tönköt lehmät

Viimeksi tilkkukurssilla oli aiheena Afternoon Tea ja leivoskahvit kaupungilla. Ei syntynyt leivoksia eikä teekuppeja tai -pannuja. Päädyin tekemään muutaman paper piecing-blokin. Malleissa ei ollut mieleistä, jotein tein oman mukin ja siihen korvan. Ei ollut kovin vaikeaa.

Ehkä nämä on kaakaomukit, kun on lehmäkangasta. Siis maitokaakaomukit. Koska en kovastikaan juo kaakaoa, voisin käyttää näitä vaikka kahvimukin alusina. Aika isokokoisina ne sopisi pienen keittokulhon alusiksi myös. Kahvimukini Nipsu katselee hieman kauhuissaan tuota lehmää. Se ei millään uskalla mennä sen päälle. Ei, vaikka yritin rohkaista ja kertoa, että se on oikeasti vain ihan vaaratonta kangasta. 

Tulin laittaneeksi väliin paksua huopaa ja kovin tönkköjä ovat. Tikkaukset menee mukin ympäri ja useamman kerran. Nämä oli oikeastaan harjoitustöitä, semmoisia kokeiluja tulevaa varten. Tarkasti kun katsot, huomaat, että kuppien korvat ovat hieman erilaiset. Ensin tein tuon vasemmanpuoleisen teräväkorvaisen, mutta en pitänyt siitä ja sitten kokeilin hieman muutettua korvamallia. Siitä tuli parempi. Mutta en minä noista pidä kummastakaan, mutta tulipa tehtyä. Ruma tuo kanttauskin. Älä kato niitä ollenkaan.

Olen ommellut aika paljon vaatteita ja tässäpä kuvattuna melkein viimeisin. Tämä on itselle tehty Marimekon pellavakankainen jakku. Kankaan on suunnitellut Ishimoto ja sen nimi ei niin ajankohtainen Kevätilta. Ei sillä nimellä niin väliä, hyvin pysyi jakku päällä syysiltanakin. Kaavana käytin ainakin 10 vuotta sitten jostain piirtämääni paitapuseron kaavaa, jonka muokkasin enemmän jakkumaiseksi. Kaavasta jäi käyttöön kädentien pyöriö ja melkein hihat.

Hyllyllä istuva Katti oli pudota, kun näki tuon jakun. Olisi halunnut sen itselleen, koska Katin oma mekko on yli 20 vuotta vanha ja synkän värinenkin.

En löytänyt sopivia nappeja, mutta onneksi varastoistani löytyi siskon villakangasjakkua varten ostamani päällystettävät napit. En tarvinnut niitä siihen jakkuun ja joutivat hyvin tämän kevytjakun/puseron rintamukseen. Kangas tuli käytettyä niin tarkoin, että tarvittaessa saisin kaksi nappia päälystettyä, jos nuo vaikka katoaisi. Oli pakko tehdä entisiä Marikankaita vaatteiksi, koska kävin ystävämyynnissä hankkimassa uusia kankaita. Kaksi kertaa.

Siskolle olen ommellut mekkoja ja puseroita. Tämä on Pusero nro 4.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa! 

Ei kannata olla allapäin, vaikka sataisi. Joku ilostuu siitä, että saattaa tulla sieniä. 

Katselkaa keltaisia puita ja kahlatkaa pudonneissa lehdissä, ne kahisee jaloissa niin hienosti! 

neulojan virkakassi

Monessa kirjastossa on Novellikoukku eli tapahtuma, jossa kirjaston hankkima henkilö lukee novelleja ja vieraille tarjotaan kahvia ja teetä sekä sukkapuikkoja ja lankakeriä. Mutta ei tietääksi koukkuja. Siinä novelleja kuunnellessa ja teetä hörppiessä voi neuloa hyväntekeväisyyteen. Minun lähikirjastossa neulotaan vauvojen sukkia ja  lapasia tai torkkupeiton palasia. Myös omia käsitöitä voi tehdä. Tai vain kuunnella.

