Talvipeiton toinen blokki

Talvipeitto etenee mukavasti, kun sain apulaisen.

Sain tilkkuystävältäni Virpiltä tämmöisiä pötkylämallisia neulatyynyjä.

Kaikki aivan ihania!

Ompelin tuommoisen sinistä sukkanauhaa muistuttavan kuminauhan, johon Viltsuksi ristimäni apulaisen kiinnitin.Hänet saa helposti irti, sillä nauhan päissä on tarrapalat. Virpi ei ollut pahoillaan, vaikka menin tuunaamaan hänen hienon neulatyynyn. Laitoin malliksi korviin pienet nipstut, vähän niin kuin korvikset. Myös kädet ovat hyvät muutaman nipsun hätäsäilytykseen. Normaalisti ne on yhdessä laatikossa. 

Poro-blokki tulee talvipeittoon. Sanoisin sitä joulupeitoksi, mutta tuskin valmistuu täksi jouluksi, niin olkoon talvipeitto. Edellisen blokin eli lumihiutaleen mallin olen napannut neuleohjeesta, mutta tämä on alunperin ristipistomalli. Mallin on aikanaan tehnyt jo edesmennyt tilkkuystävä ja olen tällä mallilla hänen inspiroimana tehnyt tyynyn. Tässä on käytetty myös 1,5" neliöitä, valmiina tuuman kokoisia. Blokin koko on 18 x 18" valmiina eli 46 x 46 cm. Taidan tehdä tälle porolle puolison.

Aurinkoa ystäville!

Ihan mielettömän ihana keväinen ilma osui ystävänpäivän kohdalle!

Mittarissa  +8 astetta, eikä yhtään tuule. Lumet sulaa kohinalla.

Koska en lähettänyt ainuttakaan ystävänpäiväkorttia, niin ojennan tässä teille kaikille virtuaalisen tulppaanikimpun!

 Nämä eivät ole sinisiksi paleltuneita tulppaaneja, vaan yksi Suomi100 teemalla tehdyistä blokeista.

Minua on ystävät kyllä muistaneet! Posti on tuonut paketteja, ihan kuin olisi synttärit. Ihana Martta Wendelinin muistikirja (tarpeeseen, kun en mitään muista), himoittavaa  suklaata kaksin kappalein (herkkulakkossa saa vain haistella, toukokuussa sitten maistella), Sulon taluttimeen roikkumaan hieno kakkapussien kukkaro (todella tarpeeseen), japanilaisella taittelulla tehty kurki kirjanmerkki, "Tsuru" onnenlintu, joka pääsi heti korvaamaan kauppakuittia kirjanmerkkinä ja monta korttia, joista huomaan, että muutama on jäänyt kuvasta pois. Ne ovat koristamassa ompeluhuoneen komeron ovea.

Suuret kiitokset Kati, Irma, Arja, Maritta ja Eija!

Jos jonkun nimi unohtui, johtuu se siitä, että en ole vielä ottanut muistikirjaa käyttöön.

Ei siis tarkoituksella jätetty mainitsematta.

Lisää aurinkoisia päivä kaikille! 

Myös Sulo kiittelee korteista ja lahjoista. 

Laukku sadepäivän varalle

Tää on mun laukkuni sadepäivän varalle

tiedän etten

yksin jää.

Jotain suurta puuttui

elämäni tuulen suunta muuttui

auringon mä 

nytkin nään!

Onko tuttu biisi?

Ai ei vai, no se on Leijonamielen Laulu sadepäivän varalle. Vaihdoin vain "laulun" sanaan laukku ; )  Hyvä biisi.

Ostin almandiinin nettikaupasta menneen viikonlopun sadepäiviä piristämään sateenvarjokangasta.

Kangas on puuvillaa, mutta hieman käsityöpuuvillaa paksumpaa. Oikein hyvää pieniin laukkuihin. 

Pohjakangas on jännän sävyistä sinistä, hieman petrooliin menevää. Olkahihnaa miettiessä pengoin nauhavarastoja ja kuinka ollakaan, sieltä löytyi kankaan taustaväriin sopivaa laukun kantohihnaa. Se oli tietenkin liian leveää, mutta laitoin kaksinkerroin ja tikkasin molemmat reunat.  Vuori on pilkullista, kuten jotkut sateenvarjotkin. Yksi sisätasku saa riittää.

