maanantai 19. tammikuuta 2015

et taida uskoa

että olen karkkilakossa, vaikka karkkipapereita leijuu joka paikassa. Ja se ei ole mikään sokeriton tammikuu vaan myös helmi-, maalis- ja huhtikuu kuuluuvat tähän ei-niin-makeaa-elämään. 


Näiden papereiden sisällöstä olen sentään syönyt aika paljon. Joulun aikaan sitä ei ollut oikein muuta tekemistä kuin syödä karkkia ja lukea kirjoja. Tytär on myös kantanut kortensa kekoon oikein kiitettävällä tavalla ja nyt hänkin on samassa jamassa tuon ei-niin-makean elämän kanssa. Tsempit vaan sullekin, Laku. (=tyttären lempinimi)


Veljen vaimo tilasi lahjaksi ystävälleen iPhonelle suojuksen ja tein hieman eri vaihtoehtoja. Geishapapereista oli myös yksi, mutta se meni kaupaksi ennen kuin ehdin kuvata. Geshat onkin todella hyviä.


Julia on niin kiiltävä tuossa yläkuvassa, että täytyi laittaa lisäkuva. Papereiden päällä oleva kristallimuovi on hankala kuvattava, kamalan kova kiiltämään. Ehkä siksi sen nimi on kristallimuovi, kiiltelee kuin kristallit.


Tähän kuvaan on tullut yksi Da Capo-suojus lisää. DaCapot on ihan mun suosikkeja ja siksi tein myös omalle kännykälle makean kodin. Muutamaan ensimmäiseen laitoin ohuen huovan, mutta sitten aloin pitää sitä ihan hulluna turhuutena. Karkkipaperit on silitetty liimakovikkeelle ja tikattu vähintään päällekkäin olevia reunoja pitkin niin, että siinä on alla vielä joku puuvillakangas. Lisää tukevuutta tulee kristallimuovista ja virallisesta vuoresta. Ihan napakoita ilman huopaakin. Kiinnitys näppärästi tarralla.


Muutaman pikkuraha- tai mikävaankukkaron tein myös. Täytyy tunnustaa, että alemman kukkaron muumipaperit ovat ihan tuoreita. Voitin Johannan Ilonen kulkuri-blogista liput matkailumessuille ja siellä oli Fazerin myyntialue tyyliin tax free shop. Menin sinne katselemaan nimenomaan hienojen papereiden toivossa ja nämä Muumit sitten osuivat kohdalle. Siinä oli myyjärouva järjestelemässä viereisiä konvehtirasioita ja sanoi, että ne Muumit vasta ovatkin herkullisia. Sanoin, ettei minua sisältö kiinnosta, ainoastaan paperit. Hän katsahti ihmettelevästi, joten näytin kännykkäkoteloani ja sanoin, että tällaisia varten ja siksi olen kiinnostunut papereista enemmän kuin patukoista. Hän ihasteli DaCapo-koteloa, otti sen käteensä ja sanoi, että voinko mennä näyttämään tuonne kassoille tätä ja meni samantien. Huikkasin perään, että vastaa vaan, jos se kännykkä soi ja ryhdyin laskemaan tarpeellista määrää Muumipatukoita. Hän palautti kotelon innostuneena hyvästä ideasta käyttää karkkipapereita, heidän papereita. Menin kassalle maksamaan namuseni.....


...ja otin esiin uutuutta kiiltävän lompakkoni! Siitähän siellä riemu syntyi. "Oliko se äsken täällä nähty kännykkäkotelo sinun? Miten ihmeessä! Oletko tehnyt myös lompakon? Saanko katsoa?"  Siinä oli Fazerin työntekijät ihan innoissaan omista karkkipapereistaan. Hauskaa kuin mikä! Ja muuten, se veljen vaimon tilaama kännykkäkotelo menee lahjaksi nimenomaan Fasulla töissä olevalle naiselle.


Lompakon takapuolella on vetskaritasku kolikoille. Huomaa tuo valtavan hieno kangas tuossa alla. Se löytyi Eurokankaan palalaatikosta. Olen jokseenkin hennosti päättänyt, että en pahemmin ostele kankaita ja en kyllä ostelekaan. Ihan joskus vaan, kun en muista tätä säästöelämää. Ja en tiedä mitä hittoa minä uudella lompakolla teen, kun joudun työttömäksi ihan kohta. Ei sitten ole mitään palkkoja tulossa, mitä lompakkoon laittaisi. Pahus.
 Mutta arvaa vaan, miten olen säikähtänyt kun avaan käsilaukun ja siellä näkyy Da Capoa! Pelästyn, että olen vahingossa ostanut karkkia. Sitten kun katselen vaikka tätä lompakkoa, tunnen Da capon ihanan maun ja sen hyvä tuoksuk leijuu nenäni edessä. Aika kiduttavaa. Pitäisi kai tehdä jostain kinkkupaperista uusi lompakko.


