Heitän sua kivellä

Tytär tarvitsi uusia tyynynpäällisiä ja tarjouduin tekemään ne, koska minulla oli mustavalkoisia kankaita ja jotain semmoisia hän oli aikeissa ostaa. Tein tosi kovat tyynyt, joilla voi kuitenkin leikkiä tyynysotaa. Ja vaikka hakkaisi kaveria tiilellä otsaan, ei se tuntuisi paljon miltään!

Koviksi nämä tekee nuo kankaat, valemalla Marimekon Tiiliskivi ja toinen on Kivi. Molemmissa tyynyn päällisissä on kiinnityssysteeminä napit. Tiileen laitoin oikein näkyvästi valkoiset napit, mutta Kiven napit ovat toisella puolella ja niitä on vain kaksi. Kuvan on ottanut tytär ja siksi se on hienompi kuin muut kuvat. 

Ammattitaitoinen kuvaaja, senhän näkee.

Kivi-kangasta jäi ja halusin tuhlata sen johonkin. En tahtonut tehdä missään tapauksessa meikkipussia, mutta Kivikova-laukku, sellainen loppukankaista tuli.

Jos joku yrittäisi käydä kimppuun, voisi huitaista oikein täysiä tällä Kivikovalla päähän. Varmasti sattuisi, on siinä niin monta kiveä kuitenkin. Laukku on kasvanut 21 cm pitkäksi ja lihonut melkein samoihin mittoihin.

Sisällä on yksi tasku eikä mitään välivanuja tai -huopia. Kangas on tuommoista aika tomakkaa. Kiva laukku, koska kohta on kesä ja silloin otetaan käyttöön kepeämmät ja pienemmät laukut. Talvilaukuissa täytyy olla paljon enemmän tavaraa kuin kesälaukussa. Talven vakiovarusteisiin kuuluu nenäliinoja pari pakettia, yskänlääkepillereitä, hotapulevria, kuumia kääreitä, hiekotushiekkaa, varavillasukat, jäänestoainetta jne. Kamala kantaa tätä talviturvavarastoa mukana. Olkapää on melkein halvaantunut. Odotan kesää ja silloin laukussa on vain aurinkolasit. Kertakäyttösadetakki on päällä, mutta jos sattuisi paistamaan, tavarat olisi toisin päin. Todella helppoa!

Kun vauhtiin pääsin, tein muutaman muunkin kesälaukun.

Muistaakseni olen tämän kankaan saanut Kristiinalta. Eläinaiheinen kangas, jossa on hauskoja kuvia. Niinkuin tämä kirahvi. Taitaa raukka saada potkun päähänsä, ainakin tuolla vasemmassa yläkulmassa on jonkun jalka lähestymässä vauhdilla. Täytyy varoittaa kirhvia, koska se on hyvä tyyppi. Varmaan marakatin koipi, kukaan muu ei keiku puussa ja maassa olijat eivät yllä pitkäkaulaa potkaisemaan päähän.

Toinen laukku syntyi seepran kuvasta. Hän yrittää ottaa tuosta vetoketjusta roikkuvasta pallukasta kiinni. Nämä laukut ovat noin samaa kokoa kuin Kivikova-laukku.

Nämä ovat ihan parhaita kavereita, bestiksiä. Laukut ovat hieman lapsekkaita ja parhaimmillaan pikkutytön olkapäällä keikkuvina. Tai rohkean, omia polkujaan kulkevan aikuisen. Ehkä kuitenkin naispuolisen.

Vuorin ja päällisen väliin laitoin näihin hieman veltompiin kankaisiin ohuen laukkuhuovan. Se on tikattu vuoreen kiinni. Molemmissa on myös taskut.

Takapuolella lymyää toisessa Antti-elefantti ja toisessa Matti-marakatti.

Aikanaan tein muutaman punaisen laukun Marimekon kankaasta, jonka nimeä en nyt muista tai tiedä. Sitä jäi jonkinmoinen luiska ja nyt pääsin tuhoamaan senkin. Melkein kokonaan.

Samaa mallia ja kokoa kuin edellä. Suttunen kuva, tarkennus ties missä tai ei missään.