Nyt ei haittaa, vaikka loppukesän saisi kävellä sateenvarjon kanssa, kun on tyyliin sopiva pikkuveska. Vetoketjun availua helpottamaan laitoin vihreää nauhaa ja molempiin päihin puiset helmet.  Tikkasin hieman salmiakkimalliset ruudutukset ja käytin tukena ohutta laukkuhuopaa.  Niin, ja Sulo yritti jo olla ompeluhommissa mukana. Olin piirtänyt laukun toiseen kappaleeseen ristikkäiset apuviivat tikkausta varten ja heittänyt  sen huolettomasti koneelle, paininjalan alle. Aloin piirtämään toisen kappaleen apuviivoja, kun Sulo oli hiipannut työpöydän alle ja istahtanut polkimen päälle! Husqvarnassa ei tarvitse laskea ensin paininjalkaa alas, vaan painamalla poljinta se laskeutuu ja lähtee tikkaamaan. Niin se Sulo sitten tikkasi täydellä vauhdilla ihan hyvän suoran, mutta täysin väärään paikkaan. Harmi, että täytyi purkaa pois toisen ensimmäinen ompelutyö. Kesti hieman, ennen kuin tajusin mitä tapahtuu.  Täytyy kehitellä joku este, ettei enää pääse polkimen päälle istumaan.

Yhtenä päivänä, kun olin pyörällä liikkeellä tätini luona Munkkiniemessä, yhdistin reissuun kutsun käydä katsomassa kiltaystäväni tilkkulaatikkoa. Ei se pelkäksi katsomiseksi jäänyt! Eijalla oli "poistumassa" aivan ihania tilkkuja ja suikaleita! Joukossa oli joitain isompiakin kankaita. Olin aivan innoissani! Sain myös pientä "tilpehööriä" ja kahta väriä terenauhaa jotka eivät ole kuvassa. Samoin kuvasta puuttuu muutamat kankaat, joille löytyi jo käyttöä. Kotiin poljin valtava kassillinen kankasta tarakalla keikkuen. 

Samaiselta kiltaystävältä sain eilen kirjeen. Oikein käsikirjeen. Hän oli käynyt Kuopiossa Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa, Riisassa. Itse en ole siellä käynyt, vaikka ortodoksiseen seurakuntaan kuulun. Kirjeessä oli myös tämä pieni kuva ikonista ja kolme ihanaa kangaspäällysteistä nappia. Kankaat ovat kirkkotekstiileistä yli jääneitä palasia ja joku on oivaltanut palasille hyötykäyttöä! Käytän nämä koristeiksi johonkin tosi hienoon juttuun. Sitten kun sellainen syntyy. 

Kävin eilen viemässä Neulanviemää-blogin Minnalle Sulon nimen arvauskisan lohdutuspalkinnon. Samalla, kun kerran Tilkkutarhaan olin joutunut, hankin jo taustavanun Quilty 365- työhön!  Eihän tässä olla vielä puolivälissä vuotta,mutta täytyy olla hyvissä ajoin liikkeellä. Minulle tulee tuo 365, tai oikeasti 366 karkausvuoden takia, täyteen joulukuun viimeisenä päivänä. 

Minna esitteli heidän edesmenneen  Riku-koiran lelut ja sain ottaa siitä mitä halusin. Valitsin vinkuleluja ja yhden pehmon. Kotiin tultua annoin tuon kuvan vinkuvan ja moniulotteisen palluran Sulolle ja se vasta oli mieleinen! Yhtä innoissan kuin minä ihan pienistäkin kangastilkuista!

Ja Unelmaullakon Maaritin palkinto on laitettu eilen postitse matkaan, sinne kun matkaa olisi jotain 350 kilometriä suuntaansa.

Oikein hauskaa, sateetonta ja aurinkoista juhannusta teille kaikille ihanille ystäville! 

(Vaikka minulla onkin tuo sadepäivän laukku. Käytän sitä sitten joskus toiste, kyllähän niitä sateita riittänee pitkin kesää.)

nyt se määkiminen loppu!

Irmalta saamani Lammaskankaan loppu piti niin kovaa määkinää ja mekkalaa, että oli pikaisesti ommeltava se joksikin. Jopas rauhottuivat, kun saivat hieman pistoksia neulasta kylkiinsä. Ihan kevyitä vaan. Palasta riitti puikkopussiksi ja siihen kangas sopii yhtä hyvin kuin kässäkassiksi.

Tämä on tarkoitettu sukkapuikoille. Ei kai niitä pitkiä puikkoja enää paljoa käytetä, kun on ne pyöröpuikot olemassa. Jos tekee vaikka villapaitaa junassa, niin vierustoveri voi istua ihan rauhallisin mielin, ei tule puikkoa silmään pyöröillä neulojalta.

Kun pussukka on kiinni, päällisessä ei juuri ole punaisia lankakeriä, tulikin aika mustavalkoinen.