Seteleille on oma osastonsa ja sieltä pilkottaa viimeinen vitonen. Korteille on omat paikkansa ja nythän minulla niitä on. Peräti kolme kappaletta! Kerroin jossain vaiheessa, että kadotin yhden kortin eikä jäljelle jääneeseen ollut tunnuslukua . Se oli kadonnut muististani jo vuosia sitten. Tilasin siihen uudet tunnarit tuossa kortittomassa hädässäni. Tilasin myös uuden kortin, hieman erilaisen kadonneen tilalle. Odotin ja odotin ja raivostuinkin pari kertaa, kun ei ollut korttia millä maksaa tai nostaa käteistä. No sitten niitä kortteja alkoi tulla. Automaattisesti kuulemma lähttävät kadonneen tilalle, sitä en tiennyt, ja sitten se oma tilaus. Niin että kyllä nyt kortteja riittää vaikkei palkasta ole kohta tietoakaan. Voiko kolmella kortilla pelta jotain peliä?


Kerrankin muistin kuvata vuorikankaan. Tämä on siis tuossa Muumikukkarossa. Nämä ovat ihan virallisia onnen norsuja. Tämän kukkaron omistajalle tulee paljon kaikkea onnea eikä siltä häviä se kukkaro eikä kortit eikä mikään, eikä koskaan. Ja tämä on aika pitkälle totta.

Paljon hyviä asioita tälle viikolle ihan kaikille ihmisille! Ja miksei samantien myös koirille, kissoille, lehmille, hevosille ja muille monijalkaisille. Ei kuitenkaan myrkkyhämpeille. 









25 kommenttia:

  1. Paljon ihania herkku juttuja! Tuo Da Capo lompakko on niin makee, vaikken Da Caposta tykkääkkään.

    VastaaPoista
  2. Voi että kun minäkin saisin itsestäni irti tuollaisen ei-niin-makeeta-elämän. Toisaalta ei sitten voisi tehdä näin ihania pussukoita ja lomakoita!! Eli aina syy löytyy herkutella esim. DaCapolla kun siitä saisi sitten noin kivan kukkaronkin.

    VastaaPoista
  3. Huhhuh, ihan hengästyttää lukea tarinaasi. Ja siihen vielä kaikki nuo karkkituoksut - muumipaperit ovat tosiaan ihania! Kännykkäkoteloidea täytyy laittaa korvan taa - näyttää varmaan hassulta tuo kettupaperiversio siellä töröttäessään :)

    VastaaPoista
  4. Voi että ootte Lakun kanssa olleet ahkeria :D Mäkään en voi vastusta Da Capoa, nam. En vois käyttää karkkilakossa ollessa noin herkullisia koteloita ja lompakoita.

    Nyt kuule pikainen yhteydenotto Fazerille messujen tiimoilta. Ryhdyt ompelemaan heidän edustuslahjat ja työllistät itsesi siinä samalla! Mars, mars meilaamaan!

    VastaaPoista
  5. Olipa hauskaa lukea, paitsi työsi päättyminen. Noin toimeliaalle varmasti löytyy uusi homma pika pikaa. Da Capoa olen maistanut joskus vuosia sitten, eikä ole koskaan tullut mieleen ostaa sitä. Geishaa kyllä tarttuu kaupasta mukaan. Loihdit todella makeita esineiteä karkkipapereistakin.

    VastaaPoista
  6. Nyt on makeita koteloita, lompakoita, kukkaroita, suojuksia ja kaikkia mahdollisia kuljettimia moneen tarpeeseen. Huh huh, miten tarmokas olet ollut. Harmillista, kun työt ja etenkin palkan saanti loppuu,

    VastaaPoista
  7. Ihania karkkijuttuja, saiskos lompakon koordinaatit joskus näkyville.

    VastaaPoista
  8. On tosiaan syöty karkkia :) toivottavasti kristallimuovini oli käyttökelpoista.

    VastaaPoista
  9. Mä oon säästäny karkkipapruja mutt en oo saanu ommeltua. Jokunen vuosi sitt tein muutaman mutt nyt tuntuu etten enää osaa. Sä teet niin hienoja. Jos saisin tehtyä edes jonkunlaisen . . .
    Fazun tehtaan oppaalle virkkasin sen Lakupekka pannulapun ja hän oli oikein iloinen siitä. Ilmeisen uskollisia työntekijöitä kun duunipaikan kamasta niin innostuvat.

