Kupolikilpailun palkinto on jo voittajalla, joten tässä kuva palkinnosta muillekin nähtäväksi.
Ei varmaan olisi ollut vaikea arvata, mikä palkinto on!
Pussukka tietenkin. Laitoin hieman kupolikangasta, että saaja muistaa miksi on pussukan saanut.
Aikalailla samoja kankaita molemmin puolin.
Vuori pilkkukangasta, välissä laukkuhuopaa ja toisella sivulla tasku.
Toimelan tilkkukurssia varten tein muutaman työn, joiden avulla tutustuttiin Mola-tekniikkaan. Tämä Kalamies-työ edusti hieman väärää suuntausta, mutta eräänlaista alikeompelua kuitenkin.
Oikeat molat kun tehdään käsinompeluna ja tämä onkin surautettu koneella vapaaompeluna. Piirsin ensin paperille kuvan ja sen jälkeen valkoinen lakanakangas toimi varsinaisen työn pohjana. Koneompelun jälkeen leikkasin näkyviin valkoisen kankaan alla piileskelleet värilliset palat. Koska olin jo etukäteen päättänyt, ettei tässä tule näkymään kuin nuo kolme väriläiskää, laitoin päälimmäisen kankaan alle värikkäät kankaat vain valittuihin kohtiin eli pipo, kala ja kissa.
Tässä on sitten harjoitus, joka on lähempänä oikeaa mola-tekniikkaa. Kala-teemalla jatkoin. Tummansinisen kankaan alla on neljä muuta kangaskerrosta, joita sitten kaivoin esiin. Paremman näköisen näilläkin taidoilla olisi saanut valitsemalla yksiväriset kankaat.
Oli vaan niin tyhmä teko valita tummaa kangasta pimeän päivän käsityöksi! Ensin piirsin liidulla kankaaseen kalan ääriviivat, silmän, suun ja muut kuviot. Leikkasin teräväkärkisillä saksilla piirroksien mukaan ja kaiversin haluamani kankaan esiin kerroksien alta. Jossain kohdin leikkasin päällikankaasta ja myös joistain alemmista kankaista palat pois, että sain käännettyä paremmin päällikankaan reunat nurjalle. Kiinnitin ne pienin pistoin. Käytin aplikaationeulaa ja- lankaa. Vaikka koko ajan ajattelin, että leikkaa varovasti, niin siitä huolimatta leikkasin myös alimpaan kankaaseen pienen reiän.
Eilen kävimme naisporukalla Ateneumissa katsomassa Amedeo Modiglianin näyttelyn. Pidin kaikista töistä ja erityisesti Nainen sinisessä mekossa, istuu. Se ei ole tuo tyynyn kuva, josta pidän myös. Samalla porukalla, äiti, sisko, tytär ja minä kävimme myös katsomassa feffan Tyttö nimeltä Varpu. Täynnä loistavia näyttelijöitä ja hieno kuvaus nykypäivän varhaisteinin elämästä monine tasoineen.
Himmeleitäkin olen ehtinyt tehdä lisää. Kävin ostamassa valkoisia pillejä mustien lisäksi ja niistä on tehty tämä Pirkko Kuuselan Himmelikirjasta oleva malli, Miisa-pallo. Kirjassa on paljon hienoja himmeleitä, mutta täytyy pysytellä niissä malleissa, joihin ei tarvita 12 cm pidempiä keppejä.
Samasta kirjasta on tähtipallo Maisa. Sen pohjana on tuo Miisa-pallo.
En ole aikaisemmin tajunnutkaan, miten meditatiivista on tuijotella hitaasti pyörivää himmeliä! Pyöriessään sen muoto muuttuu koko ajan.
Sitten muita uutisia;
Sulo on flunssassa,
Aamulla varhain meidän parkkiksella paloi neljä autoa.
Taidan olla hieman kipeä, vaikka en siihen oikein koskaan suostu. On kylmä ja päätä särkee. Otin lääkettä ja nyt kuumaa inkivääriteetä. Kun viimeinen piste on paikallaan, menen sänkyyn, pistän pään karhutyynylle ja alan lukea Kimmo Ohtosen Tieto Finlandiassa ehdokkaana olevaa Karhu - voimaeläin kirjaa. Niin, ja onhan tuo kirja ehdolla myös vuoden Luontokirjaksi!
Mukavaa sunnuntaita ja tulevaa viikkoa!
