Viime syksynä lähdin mukaan Marittan blogissa olleeseen maalaismysteeriin.
En pysynyt ohjeiden rajoissa, vaan tein työstäni yhden kerroksen korkeamman ja yhden rivin verran leveämmän.
Tänään mies kiipesi tuolille roikottamaan peittoa. Osa kuvista on otettu ulkona jo aiemmin ja osa tänään sisällä.
Ylimääräiset rivit ovat ylin ja oikeanpuoleinen.
Peitolle tuli kokoa 76" x 59,5 " eli noin 193 x 151 cm.
Nämä alareunan hiirulaiset ovat myös oma lisäys.
Tikkasin työn ihan mielettömän vapaalla konetikkauksella. Yläpuolen kuvista voit nähdä minkälaisella kiehkuralla kerrokset on liitetty toisiinsa.
Suurin mysteeri tässä työssä on tausta. Keräsin siihen kankaita, joiden alkuperä oli minulle jollain tavalla mysteeri. Yleisimmin myysteri oli syy, miksi olin moisia kankaita hankkinut. Voit olla varma, että näitä mysteerikankaita jäi vielä varastoon.
Voisi muuten tehdä semmoisen kiduttavan vaihdon, jossa jokaisen osallistujan pitäisi lähettää jollekin toiselle jokin sovitun kokoinen ruma kangas. Siitä ei tarvitsisi tehdä mitään, inhota vaan ihan yhdessä lähettäjän kanssa. Molemmat vuoron perään kertoisi, mitä inhottavaa kankaassa näkee. Olisi tietenkin semmoinenkin mahdollisuus, että se toinen pitäisikin siitä kankaasta. Mutta tässä vaihdossa ei saisi pitää, vaan täytyisi inhota ihan täysillä. Saisi jakaa toisen kanssa jotain rumaa!
Tämä ylempi ja alempi kuva on otettu aiemmin ulkona. Silloin oli vielä kevät.
Olen ajatellut suunnitella ja tehdä itse mysteerityön. Sen nimi olisi Stadin mysteerit. Syksyllä aloitan varsinaisen tekemisen, siis kankaista. Sitä ennen kiertelen stadilla kivoissa, vaikka vähän oudoissakin paikoissa ja valokuvaan kaikkea, mikä minua kiinnostaa. Sitten näistä kuvista muokkaan blokkeja. Ihan turha odottaa, että tulisi perinteinen Finlandia-talo, Tuomiokirkko ym. postikorttipaikkoja. Tai voi tulla jokin hyvä (=minua miellyttävä) yksityiskohta vaikkapa eduskuntatalosta. Pääväritys olisi vihreää, sinistä ja harmaan eri sävyjä. Ehkä jotain pastelli-keltaista. Saattaa olla hieman överi suunnitelma, mutta siitä viis. Voi olla että toteutuu, voi olla että ei. Ainakin on kiva suunnitella. Paljon kivempi kuin tehdä sitä hiivatin kangasvaihtotyötä. Se ahdistaa tosi kovasti. Eikä valmistu kai ikinä. On niin paljon muuta, sellaista kivaa. Olen jopa alkanut tehdä ruokia ihan vaan siksi, että on muuta tärkeää touhua. Eilenkin tein kahta eri sorttia ruokaa. Ja nyt kirjotan varmaan romaanin verran tätä teksitä. Apua!
En ole päässyt eroon vielä kaikista langanlopuista ja ystäväni Diane lähetti niitä lisää.
Mie ihan romahin, kun Antsku voitti Putouksen ja neuloin siltä istumalta Antskun väreihin sopivat räsymattosukat. Laitoin raitoihin hieman reippaasti väriä noin Antskun muuhun karderobiin verrattuna. Huulikiiltoa nyt ainakin pitää olla, siksi hieman erilaisia punasia raitoja. Mutta ei mitään räikeää. Ja jos oot nähnyt Antskun villasukat, niissä on oikestikin raitoja.
Näihin "Keittiön matot"-sukkien raitoihin käytin useita Dianelta saamiani lankoja. Antsku voisi tehdä nämä jaloissa sitä hitokseen hyvää pasta karponaaraa.
Diane, as you can see I have used to those socks many yarns sent by you.
Kiitos kaikille kommenteista. Pitäisi useammin kiittää tai/ja vastata niihin, mutta olen siinä hommassa aika surkea.
Hyvää alkavaa viikkoa, ei anneta tuon lumen haitata!
Naureskellaan vaan ja ollaan niin kuin sitä ei olisikaan. Kyllä se siitä katoaa, aikanaan.
