jätskirahaoille...

...täytyy olla herkullisen väriset kolikkokukkarot!

Siskoni tarvitsi pientä farkun taskuun mahtuvaa kukkaroa ja tein kolme, joista hän sitten valitsi mieleusimman. Nyt hän voi luopua omatekemästään erikoisesta "kukkarosta". Oikeasti se oli arkki talouspaperia, jonka sisään hän oli taitellut rahansa. Ison rahan.

Arvaa minkä sisko valitsi. Jos arvaat oikein, voit ehkä voittaa itsellesi yhden näistä. Arvella sopii ensi viikon keskiviikkoon asti eli 5.6. viimeistään täytyy arvaus olla kommenteissa.

Vuoret ovat myös oikein namukankaita.

Minulle jäi hieman Kaffe Fassetin kankaita vauvan peitosta ja halusin tuhota ne. Ei niitä paljoa jäänyt, mutta yhden pussukan verran kuitenkin.

Postitalon kirjastossa eli musiikkikirjastossa on kiva mobile, joka on tehty CD-levyistä.

Olen mökkimatkoilla miettinyt, onko tämä Merihaassa oleva saunarakennus tyylikäs, kamala, iglu, laiva, kontti vai mikä? En oikein ole vielä päättänyt pidänkö vai en. 

Rakennuksen edessä on iso terassi, johon ilta-aurinko paistaa kivasti.

On se kyllä aika erikoinen. Näyttää hieman siltä, että se on unohtunut tähän.  Tai että se on keskeneräinen, yläosa puuttuu vielä. Kai siihen silmä tottuu niin, ettei se enää tunnu oudolta. Ehkä täytyy k'ydä siellä saunomassa, niin sitten osaa paremmin arvioida sitä ; )

Helsinki

on aivan ihana kesäkaupunki! Niin kuin moni muukin, mutta eniten minulla on kokemusta ja hyviä fiiliksiä ja kivoja muistoja juuri Helsingistä. Kiertelimme yksi päivä Töölönlahden rantoja ja oli mielenkiintoista tarkkailla maisemmia lahden toiseltakin puolen. Musiikkitalon terassilla on hyvä istuskella kahvilla, samalla voi katsella mitä moninaisempia ohikulkijoita. Kävin ensimmäistä kertaa Musiikkitalossa sisällä ja erityisesti portaikko ja useat katosta roikkuvat lamput olivat tyylikkäät, niissä oli hyvä rytmi ja osuivat jotenkin hienosti johonkin.

Kuvasta ei saa niin hienoa fiilistä kuin paikan päällä.

Mutta entäs nämä portaat! Tyylikkäät kuin mitkäkin.

Terassilla porukkaa istui ihan kahdessa kerroksessa.

Tämä tyyppi oli löytänyt erikoisen istuimen itselleen.

Helsinki-hurmiossa syntyi myös aiheeseen sopiva meikkipussi. Hieman jämäpaloja ja joskus kauan, kauan sitten jostain ostettu Helsinki-aiheinen painokangaspalanen. Laitoin sen kahtia ja merellinen osio koristaa pussukan toista puolta.

Tikkaukset tuommoisia ympyrämäisiä, täytyy sanoa, että Tilkunviilaajan samaiset tikkaukset ovat huomattavasti tyylikkäämpiä. Minua melkein alkoi pyörryttämään tuo ympyrän ajelu. Välissä on vanu ja kokoa 18 x 11 cm. Nyt taidan heittäytyä vaakatasoon lueskelemaan eilen tulleita Finnquiltin Tilkkulehteä ja ruotsalaista Fat Quarteria. 

valokuvan inspiroima

Sain Loontonreissulta muutamia valokuvia paikoista joissa maatuskat olivat käyneet. Erityisesti minua viehättivät kuvat Kaffe Fassetin töistä. 

Minulla oli pieni nippu Fassetin kankaita, joista en oikein ollut osannut tehdä mitään. Nyt panin ne palasiksi ja kokosin vauvan peiton. Koko 50 x 70 cm.

Täytyy tunnustaa, että jouduin käyttämään hieman muitakin kankaita saadakseni työn valmiiksi. 

Töölön tilkkupajan yski ihanimmista tikkauksista (tosin niitä ihania on aika kamalan paljon) on kiemuratikkaus, taisi olla joku kierrepulla tai korvapuusti. Yritin jäljitellä kuviota. Yleensä minun tikkaukset on liian tiheitä tai jotain ja nyt panostin kuvion kokoon.

