aioin käyttää kaikki kummalliset kankaani ja käytinkin. Lopulta peite näytti jo ihan liian kummalliselta ja rupesi ärsyttämään. Nyt kun kaikkialla on vain valkoista ja kaipaan väriä elämään, voin ikäänkuin väriterapiana tehdä tuota riemunkirjavaa riepua. Voi siitä tulla hyväkin. En tiedä vielä, riippuu paljon tikkauksistakin ja niistä en tiedä vielä yhtään mitään.


Huomenna aukeaa Kustaan kartanon vanhustentalossa helsinkiläisen Syyrinki-killan näyttely. Ajattelin mennä heti huomisna katsomaan, mitä kaikkea kaunista on näytillä. Muutaman syyrinkiläisen tunnen tilkkukurssien kautta ja ainakin kaikki heidän työt, mitkä olen nähnyt, ovat olleet vallan upeita. Oikein odotan huomista, ja innolla.