    VastaaPoista
  10. Voi mitä ihanuuksia olet ommellut. Meidänkin kerhoporukka on kerännyt minulle noita karkkipapereita. Yhden pussukan olen ommellut. Jos jotain positiivistä työn loppumisen vuoksi miettii, niin on ainakin aikaa käsitöille ;D

    VastaaPoista
  11. On se hauskaa että karkkipaperijutuista tulee ihmisille niin hyvä mieli! Mukavia kännykkäkoteloita on syntynyt ja oikein lompakkokin! Muumit ihan supersieviä! Siedätyshoitoa ei-niin-makeaan elämään? Kangaslöydöt on ehdottomasti korjattava talteen kaupasta. Töiden loppuminen on harmillista, ja varsinkin se palkan... Kyllä jotain ilmaantuu, niin täytyy uskoa.

    VastaaPoista
  12. Oikein on hienon ja napakan näköisiä koteloita kaikki tarpeellinen ja löytyy veskan pohjalta.
    ja kotimaista kannatettu.
    Näinä vaikeina aikoina toivottavasti taas joku työnantaja ymmärtää oman parhaansa. Kohti kevättä mennään !

    VastaaPoista
  13. Hienoja olet taas tehnyt! Pidän peukkuja, että löydät pian uuden työpaikan! Itsekin olen karkkilakossa, olen ollut jo yli 10 vuotta, ehkä enemmänkin. Syön karkkia vain jouluna ja pääsiäisenä, joten lakkoviikkoja on joka vuosi 50! Suosittelen kaikille! :)

    VastaaPoista
  14. Nuo karkkipussukat on kyllä tosi mainioita!

    VastaaPoista
  15. Voi jukuna kun on ihania karkkipaperikoteloita ja pussukkaa, nämä ovat niin makeita, että!! Da Capo on meitsin suosikki suklaa myös.
    Harmitus tuo työn loppuminen, toivottavasti löytyy pian uutta työtä, että kukkaro saa täytettä:)

    VastaaPoista
  16. Tuossa on jo kierrätystä kerrassaan. Tosi makeita suojuksia. Eiköhän noin toimeliaalle naiselle löydy uusi työpaikka. Terveiset Ossilasta, Toinen Marle:)

    VastaaPoista
  17. Ninnen tilaama lahja tuli perille, aivan ihana kännykotelo :) t. Sirpa Fazerilta

    VastaaPoista
  18. Ai että, miten ihania karkkipaperituotteita :)

    VastaaPoista
  19. Voi kun sulla on täällä makeita juttuja! Minäkin söin jouluna suklaatia ja jemmasin paperit, mutten ole saanut mitään aikaiseksi niistä tehdä. Lienee pitäis ensin silittää ne suoriksi ja sitten kiinni liimakankaaseen? Niinkö sinä homman aloitit??? Oot kyllä näppärä, mutta senhän mä olen aina tiennyt :)

    VastaaPoista
  20. Herkku juttuja kylla täältä aina loytyy!! Ihgut!

    VastaaPoista
  21. Kiitos kaikille iloisista kommenteista! Hyvä, että Sirpa oli lahjaan tyytyväinen, MarLi: juuri noin eli liimakankaaseen silitetyt paperit. Lea: katsoin mallia aiemmin tekemästäni lompakosta, mutta ehkä joskus jaksan ohjeet rustata. Päivitys: kiitos vinkistä : ) ja toinen Marle: kiva, kun taas löysit tänne. Maarit: olet esikuvani, ehkä joskus pystyn tuohon.

    VastaaPoista
  22. Samaa mieltä Päivityksen kanssa: Tuostahan ura uusi urkenee! Ja sitten saat todennäköisesti heiltä sileät paperit suoraan eikä tarvitse syödä noin kauheasti karkkia :D

    VastaaPoista
  23. Peikosta hianoja. Se tietää yhden karhun, joka mielellään huolisi tuollaisen turkkiinsa povitaskuksi :)

    VastaaPoista
  24. Ihanat, varsinkin tuo DaCapon lompakko!
    Hih, kinkkupaperista... :-)

    VastaaPoista
  25. Hyvä maku sinulla on :) Juuri DaCapot ovat niitä parhaita. Itsekki olen laittanut karkkipapereita säästöön. Mitään vain en ole niistä vielä aikaansaanut. Pitäsi kerätä rohkeutta ja alkaa kokeilemaan. Tuo lompakko on kyllä ihana. Sellaisen haluaisin itsellenikin. Yhden satsin karkkipapereita kerkesin jo lahjoittaa käsityöopettajlle kouluun materiaaliksi, mutta sen jälkeen niitä on ehtinyt kertyä jo lisää varsin komea määrä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!