Lapsekkaissa laukuissa oli vain yhdet taskut, mutta aikuisemmilla on hyvin tärkeitä tavaroita ainakin kaksi ja ne molemmat tavarat tarvitsevat omat taskut. Minusta nuo eriväriset taskunsuut ovat hauskat ja piristävät. Muutenhan vuori on tylsää valkoista, joka on sata kertaa parempi vaihtoehto kuin tylsä musta.

Ja sitten syntyi vielä nämä kaksoset. Ovat erimunaisia. Toisella raidat pystyssä ja toisella vaaassa. Molemmilla kuitenkin sinisissä vetoketjuissa punaiset vetimet ja niissä roikkuvat punaiset nauhat. Ihanan kesäistä merimiesmuotia! Paitsi joillekin tulee päänsärkyä ja pahimmassa tapauksessa migreeni. Ja jos on hyvin, hyvin herkästi pahoinvoivaksi merellä tuleva, voi pelkästä merimieslaukku-sanasta tulla ihan merisairaaksi. Jotkut on niin herkkiä, voi voi. Minua ei nuo raidat ahdista millään tavalla, ne ei vipata minun silmissä.

Ja molemmissa Meripoika-laukuissa on kaksi taskua erilaisilla reunuksilla.

Ja koko aikuisjengi yhteiskuvassa.

Kävin tänään Korsossa. Se on Vantaalla eli naapurissa. Korson Lumossa on taitavan Maarit Kinnusen näyttely Kädella ja sydämellä. Näyttely on avoinna 27.2 asti ma-pe klo 8 - 22, la 10-16 ja sunnuntaisin suljettu. Jos menee junalla, Lumo näkyy jo asemalle asti eli on ihan siinä lähellä.

Maaritilla on aivan huikeita töitä, suurin osa käsin ommeltuja ja tikattuja. Minusta tämä lehmätyö on ihan mielettömän hauska. On seeprakankainen lehmä, hullu lehmä dalmiskankaasta ja kaikkea muuta.

Tilassa on yksi valtavan iso vitriini täynnä monenlaisia laukkuja ja kasseja ja sitten näitä nalleja. Ihan sairaan ihania. Kaikilla on omannäköiset ilmeet. Niin suloisia, että ottaisin ihan kaikki kotiini piirongin päälle.

Tämä on todellinen nappisilmä!

Minulla kävi hyvä tuuri, kun Maarit oli itse paikalla. En ole häntä aiemmin tavannut ja oli tosi mukava tavata ja jutella. 

Käy ihmeessä katsomassa tämä näyttely, jos suinkin voit. Maikki on itse paikalla klo 15.10 jälkeen. 

Kävin Korson retkelläni myös Cafe Korsossa, jossa oli made in korsolaisten käsitöitä myynnissä. Ostin sieltä Inkun Ideapajan säilytyspurkin, joka on kierrätystä. Avaimenperän on tehnyt tekstiiliartesaani O-Säde. Näistä enemmän Ihan Kivassa Paikassa.

En ehkä käytä avaimenperiä avaimia varten. Voisin napauttaa sillä sormille sitä, joka yrittäisi kähveltää minun laskiaspitkoni. On hyvä valmistautua laskiaiseen jo hyvissä ajoin, ettei tule sitten paniikkia tai koko geimi menisi huomaamatta ohi ja eikä tajuaisi syödä yhtään pullaa!

Tehkää mahdollisimman suuria laskiaispullia. Silloin riittää yksikin. Näinä tänään bussia odottaessani viereisellä penkillä istuvan naisen, joka kaivoi kassistaan laskiaispullan ja söi sen. Sitten hän kaivoi kassistaan toisen laskiaispullan ja söi senkin. Onneksi minun bussi tuli siinä vaiheessa kun täti tunki viimeistä palasta suuhunsa. En olisi kyllä jaksanut katsoa enää kolmannen pullan syömistä, en missään nimessä. Keski-ikäinen ihminen sentään ja syö bussipysäkillä. Jos olisi ollutkin teinityttö, niin sehän olisi ollut ihan eri asia. Ne voi syödä bussipysäkillä vaikka pizzan ja pojat pippuripihvin .

Hyvää viikonloppua!