Sisällä onkin sitten punaista ihan reilusti. Olen aika ihastunut pilkkukankaisiin ja kaikkein kivoin punainen oli mielestäni tämä pilkullinen. Tuo pussukan alla oleva harmaa pilkkukangas on vuorikangasta johonkin jakkuun tai mekkoon. En tiedä vielä mihin, mutta vuori olisi siis olemassa, jos sopiva päällyskangas sattuisi kohdalle. Myös pussukassa on harmaata pilkkukangasta. Se on ihan käsityöpuuvillaa se. Pienet puikot laitetaan lammaskankaiseen osaan. Sinne voi laittaa myös ainakin yhden virkkuukoukun. Minulle se on tärkeä kapine, koska jokunen silmukka saattaa olla tipahtanut jossain vaiheessa puikolta ja koukulla se on näppärää saada takaisin muiden mukaan. Vaikka hyvinkin alhaalta. 

Jos säikähdit, että onko susi kulkenut lampaiden ympärillä, kun on noita tassun jälkiä. Ei syytä huoleen! Tassun jäljet ovat australianpaimenkoirien jälkiä. Niitä on kaksi ja ne hoitavat ja vartioivat näitä lampaita. Aussit on todella taitavia lampaiden kanssa. Hetki vain ja levälleen hajonnut lauma on kasassa. Yksikin pärjäisi, mutta kahdestaan niillä on mukavampaa ja voivat tehdä jotain jekkuja lampaille.

Tilkkulatu lähestyy! Itse hiihtelen Lahdessa vain lauantain. Kyselin järjestäjältä, onko siellä mahdollisesti joku bloggaajien tapaamispaikka, mutta ei varsinaisesti ole. Lastu-kahvila on auki koko ajan ja sinne voi sopia tapaamisen. Katselin ohjelmaa ja siellä on aika paljon kivoja pajoja ja luentoja, mutta ehkä siinä lounastauolla on kaikilla pieni tovi aikaa moikata ja rupatella. 

Tapaamisiin!

Tuohon Lahteen liittyen sain just äsken sähköpostia, jossa Tiina tahtoo....

ei naimisiin (kuten jossain biisissä), vaan FinnQuiltin hallitukseen. Käy lukemassa hänen agendastaan täältä.  

Minä en koskaan halua mihinkään, ehkä Brysseliin lomalle tai Lappiin hiihtelemään isoille lumille. Ja ompelemaan ja kangaskauppoihin ja hyvien ruokapatojen ääreen. Ja aurinkoiseen, raikkaaseen ulkoilmaan. Kesään. 

Olishan se aika kamalaa, jos kaikki haluais samaa.

postiluukku kolahti kahdesti

Jenkeillä on supertiistai ja Suomessa SuPer ja Malmilla Super-Koris, mutta minulla oli  supermaanantai! 

Postilukusta oli tullut kaksi kirjekuorta. 

Nämä oli tarkoitettu naistenpäiväksi, mutta mistä sitä olis edes osannut arvata, milloin saa avata. Tietenkin heti. Ei voi koskaan tietää, jos siellä on vaikka pilaantuvia juttuja, niin kuin karjalanpiirakoita ja munavoita. Joskus voisi olla.

Mutta onneksi ei ollut! Toisessa kuoressa oli valmiiksi leikattuja ympyröitä! Kankaat oli kauniisti kahdessa nipussa aivan ihanilla napeilla pinoiksi kiinnitettyinä.  Ja kuoren postimerkissä oli vielä kuva ruususukista! Tuhannet kiitokset Tilkku & Tilkku! 

Näistä löytyy monta passelia ympyrää 365-projektiini. Oikalla alhaalla oleva kaunotar pääsi naistenpäivän ympyrään. Ja sen vieressä on ne söpöt napit! Mitähän varten toisten kankaat on aina paljon kauniimpia kuin omat? Ehkä olen vaan ostanut joitain rumia kankaita tai sitten ne jotenkin muuttunut kummallisiksi ajan myötä. Siis ei minun kaikki kankaat ole rumia, ei tosiaankaan, mutta jotkut ovat aivan kamalia. Onneksi niitä voi viedä opsiton laatikoihin. Sieltä ne löytää uuden omistajan ja samasta paikasta minä olen löytänyt monta ihanaa pikkupalasta. 

