Kisakallion tilkkumaraton

Virkistävä viikonloppu takana! Urheiluihmiset ainakin tietää, mitä Kisakalliossa tapahtuu, mutta nyt ei oltu perinteisten urheilujen parissa, vaan vetäistiin naisporukassa ompelumaraton. Perjantaista sunnuntaihin.

Tämän maratonin aikana tankattiin todella hyvin nesteytystä unohtamatta! Söin ensimmäistä kertaa särää. Tiedätkö mitä se on?

Tästä kulhosta ei kukaan erehtynyt nappaamaan suuhunsa, sen verran ehdittiin katsoa, että sormet meni johonkin monista karkkikulhoista.

Erittäin iloinen olen siitä, että sain tämän pitkään lojuneen kankaanmaalaus- painamis- ja kirjontatyön kasattua tyynyksi. Päällinen on Taito Etelä-Suomen käsityö- ja muotoilukoulun tuotoksia vuoden takaa.

Taustakankaana on niin ikään itse painettua valkoista perlaa tms.

Yritin saada merellistä tunnelmaa ja kirjoin lisää elämää kasvien muodossa. Voisihan tämä olla myös akvaario. Tämä kirjominen oli todella kivaa! Ja olen ihan tyytyväinen tähän kokonaisuuteen.

Teemme Syyringin tilkkukillassa peittoja Ukrainan pakolaislapsille. Olen ajatellut tehdä tästä Lori Holtin Farm Girl Vintage 2:sta traktoreita, kuorma-autoja ja lintuja. Ainakin. Traktoreiden ompelussa tai oikeastaan jo osien leikkaamisessa tuli kompuroitua niin paljon, että kahden menopelin jälkeen oli tehtävä lintu. Niitä olen tehnyt aikaisemminkin, mutta silloin pienempiä blokkeja. Nämä ovat 12 tuuman blokkeja. Linnuista selvisin ilman vaikeuksia.

Sen verran oli haastetta traktoreiden kanssa, että monimutkaisemmat kuorma-autot sai jäädä kotihommiksi! Vähänkö nauratti ne kaikki mokat, mitä sain noihin traktoreihin tehdyksi! Jokaisessa traktorissa muitakin eroja kuin väritys.

Ja mitkäs geimit ne olisi, jos ei kakkua olisi tarjolla! Tämän upean ja maistuvan kakun on tehnyt vihtiläinen SBBakery. Ja sen söivät suurella halulla 7 reipasta naista ympäri Suomea ja yksi oli saapunut Saksasta asti. Minulla on ollut pidentynyt talviuni tilkkuilun suhteen. Alkoi jo syksyllä ja tämä viikonloppu herätteli tilkkuiluun. Ommellut kyllä olen, mutta vaatteita ja muuta, mutta en tilkkutöitä. Ehkä tämä tästä. 

Oli ihan superviikonloppu! 

Enimmäkseen olen puuhastellut neulelankojen parissa. Olen joskus kymmenen vuotta sitten aloittanut tällaisen "pistele mitä haluat" työn. Sitä olen välillä tehnyt ilman sitä kuuluisaa punaista lankaa, vaikka sitä hieman tässä työssä on. 

Kesälomaa ja kasvivärjäystä ajatellen tilasin työkaverin kanssa yhteensä 6kg lankaa, 3 kg kummallekin ja 3 eri laatua. (www.chesterwool.com)

Novitan Sukkaboksissa oli langat ja ohjeet Niina Laitisen Tanssivat pisarat -sukkiin. Lanka on Novitan 7 veljestä Nature. Lankaa oli hyvä neuloa ja pinnasta tuli hieman kiiltävä. Jos olisi vielä kiiltävämpi, sukat jalkaan vetäisemällä saisi säihkysääret! Kivasti edes nämä sukat kävelee, omat askeleet jäi viikonloppuna hyvin vähäisiksi, suurin liike jaloilla oli varmaan polkimen painaminen. Tänään sitten köpöttelinkin ne vaaditut 10 tuhatta askelta.

