Sekava tapaus

Tämä Sekava tapaus on todella sekava.

Exuberant Color-blogissa olen katsellut sen sivupalkissa olevaa suikaletyötä jo jonkin aikaa. Jotenkin se kiehtoi päivä päivältä enemmän. Tämä Wanda S. Hansonin työ oli kooltaan noin 30" x 30", mutta minä halusin isomman ja kauniimman. Toisessa onnistuin, toisesta en menisi sanomaan samaa. 

Oma silppu- ja suikalekasa alkoi olla niissä mitoissa, että niitä pitäisi käyttää johonkin ja tämä jämäpalatyö olisi just hyvä. Mieliala oli sopiva sekavalle työlle ja siitä se lähti. Olin hieman kuumeessa. Iltaisin vielä luin aika sekavaa kirjaa, että pysyin tunnelmassa. Daniil Harmsin Sattumia. Jos on jollekin tuttu. Kirja tuki hyvin tätä sekamelskaa. Ja lukemisen jälkeen tunsin oloni todellakin oudon levottomaksi.

En miettinyt miten värit sattuisi vierekkäin, sopiiko vai ei. Tuleeko niille tappelu vai avioliitto. Ihan sama, tappelu peitossa olisi melko mielenkiintoinen. Iloiten surauttelin saumoja toinen toisensa perään. Välillä suoristelin syntyneet blokit. Ja taas jatkettiin. Annoin vaan mennä. Todella terapeuttista. Taustalla soi Gladys Knight and The Pips. Midnight Train to Georgia antoi sopivasti vauhtia.

Vuorikankaaksi laitoin vaaleaa keltaista, jossa jotain punertavia pikkuisia kukkia. Ei ihan minun näköistä kangasta, mutta tässä se on paikallaan hyvänä kontrastina toisen puolen rytmeille. Eihän se kangas oikein riittänyt ja siksi yhteen kulmaan tuli aurinkoista oranssia. Samaan kulmaan laitoin pienen nimilapun perustiedoilla eli työn nimi Sekava tapaus ja tekijän nimi sekä vuosiluku. Tikkaus on tiheää kuin paraskin kuusimetsä. Näin tieheään en ole koskaan peittoa tikannut. Välissä bambuvanu. Suoraa tai suorahkoa oli sinänsä helppo tikata, mutta kääntymisiä oli aika paljon. Tikkasin peiton kahtena kappaleena ja lopuksi yhdistin puoliskot etupuolelta koneella ja vuorin käsin ommellen. Reunuksen kiinnitin etupuolelle koneella, taitto takapuolelle  ja siellä kiinnitys käsin ommellen. Semmoisena rauhoittavana ja meditatiivisena osiona. Jos teen koskaan samanlaista, hoidan hommat hieman toisin.

Peitto on vain kuvausta varten tuossa sängyllä. Oikeasti se ei saa jäädä siihen, kaappi on ehkä hyvä paikka toistaiseksi. Koko on 59" x 67" eli 150 cm x170cm. Hyvä koko torkahteluun. Ainoa huono puoli on, että näkee varmaan aika sekavia unia tuon alla. Ja onko se sittenkään huono puoli, tuskin. Sekavat unet ovat hyviä ja mielenkiintoisia. Joka tapauksessa pidän tästä työstä kovasti. Ehkä se kuvastaa minun sielun- ja mielenmaisemaa. Jos meillä olisi paljon sänkyjä, antaisin Sekavan tapauksen olla jonkun sängyn päällä, mutta kun tilanne on tämä mikä on, niin kaappiin joutuu hän. 

Olenkin ollut sairauslomalla, koska sain ihan kamalan flunssan. Törkeetä, että aikuinen ihminen voi sillä tavalla saada jonkun hiton lasten räkätaudin. Aivastelua, pärskimistä ja kompastelua päivästä toiseen. Hävettää tunnustaakin. Nyt olen jo paremmassa kunnossa.

PS. Lisäsin tämän ulkona luonnonvalossa otetun kuvan perjantaina 29.1

Hyvää viikonloppua! Sehän alkaa jo huomenna!!!!!