Tässä taustakankaassa kuvio näkyy paremmin. Oli tosi kivaa pitkästä aikaa päästellä menemään vapaalla!

Minulla on tämä viikko talvilomaa ja tiistaina kävin siskon ja tyttären kanssa junamatkalla Lahdessa. Tapasimme äidin jälkiäitienpäivän puitteissa ja koska olin niin lähellä jotain sellaista, jota oli hehkutettu mm. Tilkkupajan ja Tilkunviilaajan blogeista, oli ihan pakko päästä itse tarkastamaan, ettei naiset vaan ole huijanneet. Muut porukastani eivät olleet kiinnostuneita lähtemään seuraksi, joten sain mennä ihan yksin. Kohde oli kangaskauppa Wexter. Valtavasti ihania tilkkukankaita. Äiti hieman epäili puuttuuko minulta muka jotain tilkkukangasta. Sanoin tarvitsevani jotain vaaleaa ja voit etsiä sitä vaaleaa näistä ostoksistani.

Täydensin myös metrivetskarivarastojani. Lukkoja otin ihan sattumanvaraisesti.

Olen muuten saanout sen oudon puseron valmiiksi. Kyselin ohjeen tekijältä sähköpostitse tarkennuksia ja selvennyksiä ohjeeseen, mutta en niitä ikinä saanut. Ja siksi päätin, etten ikinä osta ko. firman ainuttakaan ohjetta. Puseron värit ovat ihanat, lanka oli Rowan tweed. Kaulus on kamala ja napit ihan rumat. Uudet napit olenkin jo hankkinut, mutta tekis mieli katkaista kaulus ja tehdä sille jotain. Täytyy miettiä mitä teen, kun en ole lainkaan näppärä noissa neulonnoissa. Tai sitten annan sen olla tollanen röntsöke.

Jotenkin aika rajulta näyttää tuo minun kevyt päivämeikki ;D

Tänään kävin aamulla ostamassa mökille vietäväksi yrttien taimia. Ajatus oli ostaa kotiparvekkeelle kukkia, mutta en sitten saanut makua mihhinkään kukkaan. Siksi ostin vain ytrin taimia tännekin. Niihin sain hyvinkin makua.

Yhden yrtin nimi on stevia. Olin jossain ruoka- tai leivontaohjeessa törmännyt tuohon, mutta en tiennyt mitä sekin on. Nyt tiedän, kyseessä on kaloriton makeutusaine. On jotenkin valtavan makeeta olla stevian kasvattaja! 

Ja järkyttävän pitkän jutun loppukevennykseksi kännyllä napattu kuva sorsasta, joka istuskeli aamulla ihan muina miehinä parvekkeen kaiteella. Pitsi että näyttää olevan nais-sorsa. Yleensä olen tavannut niitä matalammilla paikoilla. 

Hyvää ja lämmintä loppuviikkoa!

palkintona kaakelia

En ole muistanut laittaa Salmen voittamaa palkintoa tänne ollenkaan. Korjataan tilanne välittömästi. Kaikki tietysti tietää tai on arvannut, että pussukanhan minä taas tein. Se on jotenkin mennyt veriin tuo pussukoiden teko.   No Salme sai kaakelipussukan. 

Yksi Salmen lempiväreistä oli sininen ja minulla oli sopivasti päiväpeitosta jääneitä kauniita sinisiä kankaita.

Vuorena on vaalea kangas ja välissä ohut huopa. Tikkaukset kulkevat kaakeleiden saumoja pitkin. Taisin ajella joka sauman pariin kertaan ja kun tuon vaalean saumauksen litistää tikkauksilla, nousee sininen osuus eli "kaakeli" hieman koholleen.

Vetskari on metriketjua ja valkea, vedin sininen. Laitoin tuon hauskan mittanauhaa esittävän nauhan päähän koristeeksi sini-turkoosin helmen. En muistanut mitata pussukkaa, mutta jotenkin muistelen, että yksi ruutu olisi ollut ehkä 2". En ole mitenkään varma. 

Terveiset Sloveniasta!

Kirsi-Katinka ja Mai olivat päätyneet reissullaan Sloveniaan. Tutustuivat Ljublianaan ja myös viehättävään Piran rantakaupunkiin. Siellä kelpasi levähtää auringossa. Maa on kaunis ja hintataso edullinen. Kyllä tekisi minunkin mieli lähteä hieman lomailemaan!