Toisessa kirjekuoressa oli kaksi kaunista kangasta, suloisia nappeja, erilaisia nauhoja ja Fasun uutta valkkosuklaata maustettuna vadelmilla ja lakritsilla. Oikeata herkkua. Suuret kiitokset Tilkuista totta-blogin Irmalle! Tässä kävi niin, että sunnuntaina käsityömessuilla ihailin tuota lankakerä-lammaskangasta. Pala oli käsissäni aika pitkään. Taisin jopa mainita, että tästä tekisin puikkopussin. Pähkäilin sen ostamista, mutta jätin muiden houkutukseksi. Hyvä, etten ostanut! Olin ihan riemuissani, kun tämä kangas tuli sitten postitse! Ehkä ne lampaat halusi meille. Ja pöllökangas on myös ihanaa, siinä on niin kauniit värit. Täytyy ihan mainita, että mieheni kyllä hieman katseli kummastellen, kun olin niin riemuissani näistä kaikista. Hänen mielestä minulla on kyllä ihan hyvä varasto kankaita, joten ei osannut arvata, että jotain noin tärkeää kuitenkin oli puuttunut. Ainahan niitä puutteita on, eikä vain?

Ja ei kahta ilman kolmatta! Niin ikään maanantaina tuli vielä sähköpostiluukusta viesti, että olin messuilla osallistunut japanilaisia kankaita myyvän nettikaupan almandiinin kangasarpajaisiin ja olin voittanut äänestämääni kangasta! Heillä on paljon upeita kankaita, kannattaa käydä katsomassa.

Neljästä kankaasta ääneni sai tämä iloinen kangas! Muutkin vaihtoehdot olisivat olleet kauniita, mutta iloisuus voitti. Ja minä : D

Vaikka olin ajatellut lankakerälampaasta puikkopussia, en silloin tietenkään ollut ihan fiksuimmillani. Messuilla sitä saattaa kohkata ihan päättömiäkin juttuja, kun on hieman messuhöyryissään. Kotona näin tämän kankaan heti käsityökassina. Nimenomaan, vain ja ainoastaan neulekäsityötä varten.

Olen Lappeklipp-blogissa nähnyt niin monia ihania ja taidolla tehtyjä laukkuja ja käsityöpussukoita ja -kasseja. Ne on täynnä kaikenlaisia hienouksia ja toinen toistaan tyylikkäämpiä yksityiskohtia. Itse olen tehnyt matalamman profiilin kässäkasseja, kuten neulojan virkakassin, joten sillä mentiin nytkin. Kassista tuli tosi hyvä. Onneksi minulla on paljon lankoja, joita voin sitten raahailla tässä uudessa kassissani. Ehei, ei tuossa ole kaikki lankani. Niitä on pari pahvilaatikollista ja muutamassa kopassakin vielä.

Kassin pohjan muodon antoi uunivuoka. Se onkin parasta tähän asti, mitä siitä vuoasta olen saanut. Pohjassa, kuten muuallakin on päällisen ja vuorin välissä kepeä, mutta sopivan napakka laukkuhuopa. Suuri suosikkini kautta aikojen. Pohjassa on salmiakkitikkaus, koska saamassani suklaassa oli sitä lakua ja sehän on yhtä hyvää kuin salmari. Muualla tikkaus syntyi vapaalla konetikkauksella hieman lampaiden mukaan. Kassin runko on 25 cm korkea ja pohja on 23 x 16 cm. 

Vuori on valkeaa ja samasta valkeasta on "sisäpussin" alaosa. Yläosaan laitoin iloista punaista. Sisäpussin yläreunassa on nauhakuja ja sen saa nopeasti kiinni nyöreistä vetämällä. 

Kaksinkertaisesta kankaasta tehty sisäpussi on ensin ommeltu kassin rungon kanssa kiinni pohjakappaleeseen. Sen jälkeen kiinnitin pussin neljällä vajaamittaisella pystyompeleella kassin runkoon ja näin syntyi neljä taskua, yhdet molemmille sivuille ja toiset kaksi molempiin päätyihin.

Laitoin sivutaskuihin hieman tavaroita, että on helpompi nähdä ne. Siis taskut. Minusta tästä tuli aivan ihana ja ajattelin nyt innokkaasti neuloa joka paikassa. Tuon mallinen kassi olisi kyllä tosi kätevä myös niille pääsiäisnoidille, jotka soittelee ovikelloa ja ojentaa virpovitsoja. Minä ainakin antaisin mielelläni kaikki pääsiäismunat tuollaiseen kassiin paljon mieluummin kuin muovikassiin. Muuten, kangasta jäi juuri sen verran, että teen sen puikkopussinkin vielä. Ei se niin huono idea ollutkaan.

Harvoin muistan kiittää teitä mieltä ilahduttavista kommenteistanne. Nyt kyllä kiitän, kun kerran muistan.

Suuret kiitokset kauniista kommenteistanne!

Aurinkoista sunnuntaita ja saman tein koko viikkoa!

Iloista meininkiä...

ainakin tässä "Pikkunaisia"-veskassa.

