Opittu on!

Neula ja Puikko (varmaankin vain tuo neula) oli tehnyt omin päin kivanmallisen pussukan. Sain kuvia eri valmistusvaiheista, mutta ne olikin mukavasti ihan sekaisessa järjestyksessä. Onneksi osasin laittaa numerot järjestykseen ja puuttuvat mielikuvittelin.

Onnistuin kokoamaan hienon pussukan.

Iloisen lapsekasta kangasta. Hieman tukevampaa kuin peruspuuvilla. Pohjassa sitten sitä perusta ja välissä ohut laukkuhuopa. Tikkaukset ristiin  ja rastiin.

Tässä on erityistä se, että vetoketju on hieman alempana. Normaalisti ompelen se ihan ylimmäiseksi, niin että se näkyy väkisinkin, vaik ei haluaisi nähdä.

Vuorikin on niin ihanan raikasta! Asukkaiksi pakkasi itsensä hirviotuspariskunta. He ovat hyvin onnellisia, koska saivat tällaisen ihanan yhteisen Sato-kodin.

Yhtään karkkia en ole syönyt, ommellut vain muiden roskista. Sain tilkkuystävältäni Maijalta aikamoisen saaliin karkkipapereita ja niistähän sitten syntyi yhtä ja toista.

Saman kotelon toinen puoli. Tässä on vuorina suklaakangas. Korkeus 9, leveys 19 ja pohja 3 cm. Eli semmoinen sopiva paikka aurinkolaseille, silmälaseille, snapsilaseille ja vaikka kynille. Materiaalina vain kiiltävät rapinapaperit.

Tämä kolmikko on tehty vahapintaisista papereista tilkkutyö-ajatuksella ja siksi erilaisista karkkipapereista. 

Yhdestä kangaslaatikosta löytyi ihana tipupaperi. Varmaan jonain Pääsiäisenä olen salaa syönyt joitain tipusuklaita ja ommellut. Nyt sekin paperi löysi paikkansa. Löytyi myös joulupukkeja, mutta en ole niitä vielä käyttänyt mihinkään. Puuttuu se tunnelma.

Nämä ovat pieniä, semmoisia kolikkokukkaroita.

Kännyköille koteja. Nyt on kyllä pakko myöntää, että Budapestejä tekis vähän mieli.

Kultareunainen Geisha, aika soma semmoiselle pikkuharakalle ; ) joka tykkää kiiltävästä.

Olen alkanut opiskella. Aa on jo suoritettu ja tänään otan vielä ton peen niinku panaani tai pampi. Arvaa, miksi minulla on Aapine ja sitä opettelen. Kiva, kun toinen lukee, ei tarvi ite. Voi vaan kuunnella. No jos et millään keksi, niin täältä se selviää.