karhunpaloja ja huonokuntoinen nukke

Kävipä hassusti, kun olin tekemässä tuota paperinukkea, se sattui silityslaudalla ollessaan vilkaisemaan väärään suuntaan. Siellä oli pari karhunpäätä ja kasa karhunpaloja. Nukke säikähti niitä niin, että valahti ihan kalpeaksi. Silmät ja suu hävisi, joten jouduin tekemään ne nuppineuloista.

Siinä säikähdyksessä Nukke taisi pudota silityslaudalta ja toinen nilkka murtui ja kaularanka myös vammautui. Lähemmässä tarkkailussa huomaan vauriot. Nilkka on pois paikoiltaan.

Päivisen Lea oli tehnyt tällaisen nuken, tosin itsensä näköisen ja siitä innostuneena tilasin nämä Paper Dollsit. Lean nukke ei ollut joutunut mihinkään onnettomuuteen, sillä oli kaikki osat ihan kohdallaan. Ja se on tosi hieno.

Tyttöjä syntyi nyt vain yksi, mutta karhunpaloja on pöydällä odottamassa ompelua. Tympi hieman tehdä samannäköisiä ja siksi ihan vaan omaksi huvikseni tein yhdelle tuommoiset väsyneet silmät. Saattaa olla, että muokkailen ompelemattomia tyyppejä. 

Nämä on ihan parhaat välineet tällaisia blokkeja tehdessä. Täytyy olla vaan tarkkana ja keskittyneenä, ettei kynän sijaan vedä leikkurilla halkaisijaa neliöön.

Chenillekokeiluja

Kävin tänään katsomassa Galleria Kohtassa Britta Marakatt-Labban tekstiilitöiden näyttelyn. Mene sinäkin, jos suinkin pääset. Näyttely on osoitteessa Työpajankatu 2 b rakennus 7, Helsinki.

Ei sovi liikuntarajoitteisille, hissitön talo ja 3. kerros.

Osa yhdestä teoksesta.

Näyttelystä innostuneena kävin Oodista lainaamassa muutaman kirjan.

Olen jo aiemmin hieman kokeillut farkkuhameen helmaan.

Muistoksi viimekesästä!

Mukavaa viikkoa!

Joko loma- tai työviikkoa!

Itselläni on kaksi lomapäivää.

omat ja vieraat

Viikonloppuna oli se lintujen kirjauspäivä ja lauantaina minä seistä törrötin pihalla käännellen päätä jokaisen taivaalla liikkuvan suuntaan. Olin ottanut mukaan myös uuden kalenterikirjan, johon saatoin kirjoittaa kaikki tunnistamani linnut.

Heti ensimmäisenä huomasin tuon kirjassa olevan pöllön! No en minä sitä sitten kirjannut ylös. Sain kirjailtua ylös varpusia, harakoita, variksia, sinitiaisia, tavistiaisia, mustarastaita, naakkoja ja yhden käpytikan. Jotenkin hieman turhautti, taisin nähdä enemmän lentokoneita kuin lintuja. Laulava lintukoira ehdotti, että lähde keskustaan, hän on haistanut, että siellä jos missä on hienoja lintuja. No, mikäpä siinä, vein koiran sisälle ja lähdin yksin kaupungille. Lähtö oli niin vauhdikas, että kiikarit jäi kotiin.

Olen hieman oppinut suunnistamaan vainuamalla. Voimakkaasti jalat veti kohti Espaa ja kappas vaan, siellähän niitä lintuja oli vaikka minkälaisia!

Nämä linnut kuuluvat oikeasti Pistot näyttelyyn ja ovat osa Tupu Mentun teosta Elämäni linnut. Jos et ole vielä käynyt katsomassa näyttelyä, niin aikaa on vielä 24.2.2018 asti. Tämän vuoden käsityötekniikka on kirjonta ja näyttelyn töissä sitä on esillä monenlaisessa muodossa peräti 30 taiteilijan töissä.

Tässä on osa Mirja Marschin työstä Sydänmetsä. Taitaa olla mustarastas.

Näyttely on osoitteessa Etelä Esplanadi 4, Craft Corner, Helsinki.

Näe, koe ja inspiroidu!

Omat pistot syntyi siitä, kun pistelin muutaman nuppineulan tämän uuden neulakirjan flanellisivuille. 