Olen jo pitkään katsellut tuon lähi-Fidan käsityötarvikkeiden osastoa ja toivonut löytäväni jonkun kauniin tai hauskan risti- tai jokupisotyön. Eilen kaupunkimatkan päätteeksi onni potkaisi! Tämä jonkun ihanaisen vinopistoilla tekemä pupu hyppäsi melkein syliini.  Näin se samantien osana pientä laukkua.

Veskan takapuoli on tuota vetoketjun yläpuolella olevaa ruutukangasta. Vetoketjuun laitoin punaiseen nauhaan pienen palleron, josta voi kiskaista vetskarin auki.

Vuoreen (sininen) kiinnitin pienen vaalean taskun. Tuo ruutukangas on taskunsuu.

Annoin veskalle nimeksi Pikkunaisia, koska aika harva isonainen suostuisi tätä käyttämään. Hihna saattaa vielä muuttua. Tuo letitetty ei oikein vakuuta minua ja varmaan surautan siihen ihan tavallisen sinisetä kankaasta.  Veskan koko on 15 cm x 18 cm, suurin piirtein. 

Olin aamulla tyttären korismatsissa ja ottelun päätytyyä tyttären poikaystävällä oli yllätys. Hän tuli matsiin hieman myöhemmin ja syykin selvisi. Hän oli käynyt salaa kukkakaupassa ja kaivoi jostain takkinsa uumenista kimpun ruusuja ja jakoi koko joukkueen naisille ruusut. Naisten ilmeet olivat tosi iloiset ja yllättyneet, taisi siellä jollekin tulla muutama kyynel silmäkulmaan. Pelaajia oli vain 8 ja ruusuja 10. Myös minä ja toinen katsomossa istunut äiti saimme ruusut.  Aikamoinen prinssi, kyllä tuollainen kelpaa vävyksi! 

Saamani punainen ruusu näyttää kuvassa sekavalta, mutta oikeasti on oikein kaunis!

Näiden ruusujen kera 

Oikein hyvää Naistenpäivää!

Myös pikkunaisille!

Opittu on!

Neula ja Puikko (varmaankin vain tuo neula) oli tehnyt omin päin kivanmallisen pussukan. Sain kuvia eri valmistusvaiheista, mutta ne olikin mukavasti ihan sekaisessa järjestyksessä. Onneksi osasin laittaa numerot järjestykseen ja puuttuvat mielikuvittelin.

Onnistuin kokoamaan hienon pussukan.

Iloisen lapsekasta kangasta. Hieman tukevampaa kuin peruspuuvilla. Pohjassa sitten sitä perusta ja välissä ohut laukkuhuopa. Tikkaukset ristiin  ja rastiin.

Tässä on erityistä se, että vetoketju on hieman alempana. Normaalisti ompelen se ihan ylimmäiseksi, niin että se näkyy väkisinkin, vaik ei haluaisi nähdä.

Vuorikin on niin ihanan raikasta! Asukkaiksi pakkasi itsensä hirviotuspariskunta. He ovat hyvin onnellisia, koska saivat tällaisen ihanan yhteisen Sato-kodin.

Yhtään karkkia en ole syönyt, ommellut vain muiden roskista. Sain tilkkuystävältäni Maijalta aikamoisen saaliin karkkipapereita ja niistähän sitten syntyi yhtä ja toista.

Saman kotelon toinen puoli. Tässä on vuorina suklaakangas. Korkeus 9, leveys 19 ja pohja 3 cm. Eli semmoinen sopiva paikka aurinkolaseille, silmälaseille, snapsilaseille ja vaikka kynille. Materiaalina vain kiiltävät rapinapaperit.

Tämä kolmikko on tehty vahapintaisista papereista tilkkutyö-ajatuksella ja siksi erilaisista karkkipapereista. 

Yhdestä kangaslaatikosta löytyi ihana tipupaperi. Varmaan jonain Pääsiäisenä olen salaa syönyt joitain tipusuklaita ja ommellut. Nyt sekin paperi löysi paikkansa. Löytyi myös joulupukkeja, mutta en ole niitä vielä käyttänyt mihinkään. Puuttuu se tunnelma.

Nämä ovat pieniä, semmoisia kolikkokukkaroita.

Kännyköille koteja. Nyt on kyllä pakko myöntää, että Budapestejä tekis vähän mieli.

Kultareunainen Geisha, aika soma semmoiselle pikkuharakalle ; ) joka tykkää kiiltävästä.

