tiistai 27. lokakuuta 2026

20 vuotta joihin on mahtunut paljon!

 Arvaapa mitä!

20 vuotta sitten kirjoitin ensimmäiset höpinät eli blogi täyttää 20 vuotta! Välillä olen ollut ahkera ja sitten on taas tullut pitempi uneliaisuuden aika. Kuvia on matkan varrella kadonnut, mutta en ole jaksanut niitä etsiä ja kaikkia ei varmaan ole edes olemassakaan. Ja miten ihania ystäviä tämän blogin kautta olen saanutkaan! Joitain olen tavannut livenä ja tapaan jatkossakin, mutta on myös niitä, joita en ole koskaan kohdannut nokakkain, mutta voin sanoa heitäkin ystäviksi.

Tänä vuonna en ehtinyt tai oikeastaan ei huvittanut, käydä silakkamarkkinoilla. Siksi tein muutaman silakan mosaiikkikirjonnalla.


Nämä ovat hieman poikkeavan värisiä, niin on myös maku.


Laitan tähän muutamia kuvia töistä, joita olen tehnyt kursseja varten. Kawandi kurssilla tein mallityötä opetuksen edetessä ja toisen tein jo ennen kurssia malliksi. Kawandi on mukavaa käsinompelua.


Vielä tämän vuoden puolella on muutaman tunnin kurssi, jolla tehdään glögimukin alustoja.


Ensi vuoden puolella tilkkukurssilla tehdään kuittiompelua. Malleiksi tein kauppakassin, läppärille oman suojaisan kodin ja pienen pussukan. 


Tässä kassissa kaikki kankaat ovat marimekkoa. Aika hauskan näköisiä kohtia näistä palasista on syntynyt ilman suunnitelmaa.


Kohta on jo marraskuu ja silloin on odotettavissa perinteinen reissu Tampereen kädentaitomessuille. Nyt on hieman erilainen reissu, koska yövymme Tampereella ja käymme teatterissa. Kaikki liput on hankittu, joten ei muuta kuin odotetaan lähtöä.
Sitä ennen tämän viikon perjantaina menen ystävän kanssa paikalliseen kinoon katsomaan Kerro kaikille.

Eduskunnassa kävin opastetulla kierroksella naapurin kanssa. Harmi, ettei tähän hissin kyytiin saanut hypätä!


Kävimme Kädentaitomarttojen kanssa Mannerheim museossa. 


Mannerheimin kotimuseo on ulkoa melko vaatimattoman näköinen. Se oli Fazerin omistuksessa koko sen ajan, kun Mannerheim asui siellä elämän mittaisella vuokrasopimuksella.


Niin ikään Kädentaitomarttojen matkassa Emma museon Kyösti Kakkosen opastetulla kierroksella. Birger Kaipiainen on yksi suosikkini suomalaisista keramiikoista.


Pontevana ja nokka kohti korkeuksia seuraavia pimeitä päiviä kohti tämän Kati Tuominen-Niittylän kaatimen esimerkkiä seuraten!


Kiitosket teille kaikille, jotka olette jaksaneet olla mukana nämä kaikki vuodet. Jotkut ihan alusta asti ja toiset ovat hypänneet mukaan matkan varrelta!
Yhtä arvokkaita ystävyyksiä kaikki!










lauantai 3. lokakuuta 2026

Valkeaa ja heti perään värejä

 Syyskuu vilahti ohi ihan tuosta vaan. Kuvitelma, että aika kuluu nopeammin kuin ennen, ei pidä paikkaansa. Minä vaan olen tullut hitaammaksi!

Elokuussa Lappeenrannan tilkkuilu tapahtumassa näin ystävälläni Tarjalla ihanan neuletakin ja sain linkin ohjeeseen. Minun neuleesta ei tullut lainkaan samanlaista, koska ei ollut saatavilla ohjeen mukaisia lankoja ja hommiin oli päästävä heti. En pidä lainkaan päättömistä kuvista sillä ne on kertakaikkiaan kammottavia ajatuksia herättäviä; tuolta on katkaistu kaula. Tässä nyt kuitenkin yksi sellainen kuva. Samoin kokovartalokuva ei saa katketa nilkkojen tai ranteiden kohdalta.


Malli on Dropsin Meringue Bliss Gardigan ja ohje on ilmainen. Minulla oli ohjeista poikkeavat langat: Knitting for Olive Heavy merino ja saman Oliven Soft Silk Merino. Koon kanssa jouduin säätämään, mutta sopivan onnistuin saamaan. Taas päätin, että enää en tee muilla kuin ohjeiden langoilla. Liian raskasta säätöä.


Valkean neuleen jälkeen oli pakko sada värejä! Säkkikangasta löytyi kaapista ja lankoja on yllin kyllin, joten ryhdyin ryjyä ompelemaan. Tarkkaa suunitelmaa ei ole, joten fiiliksen mukaan mennään.


Tein pienen maskotin mosaiikkikirjonnalla pitkästä aikaa. Kuvassa Reino on mennyt lankasilppupurkkiin odottamaan täytettä sisuksiinsa. Leikkaan pieniksi pätkiksi villalangan pätkät ja säilön ne puolentoista litran lasipurkkiin. Niillä on hyvä täyttää muutenkin luonnonkuiduista tehtyjä pieniä maskotteja.


Reino on urheilumiehiä ja hyvässä kunnossa. Ei ole kovin pullukka. Linnut taitavat kohta lähteä muuttomatkalle ja tilalle kaivelen jonkun toisen työn. Tämä tilkkutyö on kesäajan kesähuoneen (lasitettu parveke) seinällä.


Reinolla on pikkuinen ryijysolmuilla tehty tupsuhäntä.


Nämä pienet maskotit sopivat myös "turvaleluiksi" niin lapsille kuin aikuisillekin. Jos (lasta) jännittää tai pelottaa, voi pienen ystävän pitäminen käsissä rauhoittaa. Näille voi myös kertoa huolet, murheet ja salaisuudet.



Tällaisella hökötyksellä en ole aikaisemmin punonut nyöriä, mutta nyt tuli sekin kokeiltua. Välineen mallin piirsin yhden kurssilaiseni omasta läpyskästä ja sain ohjeet kuinka nyöriä punotaan. Kotona askartelin tukevasta pahvista vastaavanlaisen. Ensin tuli hieman löysähköä nyöriä, mutta työ tekijäänsä neuvoo. Lopulta tuli ihan kelvollista ja sen osuuden käytin Reinoon. Nyt hänet voi laittaa roikkumaan vaikka laukkuun. Nyöri näkyy ylläolevissa kuvissa hyvin. Vielä pitää harjoitella värien käyttöä ja erilaisia lankoja. Tämä nyöri on tehty helmilangoilla.





Farkkupaita sai muutaman mosaiikkikirjonnan lisää.
Kiltti koira ja papukaija. En tunne lintujen muotoja kovin hyvin, siksi papukaijasta tuli ehkä liian raskastekoinen. Tuskin pääse lentoon.


Tämä pieni, ehkä reilun metrin korkuinen mänty on yksi lähistön kauneimmista puista. Ja ympäri vuoden.


Syystie on jo ihan syksyisen näköinen.


Aurinkoisia syyspäivä!