Kirjan kansi on kaunista vanhaa käsityötä. Naapurin rouvalta saamastani vanhanaikaisesta päällyslakanasta oli käyttökelpoista enää pitsit ja niitä sitten silloin tällöin laittelen osaksi jotain työtä.

viimeisiä viedään!

Ja monellakin saralla! Kohta alkaa vuoden viimeinen vuorokausi ja Quilty 365- haaste on vielä kesken! Ihan loppusuoralla palojen kiinnittämisessä olen, mutta vielä niissä on aikamoinen homma.

Sitten kun kaikki palaset on koottu yhteen, alkaa tikkaaminen. Mietin jopa sellaista, että tikkaisin käsin joka päivä yhden blokin verran, mutta en taida kuitenkaan. Koneella pistelen menemään.

Eilen illalla, kun ompelin noita ympyröitä nojatuolissa istuen, tuli Sulo siihen viereen ja tyhjensi lelukopan sisällön lattialle, laittoi oman päänsä koppaan ja nukahti siihen. Kai se halusi fiilistellä, miltä vaikkapa pehmo-possusta tuntuu olla kopassa.

Tänään olin illalla siskon kanssa kahvilla Lönkalla sijaitsevassa turkkilaisessa Tulips Cafessa. Tilasimme turkkilaiset kahvit ja ystävällinen isäntä kiehautti ne hiekassa.

Sisko lähtee kuukaudeksi Espanjan residenssiinsä ja vietettiin hänen loman alkamisen kunniaksi kahvittelutapaaminen. 

Serviisi oli hyvin sievä ja kahvi erinomaista, jos pitää turkkilaisesta kahvista.

Paikka on sisustettu turkkilaiseen (ja ottomaanien) tapaan ja on viihtyisä. Musiikki soi sopivalla volyymillä ja henkilökunta oikein mukavaa. Kuvan seinä on hyvin kolmiulotteisen näköinen. Harha syntyy taitavasta kuvioinnista.

Suosittelen paikkaa.

Söin siellä aikamoisen herkun ja siksi olikin hyvä ehdottaa tyttärelle lakkopapereiden tekemistä.

Hänen kanssaan on perinteisesti silloin tällöin tehty mitä erilaisempia sopimuksia. Nyt tytär laati Herkkulakko-sopimuksen. Ihan itse valitsin tuon, ettei mitään herkkuja ennen Vappua. Olisin voinut valita toisinkin, mutta mennään nyt näin. Jäde hieman mietitytti, mutta en ottanut sitäkään. Vappuna sitten oikein överit!

Laura keksi kivan palkinnon tähän "kisaan". Tuo "ääretön häpeä ja lisää läskiä" kyllä motivoi!

Siinäpä sitä on suunnitelmaa ensi vuodelle. Tiukkaa kurinalaisuutta syömingeissä, lenkkeilyä ja kuntoilua. No on jotain kivaakin tulossa! Tilkkupäiville olen ilmoittautunut, hankkinut majoituksen, hyvän seuran ja matkat! Ja olen ihan varma, että jokaisena päivänä tapahtuu jotain mielenkiintoista! Niin käy aina, kun vaan pitää silmät auki ja havainnoi ympärillä tapahtuvia juttuja.

Heti kun ympyrät ovat kasassa, jatkan näiden eläinten parissa.

Päällimmäisenä on onnen hevonen ja se antaa teille kaikille onnenpotkun ensi vuodelle!

Saattaa näyttää, että sillä on laihat ja tikkusuorat koivet eikä ne mihinkään onnenpotkuun taivu, mutta kyllä vaan taipuu!

joten:

Onnellista Uutta Vuotta 2017 teille ihan kaikille ihanille ystäville!

ympäri stadia

Viime viikolla Tilkkuilo pyörähti Helsingissä ja kahteen naiseen sitten vietettiin päivä keskustassa. Käytiin katsomassa Venetsialaiset palatsit, Taito shopin tarjonta ja Sky Wheel! Me molemmat ollaan kauhuissaan korkeissa paikoissa. Melkein totuin. Ainakin aion mennä uudestaan kitumaan jonain päivänä. Ja Taito shopissa kannattaa käydä, siellä on kaiken muun lisäksi lasten maalaamia lautasia näytillä. Ja paljon muutakin, mutta ne lautaset, ne on hienoja.

