et taida uskoa

että olen karkkilakossa, vaikka karkkipapereita leijuu joka paikassa. Ja se ei ole mikään sokeriton tammikuu vaan myös helmi-, maalis- ja huhtikuu kuuluuvat tähän ei-niin-makeaa-elämään. 

Näiden papereiden sisällöstä olen sentään syönyt aika paljon. Joulun aikaan sitä ei ollut oikein muuta tekemistä kuin syödä karkkia ja lukea kirjoja. Tytär on myös kantanut kortensa kekoon oikein kiitettävällä tavalla ja nyt hänkin on samassa jamassa tuon ei-niin-makean elämän kanssa. Tsempit vaan sullekin, Laku. (=tyttären lempinimi)

Veljen vaimo tilasi lahjaksi ystävälleen iPhonelle suojuksen ja tein hieman eri vaihtoehtoja. Geishapapereista oli myös yksi, mutta se meni kaupaksi ennen kuin ehdin kuvata. Geshat onkin todella hyviä.

Julia on niin kiiltävä tuossa yläkuvassa, että täytyi laittaa lisäkuva. Papereiden päällä oleva kristallimuovi on hankala kuvattava, kamalan kova kiiltämään. Ehkä siksi sen nimi on kristallimuovi, kiiltelee kuin kristallit.

Tähän kuvaan on tullut yksi Da Capo-suojus lisää. DaCapot on ihan mun suosikkeja ja siksi tein myös omalle kännykälle makean kodin. Muutamaan ensimmäiseen laitoin ohuen huovan, mutta sitten aloin pitää sitä ihan hulluna turhuutena. Karkkipaperit on silitetty liimakovikkeelle ja tikattu vähintään päällekkäin olevia reunoja pitkin niin, että siinä on alla vielä joku puuvillakangas. Lisää tukevuutta tulee kristallimuovista ja virallisesta vuoresta. Ihan napakoita ilman huopaakin. Kiinnitys näppärästi tarralla.

Muutaman pikkuraha- tai mikävaankukkaron tein myös. Täytyy tunnustaa, että alemman kukkaron muumipaperit ovat ihan tuoreita. Voitin Johannan Ilonen kulkuri-blogista liput matkailumessuille ja siellä oli Fazerin myyntialue tyyliin tax free shop. Menin sinne katselemaan nimenomaan hienojen papereiden toivossa ja nämä Muumit sitten osuivat kohdalle. Siinä oli myyjärouva järjestelemässä viereisiä konvehtirasioita ja sanoi, että ne Muumit vasta ovatkin herkullisia. Sanoin, ettei minua sisältö kiinnosta, ainoastaan paperit. Hän katsahti ihmettelevästi, joten näytin kännykkäkoteloani ja sanoin, että tällaisia varten ja siksi olen kiinnostunut papereista enemmän kuin patukoista. Hän ihasteli DaCapo-koteloa, otti sen käteensä ja sanoi, että voinko mennä näyttämään tuonne kassoille tätä ja meni samantien. Huikkasin perään, että vastaa vaan, jos se kännykkä soi ja ryhdyin laskemaan tarpeellista määrää Muumipatukoita. Hän palautti kotelon innostuneena hyvästä ideasta käyttää karkkipapereita, heidän papereita. Menin kassalle maksamaan namuseni.....

...ja otin esiin uutuutta kiiltävän lompakkoni! Siitähän siellä riemu syntyi. "Oliko se äsken täällä nähty kännykkäkotelo sinun? Miten ihmeessä! Oletko tehnyt myös lompakon? Saanko katsoa?"  Siinä oli Fazerin työntekijät ihan innoissaan omista karkkipapereistaan. Hauskaa kuin mikä! Ja muuten, se veljen vaimon tilaama kännykkäkotelo menee lahjaksi nimenomaan Fasulla töissä olevalle naiselle.

Lompakon takapuolella on vetskaritasku kolikoille. Huomaa tuo valtavan hieno kangas tuossa alla. Se löytyi Eurokankaan palalaatikosta. Olen jokseenkin hennosti päättänyt, että en pahemmin ostele kankaita ja en kyllä ostelekaan. Ihan joskus vaan, kun en muista tätä säästöelämää. Ja en tiedä mitä hittoa minä uudella lompakolla teen, kun joudun työttömäksi ihan kohta. Ei sitten ole mitään palkkoja tulossa, mitä lompakkoon laittaisi. Pahus.

 Mutta arvaa vaan, miten olen säikähtänyt kun avaan käsilaukun ja siellä näkyy Da Capoa! Pelästyn, että olen vahingossa ostanut karkkia. Sitten kun katselen vaikka tätä lompakkoa, tunnen Da capon ihanan maun ja sen hyvä tuoksuk leijuu nenäni edessä. Aika kiduttavaa. Pitäisi kai tehdä jostain kinkkupaperista uusi lompakko.

Seteleille on oma osastonsa ja sieltä pilkottaa viimeinen vitonen. Korteille on omat paikkansa ja nythän minulla niitä on. Peräti kolme kappaletta! Kerroin jossain vaiheessa, että kadotin yhden kortin eikä jäljelle jääneeseen ollut tunnuslukua . Se oli kadonnut muististani jo vuosia sitten. Tilasin siihen uudet tunnarit tuossa kortittomassa hädässäni. Tilasin myös uuden kortin, hieman erilaisen kadonneen tilalle. Odotin ja odotin ja raivostuinkin pari kertaa, kun ei ollut korttia millä maksaa tai nostaa käteistä. No sitten niitä kortteja alkoi tulla. Automaattisesti kuulemma lähttävät kadonneen tilalle, sitä en tiennyt, ja sitten se oma tilaus. Niin että kyllä nyt kortteja riittää vaikkei palkasta ole kohta tietoakaan. Voiko kolmella kortilla pelta jotain peliä?

Kerrankin muistin kuvata vuorikankaan. Tämä on siis tuossa Muumikukkarossa. Nämä ovat ihan virallisia onnen norsuja. Tämän kukkaron omistajalle tulee paljon kaikkea onnea eikä siltä häviä se kukkaro eikä kortit eikä mikään, eikä koskaan. Ja tämä on aika pitkälle totta.

Paljon hyviä asioita tälle viikolle ihan kaikille ihmisille! Ja miksei samantien myös koirille, kissoille, lehmille, hevosille ja muille monijalkaisille. Ei kuitenkaan myrkkyhämpeille.