Onnea etsimässä

on yksi ihanimmista Marimekon mustavalkoisista kankaista. Arvaa miksi? 

No siksi kun siinä on taloja ja mökkejä!

En edes muista, koska olen tämän kankaan ostanut. Oli iloinen ylläri, kun kaivelin muita Marimekon kankaitani ihan muuhun tarkoitukseen ja tämä Onnea etsimässä odotti pinon alimmaisena. Löysin onnen!

Vaikka kankaassa on mökkejä, niin se on niin katu-uskottava, että laukun kanssa kehtaa kulkea kaupungilla. Vaikka Helsinkiäkin suuremmissa cityissä. Ja pienemmissä, kuten Tikkurilassa tai vaikka Turussa. Kuvassa on pieni pussukka. Oli ihan puolipakko saada nuo söpöt talot johonkin esiin ja niin syntyi tärkeä pussukka. Käytän aina pientä pussukkaa varsinaisessa laukussa. Siellä on kaikki tärkeät tavarat, jotka on helppo siirtää toiseen veskaan ottamalla vaan pussukan ja heittämällä sen uutteen matkakaveriin. Muistelen, että viime vuonna minua ärsytti tuo pussukka-sana ihan hierveästi. Tänä vuonna suhtaudun siihen neutraalimmin. Vuodet eivät ole veljiä. Voisiko tuota nyt käyttää tässä tapauksessa? Olkoon, kun tuli sanottua. Eli voi, jos haluaa. Olen aika suopea itselleni kaikessa.

Toiselta puolelta näyttävät tällaisilta. Molemmissa on päällinen tikattu harvakseltaan laukkuhuopaan, laukussa tikkaus näkyy hieman paremmin. Huopa on aika ohutta, mutta siitä tulee sopivan napakka laukkuihin ja pussukoihin. Veska on 24 cm korkea ja saman verran leveä, eikä kapene ylöspäin. Pohja on melkein 6 cm. Sisäpuolella molemmilla sivuilla taskut. Meikki- tai muutarvikepussi on 16, 6 cm leveä ja 11 cm korkea. Pohja melkein 4 cm. 

Näistä molemmista tuli niin ihanat, että voisin nukkua niiden kanssa. Taidan nyt tässä paljastaa yhden jutun. Aina kun onnistun tekemään jotain sellaista, josta pidän kovasti, otan sen illalla makkariin ja laitan sen niin, että voin katsella sitä sängystä käsin. Jos se on peitto, nostan sen vaatehuoneen oven päälle, mekot henkarissa samaan paikkaan ja pienemmät työt joko yöpöydälle tai sitten toiselle pikkupöydälle. Sitten luen jotain kirjaa tai lehteä ja aina välillä katson tekelettä. Joskus katselen pidempäänkin ja mietin, olisiko voinut tehdä jotain toisin, lisää tai paremmin. Nämä pääsivät makkariin. Voi olla, että toiseksikin yöksi. 

Vuoriksi laitoin sitten hieman väriä, ihanaa pinkkiä! Taskunsuihin ompelin kaitaleet päälliskankaasta. Näyttää sisälmys hieman ryhdikkäämmältä.

Ukko-koira änkesi mukaan, kun lähdin kamera kainalossa näitä teoksia kuvaamaan. Siinä se sitten otti aurinkoa nurmikolla ja välillä katseli huvittuneena, kun asettelin pussukkaa naapurin pojan prätkän satulaan. Odotti varmaan, että häntä vaan kuvattaisiin, mokoma linssilude. Tuossa kuvassa ilme on kuitenkin semmoinen hyvin välinpitämättömyyttä tavoitteleva. Ihan kuin olisi just herännyt.

Minulla kävi hyvä tuuri! Olin hieman onnea etsimässä  Annen Cafe Mea Maria-blogissa ja siellä oli arpajaiset. Pääsin pronssille ja voittopaketista löytyi saksankielinen tilkkulehti, ihanaa "kirjoituskangasta", pitsipötkö ja kankaan päällä olevan valkoinen pitsinen perhonen. Kankaasta teen jonkinlaisen pussukan itselleni, Irma jo sitä ehti kyselemään tuolla aiemmassa postauksessa. Luultavasti semmoisen kiristysnyörillisen. Myös pitsinauhaa laitan siihen koristeeksi. Perhonen voi nyt leijua vielä vapaana, kunnes sille löytyy hyvä virka. Lehteä luen iltaisin, vaikken saksaa osaakaan. Siinä näytti olevan yhtä ja toista mielenkiintoista, noin alkuvilkaisulla huomasin. Kiitos Anne tuhannesti kivasta palkinnosta!