Eihän niitä omia neulomuksia sinne sovi missään muovikassissa kantaa, vaan matkalle tarvitaan oikea, neulomustarpeita varten väsätty kassi. Neulojan virkakassi.

Kassi suljetaan noista nyörin päissä olevista pallukoista vetämällä. Eli kiinnitin vuoriin noin 10 cm yläreunasta tuon pussin suun. Ihan itse mietin ja fundeerasin kuinka se laitetaan ja mille korkeudelle ja välillä jopa että miksi? No tietenkin siksi, ettei kukaan pahamielinen ilkiö ruuhkabussissa kiso puikkoja neuleesta tai jos on kamala lumisade, niin ei sada kassin sisälle. Märkä villalankahan haisee ihan märälle villalangalle ja on ikävää neulottavaa.

Käyn keskiviikkoisin työväenopiston tilkkukurssilla Oulunkylässä ja kerran meillä oli aiheena sulka solmiokankaista. Pidän paljon enemmän puista kuin sulista (paitsi sulista vesistä) ja minulle tämä malli oli selvä puu, nimeltään salkohaapa. Solmioita ei ollut, mutta tavalliset puuvillat sopivat hyvin. Ihan alunperin tästä piti tulla syksyinen ovikoriste, mutta se nyt muuttui kassikoristeeksi. Siinä välissä se oli melkein kansionpäälliskoriste. Siitä olisi niin moneksi. 

Huomaat varmaan, että puu on kahdella erilevyisellä siksakilla kiinnitetty. Ihan oli opettajan hyvä idea. Kassi on 32 cm korkea ja 25 cm leveä eli pitkä ja laiha ku Nissilän kissa. Pohja on 6 cm syvä. Kassiin mahtuu pidemmätkin puikot ja monta kerää lankaa. Kassissa on sisällä yksi hyvänkokoinen tasku, vaikkei sitä teille näyttetäkään. Sinne mahtuu ainakin karkkipussi. Ja jos on karkkilakossa, voi ottaa pari pikkupakettia rusinoita. 

Toisen puolen puusta tuli pyöreään muotoon leikattu katulehmus syyspuvussa. Puu oli piiloutunut vuorikankaan alle, kun vuorikappaleita leikkelin. No hieman siinä leikkuri sipaisi yhdestä kulmasta palasen ja pääsinkin puutarhurin muotoiluhommiin. En ole koskaan aiemmin leikannut puita tuollaiseen mallin.Enkä puita mihinkään malliin. Pidän enemmän kulmikkaasta puusta, siinä on enemmän särmää. Voisihan tuo jonkun mielestä olla lehti, mutta olkoon nyt vaan puu. Ne on vahvempia, lehdet mätänee ja hajoaa joka vuosi.

Tuo pohjakangas on paksua, ehkä huonekalukangasta. En tiedä mistä se on tullut, mutta tiedän, minne se menee. Siis koko kassi. 

Nyt kun on ruska-aika, voisi käydä niin, että kompastelisi mustalla jäällä ja kaatuisi ja kassi lennähtäisi kirjavaan ruskapusikkoon. Sitten ihminen nousisi ylös, eikä huomaisi mihin hänen tärkeä virkakassi olisi joutunut. Olisi tullut jo hieman hämärääkin. Juuri tällaista hetkeä varten on tuo kirjava puu. Se on niin värikäs, että näkyy hyvin hämärissäkin olosuhteissa. 

Ja puista voi ottaa  myös värimalleja sukkiin. Tämä kuva on lavastettu. Kassin kantaja ei kaatuillut ja jos olisi niin käynyt, paikka olisi ollut mitä sopivin eli sairaalan piha. Siellä kannattaakin hieman tupsahdella nokalleen, koska apu on lähellä. Puhun kokemuksesta.

Lämmin kiitos teille hyvät ystävät kommenteista ja niistä kirjoittamatta jääneistä mietteistä myös. Oikein hyvää syksyistä viikkoa! Ja reipasta syyslomaa niille joilla se nyt on!

Dog Gone Cute- - me ei haukuta!