Olen alkanut opiskella. Aa on jo suoritettu ja tänään otan vielä ton peen niinku panaani tai pampi. Arvaa, miksi minulla on Aapine ja sitä opettelen. Kiva, kun toinen lukee, ei tarvi ite. Voi vaan kuunnella. No jos et millään keksi, niin täältä se selviää.

koukussa, kamala tehtävä ja kiva teline

O-ou, olen hankkinut itselleni kaikenlaista uutta virikettä! Eilen olin Pukinmäen kirjastossa Novellikoukussa. Siellä oli tarjolla lankoja ja ohjeita vauvan lapasiin ja junasukkiin. Ohjeet löytyivät myös neulepalasiin, joista kirjastotäti jo kokosikin peittoa. Kaikki on semmoista hyväntekeväisyyspuuhaa. Saa tehdä myös omia juttuja tai olla tekemättä mitään. Ja novelli puoli. En muista kuka niitä novelleja luki, mutta sen muistan oikein hyvin, mitä hän luki. Ensin Roald Dahlin Liftari ja sitten Tove Janssonin Lokki. Molemmat milenkiintoisia. Ensi kerralla eli 17.3 siellä on ennen varsinaista novelliosuutta Molla Mills! Täältä löytyy aikatauluja muihinkin Novellikoukku-tapahtumiin. Minä en neulonut mitään, vaan otin mukaan palan Syyringin hyväntekeväisyysprojektia. Aplikoin kukkia ja lehtiä ja kuuntelin kun kerrankin joku lukee minulle ääneen! Aivan ihanaa, mene kuuntelemaan jonnekin, jos mahdollista. 

Olin kertonut Kristiinalle aikeistani mennä tuonne kirjastoon ja hän tuli myös ja sain ihanan ystispäivälahjan. 

Pöllö-kirjanmerkki! Eikös ole söde.

Inhoan kaikkia haasteita ja jotain tunnustuksia, joita ainakin Vuodatuksen puolelle sateli tuon tuosta. Raskainta niisä on, kun niitä pitää jakaa eteenpäin. Se tuottaa vaivaa ja mietintää ja ties mitä. Tilkku & Tilkku haastoi minua vastaamaan kamaliin kysymyksiin ja ensin kieltäydyin. Nyt sitten ajattelin, että kai sitä voisi TÄMÄN kerran sanoa jotain, mutta ketään en haasta, joten voit lukea ihan rauhassa loppuun asti, jos huvittaa. Siellä ei lue sinun eikä kenenkään nimeä. En ole haastaja.

Ekaks 11 asiaa minusta:

1. Asun Helsingissä

2. Kesämökki on Helsingissä

3. Ihan paras kesäkaupunki on Helsinki

4. En kuitenkaan ole syntynyt Helsingissä

5. Olen ulkoilmaihminen

6. Pidän koirista, sen sijaan lehmät on aika pelottavia ja linnut epämääräisiä poukkoilijoita

7. Vasen ja oikea menee sekaisin, minusta ei ole hyväksi kartanlukijaksi

8. Olen iltaihminen, aamut on nukkumista varten ja illat kukkumista. Ihan parhaat ideat tulee vasta puolenyön jälkeen. Se on ihmeellinen totuus.

9. Pidän fillaroinnista, kick bike-ajelusta, lenkkeilystä ja sisälajeista koriksesta.

10. Olen aika utelias kaikkeen minulle uuteen

11. Olen ihan surkea kasvien kanssa. Terveiset vaan puolikuolleelta basilikalta. Eilen se oli vielä kaunis ja innokas, nyt melkein vainaa. Semmoisia ne ovat, eivät viihdy meillä.

Huh, ja sitten vielä Tilkun kysymyksiin vastauksia:

1. Ompelukone vai neula?

Ompelukone, tietenkin. Ja ihan mikä kone vaan. Pidän kaikista koneista, niin kuin kahvinkeittimistä ja leivänpaahtimista.

2. Modernit vai perinteiset tilkkutyöt?

Aika sekasin kaikkea.

3. Ompeletko mieluiten yksin vai hakeudutko ompelutapahtumiin?

Molempia. Sosiaaliset tapahtumat ovat kyllä niin kivoja, että jos pitäisi valita kumpaa tekisi loppuelämänsä, valitsisin jengit. Porukoissa on iloisempi tunnelma ja onhan niitä erilaisia porukoita joissa voisi luuhata. 

4. Annatko tekemäsi tilkkutyöt pois vai säilötkö ne kaappeihin?

Sekä että. Annan mielelläni, jos tiedän saajan ymmärtävän mitä saa ja arvostavan sitä. Mutta kyllä noita töitä löytyy omista nurkista aika paljon.

5. Montako työtä sinulla on kesken tällä hetkellä?

Ettäs kehtaatkin kysyä! Varmaan kymmenen ellei enemmänkin. Peittoja muistelen olevan 5 keskeneräistä plus sitten kaikkea muuta hömppää.

