Jouluisat kankaat ja sairastuvan porukkaa

 Aurinkoista alkanutta vuotta 2026!

Viimevuoden puolella tilasin PeeKaa sta kuvassa näkyvän hirsimökkiviivaimen. Se on tuo oikeanpuoleinen viivain. Idean viivaimen käyttöön hirsimökkejä rakentaessa sain Tilkkutie blogista. Todella hyvä ja näppärä viivain, helpottaa kummasti. Ei pahemmin tarvitse trimmailla! Viivaimen avulla leikataan ensin soiroja ja niistä tarvittava määrä tarvittavan kokoisia pötkylöitä.

En ole joulukangas(kaan) ihminen, mutta silti sellaisia löytyi kaapista. Pistin lähes kaikki kankaat mittojen mukaisesti viivottimen avulla suikaleiksi. Näistä oli tarkoitus tehdä pieni peitto eräälle jouluvauvalle.

Testasin tätä josjus aikoja sitten jostain ostamaani Miracle Marking Systemiä tikkauskuvion merkitsemiseksi. 

Toimi oikein hyvin noin pienen pinnan kanssa. Tosin aika paljon tuli hienon hienoa jauhetta pitkin pöytää, mutta saattoi jouhtua tekijän kokemattomuudesta.

Testasin ensin ihan muualle kuin varsinaiseen työhön. Kokeilusta syntyi pieni pussukka. Pituus noin 6", leveys 4" ja korkeus noin 2,5". 

Päädystä katsottuna pussukka näyttää tällaiselta. Täysin tarpeeton, mutta ei sitä tikattua kangasta voinut roskiinkaan laittaa! Osastolle aika tavaran nauttii.

Itse työn tikkauksen merkitsemiseen en sitten käyttänyt tuota jauhetta, vaikka ei se ollenkaan hassumpaa ollut. Työn tikkaukset merkitsin tuolla aiemmassa kuvassa näkyvillä kynillä. Erityisesti tuo hoikka turkoosin värinen kynä ohuella liidulla oli hyvä, mutta tarvitsin valkoisiin kohtiin värillistä liitua ja sitä löytyi vain paksusta kynästä. 

Olisin käyttänyt mielelläni vihreää enemmän, mutta sitäpä ei sitten ollutkaan. Peiton korkeus 31,5" (80 cm) ja leveys 27" (68 cm). Pesin peiton koneessa, jotta kaikki merkinnät lähtivät varmasti pois ja halusin nähdä, kuinka erityisesti valkoisessa kankaassa oleville kultaisille kohdille käy. Ei käynyt kuinkaan.

Peiton tausta on samaa kangasta kuin tuo pussukka. 

Peiton kulmaan laitoin vielä varmuudeksi tuollaisen Yuo are a star! merkin, jos se ei muuten olisi tullut selväksi! ; D

Olen joskus kauan sitten ommellut tuollaisia 4" x 4" (10 x 10 cm) raidallisia paloja ilman mitään järkeä. Olin ommellut ne vanulle ja kaikki 9 palaa lopuksi yhteen. Sitä olen sitten useamman kerran pyöritellyt käsissäni, että mikä tästäkin tulee. Kooltaan se ei oikein sopinut tyynyksi, ei myöskään pussukaksi. Nyt sitten välähti lopultakin, että patalappu!

Patalapuksi tämä oli juuri oikean kokoinen, kunhan taittoi kulmat kohti keskustaa ja surautti saumat kulmista keskustaan. Ripustuslenkki täytyi muistaa kiinnittää myös ja jättää kääntöaukko, jonka sitten ompelin käsin kiinni. Valmis työ on 8 x 8" (20 x 20 cm).