Tilkkuilo ei tullut tyhjin käsin, vaan mukana oli paljon ihania tilkkuja.

Sellaisia iloisia! Hillitön nippu tilkkuiloa. 

Ja iki-ihanat villasukat. Malli oli joku Trippentrap tai sinne päin. Sukat on todella hyvät jalassa, siis malliltaankin ja väri on aina hyvä, jos se on sininen. Silmukatkin niin hienosti järjestyksessä ja saman kokoisia. Minulta aina syntyy monen kokoista silmukkaa. Sain myös Aloe Veraa sisältävää sukkalankaa. Tuoksuukin niin hyvälle! Ja tuntuu käsissä niin pehmeälle.

Niin ikään viime viikolla olin Juha Laaksosen matkassa lintuja kiikaroimassa Lauttasaaressa. Retki oli kiva ja paljon nähtiin ja kuultiin. Lopuksi Juha jakoi nimmareita kirjoihinsa, joita sai ostaa edullisesti. Suomalainen Kirjakauppa tarjosi tämän retken.

Minulla on mökillä muutamia lintu- ja luontokirjoja, mutta ostin itselleni Tarkka Haukka ja muita lintuja. Siinä on 1000 mielenkiintoista ilmiötä Suomen linnuista ja luonnosta. Ja Murha Lintusaaressa -kirjoja oli myös tarjolla. Onnistuin nappaamaan itselleni ainoan numeroidun keräilykappaleen! Kirjan kertomus tapahtuu Utössä.

Serkku oli ostanut uuden kännykän, joka ei enää mahtunut hänen entiseen pikkulaukkuun. Samantien, kun kangasvalinta oli tehty, ompelin hieman isomman pikkuisen. Kivasti kankaassa on teksti museum. Ehkä laukku pääsi johonkin museoon, kun joutui heti lähtemään Skotlantiin. Joutui ja joutui. Ehkä kuitenkin pääsi!

Siskolle olen ommellut kesäkarderobia. Nyt on jo reilut 10 asua valmiina ja vielä puuttuu muutama pusero. 

Välityönä ompelin itselleni puutarhapuseron. Jos kylvää siemeniä tämä paita päällä, on kasvu taattua. Kankaan ostin joltain messuilta keväällä. Ostin pari muutakin, mutta ehkä tässä kesän aikana ehdin nekin muuttaa vaatteiksi. Kesävaatteiksi.

Pieni farkkukankainen pussukka, jossa kiltit piltit ovat olleet Taaperoiden värikylvyssä.

Oikeasti semmoisiakin on. Ainakin Toimelassa. Siellä ne lapset, myös ihan vauvat, taiteilevat väreillä. Värejä kyllä voi syödäkin, ne on ihan turvallisia elintarvikkeita, vaikka mustikkaa. 

Pussukan toisella puolella hiipii kissa. Ja ällkää unohtako, meille tulee kohta koira!

Siis perjantaina! Apua! Onkohan kaikki jo valmiina pentua varten!

Tänään fillaroin täältä kotikulmilta Munkkiniemeen ja poikkesin mennessä Toimelan palstapuutarhalla katselemassa hieman mallia oikeiden puutarhureiden meiningeistä! Siellä oli mukavia ihmisiä ja kauniita palstoja. Minusta ei olisi sellaisen pitäjäksi. Kunhan esittelen oman "pikkupalstan", ymmärrät. Valtavan hieno paikka tämä puutarha-alue ja niin lähellä keskustaa.

Ja koska olin hieman retkifiiliksellä ja päivä tolkuttoman kaunis, fillaroin kotiin päin tullessa Haagan Alppiruusupuistoon. Laitoin heppani parkkiin ja kiva siellä oli kulkea pitkospuita pitkin valtavien Alppiruusujen katveessa. Hieman viidakkotunnelmassa.

Toisella puolella suurta puistoa oli atsaleeoja ja suopursuja. Paikka on ollut ennen suota. Olipas siellä huumaavat tuoksut! Ei olisi huvittanut yhtään lähteä pois. En oikein tiedä noiden alppiruusujen ja atsleojen eroa, mutta ei se haittaa. Hienoja kukkia ja puita kaikki. Kannattaa kohtapuoleen mennä, jos haluaa nähdä todellista loistoa. Alppiruusut eivät vielä olleet ihan täydessä iskussa, mutta sitä kohti ovat menossa. Ja keitä kahvit ja tee eväät mukaan, siellä on oikein kivoja paikkoja eväsretkeilijöille.