6. Onko suvussasi muita käsitöiden tekijöitä?

Mummo oli hyvä ompelija ja virkkuri. Vasurina ei neuleet oikein luontunut. Äiti taas neuloi, mutta ei tiennyt mitä virkkuukoululla tehdään eikä myöskään ommellut. No minä nyt sitten hallitsen kaiken ; D Ompelukone, semmoinen polku-singeri, meille tuli, kun vinguin sellaista. Jostain mummon vintiltä se minun ja siskon huoneeseen tuotiin. Aloitin nukenvaatteista ja olin kai 10 v. Tyttärellä ei oikein taida pysyä mikään käsityöväline hanskoissa, mutta hän on tajuttoman hyvä piirtämään, muotoilemaan ja kuvaamaan.

7. Mikä oli ensimmäinen tilkkutyösi?

Tyttären opettajalle lahjaksi ränsistyneen nojatuolin päälle peitto. Ope luki perjantaisin siinä tuolissa lapsille satukirjaa. Siitä tuli aika kamala, jos nyt arvostelisin. Siis teknistä puolta. Muuten kiva ja iloinen. Pienet 5 x 5 cm leikattiin koko perheen voimin ihan vaan saksilla. Ainoa kerta, kun mieheni osallistui tilkkuiluun ja ihan innoissaan. Eikä tajunnut lankasuorasta mitään enkä minä siitä jaksanut jankuttaa. Tuli hieman sitä ja tätä.

8. Onko tilkkuilu ykkösharrastuksesi?

Kyllä se on. Sitten tulee järjestystä vaihdellen lukeminen, liikunta eri muodoissa, päivittäin ainakin koiralenkkeily, höpöttely, kirjoittelu ja välillä raju sisustusmania. Joskus saatan innostua (hyvin, hyvin harvoin) ruoanlaitosta tai leivonnasta. Mutta se on niin harvinaista, ettei mainittavaa haittaa synny kenellekään.

9. Viettäsitkö kesäisen viikonlopun mielummin meren vai järven  rannalla?

Ehdottomasti meren! Järvet ovat hieman katalia ja arvaamattomia. Saattavat näyttää leppoisilta, pehmeiltä ja lämpimiltä, mutta ovatkin äkkisyviä mustia nieluja. Ja on kiehtovaa ajatella, että merta pitkin pääsisi lähes minne vaan!

0. Matkustaisitko mielummin Lappiin vai etelän rannoille talvilomalla?

Lappiin. Nyt kun olen ihan Rovaniemellä asti käynyt, haluaisin mennä sinne uudelleen ja sukellella nietoksiin ja nähdä revontulet.  Joka yö. Ja hiihtää kuutamossa kauniissa metsässä. Oikeasti en uskaltaisi mennä sinne metsään, koska siellä seisoisi kuitenkin jonkun puun takana karhu. Vaikka ne nukkuu talviunia, niin tämä yksi valtava ruskeakarhu olisi hereillä.

11. Rentoudutko tilkkutöiden lomassa mieluiten sohvalla, punttisalilla vai lenkillä?

Lenkillä. 

Vaikka vastustelen näitä kysymyksiä, niin haluan vastata semmoiseen kysymykseen, mitä ei minulta kysytty, mutta Tilkulta kysyttiin. Varastin sen sieltä Tilkulta:

Minne Euroopan kaupunkiin haluaisit matkustaa?

No tietenkin Turkuun!

Selvisin tuosta. Tässä esittelen uuden tärkeän hankinnan. Se on tuo rekki, johon olen laittanut muutamat peitot lepäilemään. Ostin rekin entisestä työpaikastani edullisesti ja tämän saa 205 cm korkeaksi ja leveyttä jotain 220. Jos menis kirppikselle myymään vaatteita, tähän mahtuisi aikamoinen määrä puseroita ja mekkoja. Silloin laskisin sen tietenkin matalammalle tasolle. Rekki on vahvaa tekoa ja siinä on neljä pyörää joista kahdessa lukitus. Sitä voi siis talutella tuolla kaduilla.

Eilen laitoin rekille, peittojen päälle bambuvanun ja se toimi kivasti suunnitteluseinänä. Lätkin siihen minikokoisia taloblokkeja. Taloja näin Saijan blogissa ja sieltä matka jatkui eteenpäin ja ohjeet löyttyivät täältä. Myös Tilkkuilo on tehnyt näitä taloja. Ensin onnistuin tekemään peilikuvana, mutta sitten en enää onnistunut, vaan tuli sitä mitä pitikin.  Pienet ovat 3½" x 3½" ja iso 6½" x 6½" . Niissä nuo puolet tuumat ovat saumavaroja. 