Vieraillessani jokunen aika sitten Nero´s Post and Patch -blogissa, Nero ja Hanna olivat aivan innoissaan! He  valitsivat kankaita ja suunnittelivat uusien blokkien värimaailmoja. He eivät itse pystyneet blokkeja ompelemaan, mutta talostahan löytyi taituri siihen hommaan!  Sew fresh quilt-blogissa oli ilmestynyt ensimmäinen suloinen Dog Gone Cute-blokki ja se oli sekoitattanut Neron täysin, sellainen oli saatava. Hannalla on silmää kauniille kankaille ja niin kaverukset yhdessä valitsivat kankaat. Minua hieman huvitti, kun kuvittelin heidän penkovan tilkkulaatikoita ja kangaskaappeja! Siinä varmasti nuuhkittiin ja vertailtiin kuoseja tarkasti. Heidän innostus tarttui myös minuun. 

Huumasta syntyi tämä suloisten pentujen kokoelma. 

Näitä tehdessä ymmärsin täysin Hannaa ja Neroa. Oli aivan ihanaa penkoa kangasnipuista niitä kaikkein suloisimpia kankaita pikkuisia varten. En tainnut niitä tilkkuja nuuhkia, mutta hypistelyä oli paljon. Kaiken kaikkiaan koirien malleja oli kahdeksan ja kahta eri kokoa. Minä tein vain näitä pienempiä blokkeja.

Blokki koostuu moinista pienistä osista. Leikkasin useampia blokkeja valmiiksi nippuihhin ja yritin tehdä oikein sarjatyötä. Välillä oli kuono kateisessa ja kun sen löysin, oli toiselta jo silmä hukkunut. Vaikka mittasin ihan maailman tarkimmin ja ompelin silmät palavina, siltikin pieniä mittavirheitä ilmestyi. Kuka niitä millejä varastaa? Enkä tarkoita rahoja, vaan ihan vaan niitä millimetrejä. Toiset haukut onnistuivat lähes täydellisesti, mutta toisten ressukoiden kuonot ovat hieman vinksallaan. Se ei haittaa, koska nämähän ovat vasta pentuja, kasvaessa pienet mittavirheet korjaantuu.

Peitosta tuli lapsen peitto, kokoa 75 cm x 95 cm. Pidän itse tästä ihan valtavasti! Miksi en olisi vauva ja saisi nukkua tämän alla koreissa vaunuissa, joita joku ystävällinen ihminen koko ajan työntäisi mäkiä ylös ja toisia alas. Ja aurinko paistaisi. Se vasta olisi elämää! 

Peitossa on puuvillavanu ja tikkaukset kiertävät koirien kasvot. Mietin hieman, tarvitseeko peitto lisää tikkausksia. 

Tilkkukillassa ihasteltiin hyväntekeväisyyspeittoa. Se alkaa olla päällisen osalta jo melkein valmis. Kulmista puuttuvat tähdet ja reunaboordeista mutamat lehtikiemurat. Siitä tulee mielettömän upea! Mietittiin jo tikkauksiakin. Töölön Tilkkupaja tikkaa koneella tämän työn.

Keskustassa vuorottelevat tähti ja aplikaatio.

Aamulla käytiin miehen kanssa keskustassa silakkamarkkinoilla ja kotiin ajeltiin Viikin kautta. Siellä oli valkoposkihanhia mustanaan. Kuvan lätäköt liittyy johonkin hulevesijuttuun, jota siinä testataan ja suunnitelllaan. Minua ihmetytti kovasti miksi paikalla oli kaksi kaiutinta ja niistä tuli välillä jotain kummallisia ääniä, kai niinku lintujen ääniä. Ei ne ainakaan leijonan karjuntaa ollut. 

Kun kävelimme autolle, suurin osa hanhista nousi syystä tai toisesta lentoon! Niitä oli taivaan täydeltä. Ihan kuin joku valtava mehilaisparvi suuremmassa koossa.

Mukavaa sunnuntaita!

Muuten, Askartelin itte-blogissa on synttäriarvonta! Kannattaa ottaa osaa ja katsoa, mitä kaikkea kivaa Kirsti on sivuilleen ladannut! Ainakin ihania luontokuvia ja taidokkaita käsitöitä.