Sairastuvalla on jo pitempään kärsivällisesti istunut ja odottanut vuoroaan tämä porukka. Kaikilla on kovassa ja riehakkaassa menossa  syntyneitä vammoja, joita alan nyt hoitamaan. Alinna on rotta, jota ei ehkä enää rotunsa edustajaksi tunnista. Pesukarhulla on toinen jalka entuudestaan toista lyhyempi, sekin jonkin onnettomuuden jälkiä. Nyt ommellaan vain ihan pintahaavoja kasaan, ei amputaatioita eikä muitakaan isoja operaatioita.

ompelua, konitohtorin hommia ja lelun korjausta

 Marraskuun iloja on vuosikausia ollut Tampereen kädentaitomessut. Jo monen vuonna olen käynyt ystäväni Kikin kanssa perjantaisin. Silloin ei ole kovaa tungosta.  Ostokset olivat maltilliset, vaikka toinen toistaan ihanampia lankoja olisi ollut kasapäin.  Kangasostokset jäivät sashikokankaiden lisäksi vain yhteen ihanaan nallekankaan palaseen. Vaan eipäs! Ostin Hento Stylen laadukkaita t-paita trikoita valkoisen ja meleeratun beigen. 

Olin varannut pöydän Tapanilan kylätilan joulumyyjäisiin ja halusin tehdä sinne muiden juttujen lisäksi nallekankaasta pussukoita ja teinkin. Mutta jouduin pöydän perumaan, koska minulla onkin Espoon Omniassa kiinnostava kasvojen kirjontakurssi. Haluan kovasti kehittyä kirjonnassa ja siksi se kurssi on minulle tärkeä. Pois en halua jäädä.

Vuorikankaat ovat melko vaaleita, en voi sietää mustia vuoria.

Nallet ovat kovin lutusia <3

Ompelin kääntöpussin käsitöitä varten ja nallekangas pääsi tässä työssä nyörinkujaksi. Eipä sitä tainnut juuri enempää jäädäkään, ehkä pikkuinen pala.

Tuo ihanan pirteä lanka on Eldurin Raanu Sampoa. Siitä tulee jossain vaiheessa sukat. Vaaleahkon ruskehtava beige on Lumoavan Babyalpakkaa. Aivan mielettömän pehmeää! Näitä lankoja varten ostin Petit Knitin Cumulus tee paidan ohjeet. Että sellaista sitten, kun nyt keskeneräiset neuleet ovat valmiina. En edes keri näitä lankoja, ennen kuin voin alkaa tehdä niistä sitä mitä pitääkin.

Sulo aina tulee kurkistelemaan minun käsityöpajan ovelle. Hän viihtyy täällä erinomaisesti, vaikka tilaa on vähän. Hän kuuntelee myös maanantaisin minun vironkielen etätunnin! Voimme varmaan kohtapuoleen keskenämme jotain pientä puhetta pitää viroksi.

Heittäydyin tuossa jokunen aika sitten konitohtoriksi. Kävin Viikin ratsastustallilla paikkaamassa heidän tekohevosta, Flikkaa. Hepo sai uuden hännän, vanha oli jonnekin kadonnut. Ensin tosin piti täyttää takamus, sieltä oli lihat kadonnut kokonaan! Onneksi sain Etolasta hankittua uutta tilalle. Ompelin paikkoja takapuoleen, kylkiin ja korvatkin täytyi kiinnittää uusiksi. Siitä tuli ihan hyvä hepo, jota ratsastuskoululaiset satuloivat ja laittavat suitsia ja muuta sellaista.

En ole itse ratsastanut kuin kerran lapsena. Tälla reppanalla oli iho repeillyt kyljistäkin. En ollenkaan ymmärrä, onko ehkä tapahtunut eläinrääkkäystä.

Minulle on tullut paljon kokemusta erilaisten elikoiden korjaamisesta. Tämä tyttären koiran, Veikon, joulukoira on ollut useasti hoitopöydällä. Nyt oli nahka kärsinyt pahasti, täytyi suunnitella suurempi operaatio.

Päädyin tekemään koiralle villahousut, kun talvikin on tulossa. Sillä on poskessa punainen paikka, kirsua on korjattu, vihreä takki on saanut punaisen alaosan ja kaulurin allekin olen jonkinlaisen tähtikankaisen paikan laittanut. Korvat on aivan riekaleet, semmoiset typistetyt. 

Tässä tämä voimakashampainen Veikko katselee parvekkeella ohikulkijoita. Kuva on elokuulta. On aita vehreä ja kukkakin kauniina. 

Pojat ovat hyviä kavereita ja ottavat pieniä lepohetkiä riehunnan välissä näin sievästi. Veikko on napannut possun kainaloon, leikki varmaan jatkui possun retuutuksella, sillä se oli menettänyt saparonsa.