On ihan eri asia asetella blokkeja lattialle kuin pystysuoralle seinälle. Voi katsoa vähän kauempaa. Lattialla olevia on vaikea katsoa kauempaa ja ihan lyhyt ihminen joutuu kiipeämään pöydälle, että saa hieman etäisyyttä. Ja entäs, jos siellä pöydällä alkaa pyörryttää! Putoaa alas kuin kivi ja käsi katkeaa, ainakin toinen. Siihen jää sitten tilkkuilu joksikin aikaa.

Ehkä hankin tähän vaaleaa fleeciä, siinä blokit pysyy myös hyvin. Luulen, että tuo "seinä" innostaa tekemään blokkeja kiihtyvällä vauhdilla, koska on "kiva nähdä miltä nyt tämän blokin jälkeen työ näyttää!" Menenkin nyt takaisin harrastamaan.

Kiitoksia ihanista kommenteista! Hauskoja oivalluksi ja ideoita.

Hyvää loppuviikkoa!

joulukalenteri 4. luukku

Eilen illalla sattui semmoinen juttu, että meidän ovikello pimpahti hyvin vienosti. Ensin ei edes tajuttu, että mikä juttu se oikein oli. Hiippailin ovelle ja kurkistin ovisilmästä ja siellä ne seisoivat, naapurin herrantertut!

Tytöt olivat leikkineet Luciaa ja kaikki olivat pukeutuneet Lucioiksi. Se on kyllä järkevää, että kaikki saa olla. Minun mielestä pojatkin, jos haluavat. Sattui oikea valokuvaajankin paikalle. Hän osasi asetella nuo yleensä melkoisina riiviöinä esiintyvät sisarukset kauniisti. Trio lauloi hyvin moniäänisesti, olin kuulevinani paljon enemmän kuin kolme ääntä. Jotenkin minusta tuntui, että heille piti antaa jonkinlaista palkkiota. Rahaa minulla ei ollut eikä karkkiakaan, kun kaikki oli syöty. Onneksi olin ihan sattumalta tehnyt kolme pikkuista kukkaroa.

Anni, kaikista vanhin, sanoi säästävänsä kukkaroonsa kolikoita. Tummapukuinen Lilja suunnitteli laittavansa kaikki suklaamunakorut omaansa ja pienin tytöistä, Polla, aikoi säästää kaikki irtoavat hampaansa kukkarossa. Niistä voi sitten tehdä vaikka tekohampaat mummolle. Olipa hyvä, että annoin kukkarot tytöille, sillä jokainen keksi heti omalleen käyttöä. Iloisina he hyppelivät kotiinsa.

Minullapas kävi tänään sillä lailla, että käväisin töistä tullessa Lasipalatsissa olevassa pop-up kaupassa. Kävelin suoraan ihanien tuotteiden luo ja kysyin, ovatko nämä saippuoita? Ei, ne ovat suklaata. No voi, hillitsin itseni ja jätin ne ostamatta. Monta muuta juttua kylläkin lähti mukaani. Paikalla oli nyt Tampereelta Tallipihan kauppiaiden tuotteita. Kaikenlaista ihanaa. No, kun saavuin kotikulmille, menin kukkakuppaan tilaamaan kukkavihkoa hautajaisiin. Näin ihania, laihoja ja hyvin korkeita ruusukuosisia paketteja. Kysyin, onko pahvilaatikon sisällä joku kukka. Ei ollut, vaan oli suklaata. No en ostanut, vaikka mieli teki ihan kamalasti. Tilasin mitä piti ja kotiin ostin pari hyasinttiä. Ja entäpä, kun pääsin kotiin! Minua odotti kirje, semmoinen tukeva. Ja ha-haa, sieltä paljastui sulkaalevy ja hauska kortti!

Ensimmäisen luukun kohdalla mainitsin, ettei minulla ole koskaan ollut suklaakalenteria. Niiden suklaat on yleensä ihan pahoja. Ihana tilkkuystävä Tilkku  oli lähettänyt minulle tämän herkullisen suklaan. Kolmas kerta toden sanoo. Ja tämä on just se kolmas kerta, kun törmään sulkaaseen tänään. Voisin pitää tätä semmoisena omana erityisenä suklaakalenterina. Siinä on 18 palaa eli hyvin riittää jouluaattoon asti. Luulisin. Vielä en ole ottanut yhtään.

Kiitos Tilkku ja Tilkku ihan valtavan paljon. Tämä oli niin ihana ylläri.

Ja kiitokset kaikille ihanista kommenteista!