Mukavaa viikkoa!

Luovasti kudottu

Kevään viimeisellä kurssilla oli luovaa kudontaa ja se oli enemmän minua kuin se edellinen tarkka kudonta. En voi sanoa olevani suurpiirteinen, mutta pirtapuukudonta oli turhan tarkkaa ja hidasta.

Pienelle työlle löytyi paikka olkkarista, ainakin toistaiseksi.

Kaikenlaisia lankoja, nauhija ja naruja voi kutoa tällaiseen työhön. Laitoin ryijysolmuilla hieman lankanippuja yhteen riviin ja avasin lankojen kierteitä, että niistä tuli tuollaisia pöyheitä.

Luonnonväriset pallerot ovat oikealta tekniikan nimeltään helmipoimintaa, mutta minä käytän niistä kotoisaa nimeä pallerotekniikka.

Tällainen siitä sitten tuli! Hapsut leikkasin tahallaan vinoon. Tällaisessa työssä voi kaikki mokat muuttaa tarkoituksella tehdyiksi ja siitä minä pidän! Ja pidän kyllä tästä työstäkin.

Kässäkoulun keramiikkaa

Taito Etelä-Suomen aikuisten käsityö ja suunnittelukoulussa oli vuorossa keramiikka. Vietimme muutaman viikonlopun Tapanilassa sijaitsevan Steniuksen Erkin savipajassa. Opettajana oli Ritva Tuominen, joka tekee itse ihania dinosuaruksia. Olen joskus vuosia sitten ostanut häneltä muutaman dino-tuotteen.

Tässä osa minun taideteoksista odottavaa uuniin pääsyä. Edessä on jo toinen poltto eli lasituspoltto. Ensimmäinen on raakapoltto. On se vaan niin jännää, että tuollaisista valkeistakin tulee polttamisen jälkeen hienoja värejä!

Mielikuvissa tästä oli tulossa jotain kauniimpaa, mutta kyllä nuo hedelmät siitä ihan hienon tekee! Siis nuo säröt eivät ole vahinkoja vaan ihan tarkoituksella ja kovalla vaivalla värkättyjä.

Loppusavista tein ilman suurta suunnitelmaa tuommoisia pieniä kökkäreitä. Ensin ajattelin niistä nappeja, mutta toiseksi ajattelin, että en kyllä tee nappeja, vaan tuollaisia palleroita, jotka ehkä joskus pääsevät osaksi jotain suurempaa. Paitsi tuo sininen. Se on koru, mutta lasitusta meni reikään ja se tukkeutui. Varmaankin voin porata reiän auki, sitten kun saan porani takaisin. 

Vihreä lasite on nimeltään häränveri ja sähköuunissa siitä tulee vihreää ja puu-uunissa punaista. Eri saville oli omat lasitteet.Huomaa, että valkeassa yrttikipossa on oikein kahvat! Voin niistä kannella yrttejä sinne tänne.

Täytyihän se yksi mökki tehdä! 

Hedelmäkulho ylhäältä päin kuvattuna. Ei siinä ihan tuollaista valkeaa kohtaa ole, valaistus vaan tekee sen. 

Kaikki muut, paitsi vasemmalla oleva vaalea kippo, on tehty valkosavesta. Vaalea kippo on tehty dreijaamalla punasavesta ja täytyy sanoa, että se dreijaaminen ei sujunut! Kippoon tuli yksi hieman ohut kohta ja muutenkin se on hieman menossa johonkin suuntaan. Okran värinen kipponen on tehty nipistelytekniikalla. Pidin kovasti tuosta sanasta! Tuli lapsuus mieleen, silloin tuli nipisteltyä siskoa käsivarresta ja äidin hoitolasta kostoksi pikkusiskon nipistelystä. Silloin nipistelyä harrastettiin ahkerasti, toisin hieman toiseen tarkoitukseen kuin nykypäivänä. Meillä taisi olla nipistelytekniikka hallussa : D

Joihinkin kippoihin painoin koristekuvioita.Vihreän kipon lasite on sellaista, että kuviot tulee hyvin esiin kaikissa epätasaisuuksissa.

