rohkeasti punaista päin

 Nyt voi jo sanoa, että kesä on jäänyt taakse. 

Mutta tässä torkkupeitossa hehkuu kesän kukat läpi vuoden.

Ei ole syksyn tuntua, ei.

Panin palasiksi Kaffe Fassetin ihanat punaiset fat quarterit. Monimutkaista mallia en näille kankaille sen kummemmin miettinyt, jotenkin oli selvää, että yksinkertaisia neliöitä vaan. Eikä sekoiteta muita kankaita, paitsi taustaan ja kanttiin.

Tikkausvaiheessa minulla oli oma kone huollossa ja Tilkkutarhan Minnan Pfaffilla tikkaus sujui. Pfaffissa on kiinteä yläsyöttäjä, joka toimi hyvin.

Taustassa näkyy tikkauskuviot niin hyvin kuin näkyy! Kaarevia muotoja.

Taustassa on kahta eri kangasta. Höyhenet vie Höyhensaarille ja osassa linnut laulaa ja on kesäinen tunnelma. 

Peitossa on 20 erilaista kukkakangasta. En pidä pienistä söpöistä kukkakankaista, mutta tällaisista rehevistä, voimakkaista kyllä pidän! Reunakantin turkoosiin nappasin värin joidenkin palojen turkooseista kukista. Vanu kerrosten välissä on bambua, johon olen aikalailla tykästynyt.

Peitto meni lahjaksi ystävälle. 

Siinä ne kaikki kankaat ovat vielä nipussa.

Huovutusta niin märkänä kuin neulalla.

Sen verran tykästyin laina-Pfaffiin, että vaihdoin Husun tähän peliin.Oikein hyvin on yhteistyö lähtenyt käyntiin.

farkkujen kierrätystä

 Ostin jokin aika sitten Marja Matiisenin kirjan Teksased lapitöös. Yhtenä ehtoona otin sen sänkyyn iltalukemiseksi ja mitään tekstistä ymmärtämättä innostuin pitkästä aikaa farkkujen uusiokäytöstä.

Keittiön tuolit on kaivanneet pitkään uusia päällisiä. Mielessä on ollut monenlaisia vaihtoehtoja, mutta ovat pysyneet vain mielessä.

Ensimmäinen kuudesta tarvittavasta valmiina.

Tämä keskikohta on tehty farkkujen saumoista, jotka oli huoliteltu saumurilla. Joidenkin farkkujen saumat oli huoliteltu yhteen ja eihän ne tähän pujotteluun sopineet. Ensin apukiinnitin suikaleet toisesta reunasta pohjakankaaseen, sitten pujottelin. Yhteen suuntaan pujottelut  ompelin suoralla ompeleella  pohjakankaaseen kiinni. Eivät lähde repsottamaan.

Päälliset ompelin Ikean vanhojen pehmusteiden mallilla, kiinnitystä myöten. Olisin tietysti päässyt helpommalla, jos olisin ommellut solmittavat nauhat, mutta eihän tästä elämästä kannata helppoa tehdä, vaikeimman kautta vaan! Tarrakiinnitys, vaikka en tarroista edes pidä.

Kappas, sattuu pöydällä olemaan ruudulliset tabletit ja Tallinnasta joskus muinoin ostettu muki.

Kaksi sain tänään valmiiksi. En voi sanoa, että tulipa hienot. Aika tyhmät oikeastaan, mutta vielä pitää tehdä neljään tuoliin, niin luulisin, että se viimeinen olisi jo aika hieno.

Toisaalta, eihän näitä tarvitse nähdä. Tuolit on joko pöydän alla tai takapuolen alla. Eli aina piilossa.

Tuollaisen synkistelyn jälkeen täytyy laittaa hieman väripalleroita.

Aurinkoista viikkoa!