Aurinkoisia päivä!

mökkeily on alkanut...

myös tilkkuillen.  Hirsimökki blokkina on vanha suosikki ja näitä mökkejä olen rakennellut ilman rakennuspiirustuksia.

Etenkin tuollaiset holtittomat hirsimökit ovat mieluisia. Niiden kanssa ei tarvitse millejä puristella mihinkään suuntaan, kunhan lopuksi tasoittelen reunat ja siinä se on. 

Joskus mökit saattavat olla ihan vallattoman muotoisia. Tähän neliön muotoiseen kortteliin olen mahduttanut 5 mökkiä.

Aika pahasti sulautuu maastoon! Tämä laukku ei sovi sellaiselle tytölle, joka viihtyy maastossa, istuskelee nurmikoilla ja on hajamielinen. Hän kyllä helposti kadottaisi tämän laukun. 

Näitä ei pysty millään kadottamaan! Jollain saattaa ihan silmiä koskea tuo värien kirkkaus. Ihan kuin jo kuulisin, että eikö se muuta enää tee, kun noita samanmallisia laukkuja. Sovitaan, että nämä on viimeiset. Ainakin toistaiseksi. Eräänlaista hirsimökkiä tuo vasemmanpuoleinenkin on. Oikeanpuoleinen on jo monta vuotta sitten tilkkukurssilla saadun blokin ohjeella tehty Korttitemppu-blokki. Se on ollut mielessä monta kertaa, mutta nyt tuli sekin blokki kokeiltua.

Pinkki-turkoosi sai kylkiinsä ympyrätikkausta, johon olen hullaantuunut. Korttitempussa on pientä vapaata piperrystä blokin pohjassa ja korttien ympäri ihan vaan reunoja myöten. Nurmeen kadonneessa tikkaus meni jotakuinkin sekavasti. Siitä en sano sen enempää.

Aika saman kokoisia ovat, mitä nyt joku voi olla hieman toista pienempi ja toinen sitten ihan vähän isompi. En millään jaksa mitata ja yksi on jo lähtenyt paremmille tonteille. Kaikissa on sisäpuolella pari taskua ja nauha hakasineen avaimia varten.

Muutaman pienen pussukan tein karkkipapereista, ihan tilattuja ovat eli ei olleet näyttelyssä. Niitäkään romppeita en ole ehtinyt kaikkea kuvata, mutta joskus myöhemmin sitten. 

Sininen on tänään ihan minun lempiväri (ja on moni muukin), joten tämän pikkupussukan tekeminen oli todella kivaa puuhaa. Kooltan Mini-Sini on 15 x 10 cm ja siksi en saanut siihen tungettua enempää sinisiä. Ja piti olla tilaa turkooseillekin ja liilalle.

Ihan normaalit kerrokset eli päällinen, vanu ja vuori. Tikkauksena vaihtuvanvärinen sinilanka ja kuviossa olen jo ihan laineilla! Merimatkalla mökille.

Ei tässä ihan vielä voi mökille lähteä, tänään oli tärkeä tehtävä toimia hoitotätinä. Hoidokki on kovin omatoiminen neiti. Kun emme päässeet retkelle Kaunissaareen, kuljeskeltiin hänen kotikulmillaan Hermannissa ja Puu-Vallilassa.

Huomasin Puu-Valkassa yhdellä pihalla saavin, josta pilkotti ompelukone. Voi, voi pikkuista, sinne oli heitetty roskien joukkoon. Miten näitä koneita minun tielleni oikein sattuukin!

Hakaniemessä käytiin lounaalla Raikussa ja sattumalta törmättiin tai oikeammin juostiin kiinni mökkinaapuri koirineen ja kahvikutsu napsahti. Ikkunasta oli näköalat Hakaniemen torille. Huomenna sitten mennään ihan muualle ja minä olen oppaana silloin.

Mökkinaapurilla on tekeillä tämmöinen kaunis Rut Brykin kirjontatyö. Etenkin nuo linnut on tosi hienoja tyyppejä. 

Oikein lämmintä Juhannusta kaikille!