Yrttikipossa on nyt muhkea salaatti, mutta tämä on tarkoitettu kahdelle yrtille. Vihdoinkin sain sellainen! Silloin kun tehtiin betonitöitä, minulla oli tekeillä yrttiruukku. Ei siitä mitään tullut, mureni palasiksi, kun irroitin sitä muotista. Tämä on tehty makkaratekniikalla ja on hieman kömpelö, mutta oikein hyvä. tehtävässään.

Kässäpäivänä työpaikalla tehtiin ihan sattumalta Terhin kanssa pyöreitä. Ei sitten kummallakaan ihan sievää ympyrää syntynyt, menivät hieman kiven mallisiksi niin Terhin pikkuinen laukku kuin minun epämääräisen kanavatyön punainen virus.

Mukavaa loppuviikkoa ja viikonloppua!

Kudontaa ja neulontaa

Taito Käsityö- ja muotoilukoulun kevään ensimmäinen kurssi sisälsi Pirtapuukudontaa. En ollut ollenkaan innostunut, että jihuu, nyt päästään kutomaan! Alkutouhujen jälkeen, kun pääsi kutomaan, tilanne olikin jo toinen!

Ensimmäinen kurssipäivä meni melkolailla pareittain tehtävien loimien laittamiseen. Se olikin ihan outoa puuhaa minulle. Monta vaihetta, jossa täytyi olla tarkkana. Olin ajatellut käyttäväni loimena Nalle-lankaa ja kuteena Novitan vanhaa Faunaa. Opettajan neuvosta vaihdoin langat toisin päin ja vielä kuteena käytettävän langan Novitan Kajastus lankaan.

Kuvassa valmis tuote roikkuu naapurin aidan päällä. Pidän väreistä kovasti. Tietenkin, enhän niitä muuten olisi valinnut! Suunnittelutyö ei pitänyt paikkaansa, koska langat vaihtuivat. Työ näyttää ryppyiseltä koska on ollut minulla jo kaulassa koiralenkin verran.

Jos nyt tekisin toisen, osaisin välttää monta virhettä.

Aloitin aivan liian tiukkaan kutoen, onneksi opettaja huomasi sen ja sain purettua tiukkikset pois. Lopputuloksessa on kyllä paljon virheitä. Paikoitellen kudonta on mennyt vinoon eli toisessa reunassa on tiukempaa, toisessa harvenpaa kudontajälkeä. Lisäksi valmista työtä katsellessa oivalsin, että reunoihin olisi pitänyt kiinnittää huomiota enemmän. Kohtuullisen siistit ne ovat, mutta lankoja rullalle kiristäessä olisi pitänyt huolehtia, että reunimmiaset loimilangat tulevat myös "päällekäin" eikä levittäydy yhtään sivuille vierekkäin. Kun en tätä tehdessä oivaktanut, reunat ovat hieman lyhyemmät eli keskiosa menee aavistuksen kuopalle. Kudonta kokemuksena oli ihan mukava, voisin tehdä tätä toistekin.

Sain ystävältä ihanan kevätkimpun ja kuinka ollakaan, samoja sävyjä löytyy kaulahuivista. Kuva on huonossa valossa otettu ja värit likaiset.

Pirtapuut olisivat käytettävissä, mutta en taida laittaa yksin uusia loimia, se on liian vaikeaa.

Tilasin Novitan Sukkaboksin jossa on Nina Laitisen suunnittelema malli Kuningatar tarvittavine lankoineen. Ensimmäinen sua Novitan Kajastus kuviossa. Eli sama lanka kuin on huivissa kuteena. Ja tämä on sitä neulontaa! Hyvä erottaa samalla tavalla kuin kankaissa. On joko neuloskangasta tai kudottua kangasta. Vaikka sama tuo, kuka kutoo ja kuka neuloo, kunhan valmista syntyy. 

Kukahan on se 39 jalan omistava kuningatar, joka nämä saa?