Moikka ja mukavaa loppuviikkoa!

PS. Jos haluat kurkata Vallisaareen ja Kuninkaansaareen, tyttären blogissa on upeita kuvia. Ensi kesänä sinne pitäisi olla vapaa pääsy kaikille, mutta nyt vain erityisryhmät pääsevät opastetuille kierroksille.

mökkeily on alkanut...

myös tilkkuillen.  Hirsimökki blokkina on vanha suosikki ja näitä mökkejä olen rakennellut ilman rakennuspiirustuksia.

Etenkin tuollaiset holtittomat hirsimökit ovat mieluisia. Niiden kanssa ei tarvitse millejä puristella mihinkään suuntaan, kunhan lopuksi tasoittelen reunat ja siinä se on. 

Joskus mökit saattavat olla ihan vallattoman muotoisia. Tähän neliön muotoiseen kortteliin olen mahduttanut 5 mökkiä.

Aika pahasti sulautuu maastoon! Tämä laukku ei sovi sellaiselle tytölle, joka viihtyy maastossa, istuskelee nurmikoilla ja on hajamielinen. Hän kyllä helposti kadottaisi tämän laukun. 

Näitä ei pysty millään kadottamaan! Jollain saattaa ihan silmiä koskea tuo värien kirkkaus. Ihan kuin jo kuulisin, että eikö se muuta enää tee, kun noita samanmallisia laukkuja. Sovitaan, että nämä on viimeiset. Ainakin toistaiseksi. Eräänlaista hirsimökkiä tuo vasemmanpuoleinenkin on. Oikeanpuoleinen on jo monta vuotta sitten tilkkukurssilla saadun blokin ohjeella tehty Korttitemppu-blokki. Se on ollut mielessä monta kertaa, mutta nyt tuli sekin blokki kokeiltua.

Pinkki-turkoosi sai kylkiinsä ympyrätikkausta, johon olen hullaantuunut. Korttitempussa on pientä vapaata piperrystä blokin pohjassa ja korttien ympäri ihan vaan reunoja myöten. Nurmeen kadonneessa tikkaus meni jotakuinkin sekavasti. Siitä en sano sen enempää.

Aika saman kokoisia ovat, mitä nyt joku voi olla hieman toista pienempi ja toinen sitten ihan vähän isompi. En millään jaksa mitata ja yksi on jo lähtenyt paremmille tonteille. Kaikissa on sisäpuolella pari taskua ja nauha hakasineen avaimia varten.

Muutaman pienen pussukan tein karkkipapereista, ihan tilattuja ovat eli ei olleet näyttelyssä. Niitäkään romppeita en ole ehtinyt kaikkea kuvata, mutta joskus myöhemmin sitten. 

Sininen on tänään ihan minun lempiväri (ja on moni muukin), joten tämän pikkupussukan tekeminen oli todella kivaa puuhaa. Kooltan Mini-Sini on 15 x 10 cm ja siksi en saanut siihen tungettua enempää sinisiä. Ja piti olla tilaa turkooseillekin ja liilalle.

Ihan normaalit kerrokset eli päällinen, vanu ja vuori. Tikkauksena vaihtuvanvärinen sinilanka ja kuviossa olen jo ihan laineilla! Merimatkalla mökille.

Ei tässä ihan vielä voi mökille lähteä, tänään oli tärkeä tehtävä toimia hoitotätinä. Hoidokki on kovin omatoiminen neiti. Kun emme päässeet retkelle Kaunissaareen, kuljeskeltiin hänen kotikulmillaan Hermannissa ja Puu-Vallilassa.

Huomasin Puu-Valkassa yhdellä pihalla saavin, josta pilkotti ompelukone. Voi, voi pikkuista, sinne oli heitetty roskien joukkoon. Miten näitä koneita minun tielleni oikein sattuukin!

Hakaniemessä käytiin lounaalla Raikussa ja sattumalta törmättiin tai oikeammin juostiin kiinni mökkinaapuri koirineen ja kahvikutsu napsahti. Ikkunasta oli näköalat Hakaniemen torille. Huomenna sitten mennään ihan muualle ja minä olen oppaana silloin.

Mökkinaapurilla on tekeillä tämmöinen kaunis Rut Brykin kirjontatyö. Etenkin nuo linnut on tosi hienoja tyyppejä. 

Oikein lämmintä Juhannusta kaikille!