neulojan virkakassi

Monessa kirjastossa on Novellikoukku eli tapahtuma, jossa kirjaston hankkima henkilö lukee novelleja ja vieraille tarjotaan kahvia ja teetä sekä sukkapuikkoja ja lankakeriä. Mutta ei tietääksi koukkuja. Siinä novelleja kuunnellessa ja teetä hörppiessä voi neuloa hyväntekeväisyyteen. Minun lähikirjastossa neulotaan vauvojen sukkia ja  lapasia tai torkkupeiton palasia. Myös omia käsitöitä voi tehdä. Tai vain kuunnella.

Eihän niitä omia neulomuksia sinne sovi missään muovikassissa kantaa, vaan matkalle tarvitaan oikea, neulomustarpeita varten väsätty kassi. Neulojan virkakassi.

Kassi suljetaan noista nyörin päissä olevista pallukoista vetämällä. Eli kiinnitin vuoriin noin 10 cm yläreunasta tuon pussin suun. Ihan itse mietin ja fundeerasin kuinka se laitetaan ja mille korkeudelle ja välillä jopa että miksi? No tietenkin siksi, ettei kukaan pahamielinen ilkiö ruuhkabussissa kiso puikkoja neuleesta tai jos on kamala lumisade, niin ei sada kassin sisälle. Märkä villalankahan haisee ihan märälle villalangalle ja on ikävää neulottavaa.

Käyn keskiviikkoisin työväenopiston tilkkukurssilla Oulunkylässä ja kerran meillä oli aiheena sulka solmiokankaista. Pidän paljon enemmän puista kuin sulista (paitsi sulista vesistä) ja minulle tämä malli oli selvä puu, nimeltään salkohaapa. Solmioita ei ollut, mutta tavalliset puuvillat sopivat hyvin. Ihan alunperin tästä piti tulla syksyinen ovikoriste, mutta se nyt muuttui kassikoristeeksi. Siinä välissä se oli melkein kansionpäälliskoriste. Siitä olisi niin moneksi. 

Huomaat varmaan, että puu on kahdella erilevyisellä siksakilla kiinnitetty. Ihan oli opettajan hyvä idea. Kassi on 32 cm korkea ja 25 cm leveä eli pitkä ja laiha ku Nissilän kissa. Pohja on 6 cm syvä. Kassiin mahtuu pidemmätkin puikot ja monta kerää lankaa. Kassissa on sisällä yksi hyvänkokoinen tasku, vaikkei sitä teille näyttetäkään. Sinne mahtuu ainakin karkkipussi. Ja jos on karkkilakossa, voi ottaa pari pikkupakettia rusinoita. 

Toisen puolen puusta tuli pyöreään muotoon leikattu katulehmus syyspuvussa. Puu oli piiloutunut vuorikankaan alle, kun vuorikappaleita leikkelin. No hieman siinä leikkuri sipaisi yhdestä kulmasta palasen ja pääsinkin puutarhurin muotoiluhommiin. En ole koskaan aiemmin leikannut puita tuollaiseen mallin.Enkä puita mihinkään malliin. Pidän enemmän kulmikkaasta puusta, siinä on enemmän särmää. Voisihan tuo jonkun mielestä olla lehti, mutta olkoon nyt vaan puu. Ne on vahvempia, lehdet mätänee ja hajoaa joka vuosi.

Tuo pohjakangas on paksua, ehkä huonekalukangasta. En tiedä mistä se on tullut, mutta tiedän, minne se menee. Siis koko kassi. 

Nyt kun on ruska-aika, voisi käydä niin, että kompastelisi mustalla jäällä ja kaatuisi ja kassi lennähtäisi kirjavaan ruskapusikkoon. Sitten ihminen nousisi ylös, eikä huomaisi mihin hänen tärkeä virkakassi olisi joutunut. Olisi tullut jo hieman hämärääkin. Juuri tällaista hetkeä varten on tuo kirjava puu. Se on niin värikäs, että näkyy hyvin hämärissäkin olosuhteissa. 

Ja puista voi ottaa  myös värimalleja sukkiin. Tämä kuva on lavastettu. Kassin kantaja ei kaatuillut ja jos olisi niin käynyt, paikka olisi ollut mitä sopivin eli sairaalan piha. Siellä kannattaakin hieman tupsahdella nokalleen, koska apu on lähellä. Puhun kokemuksesta.

Lämmin kiitos teille hyvät ystävät kommenteista ja niistä kirjoittamatta jääneistä mietteistä myös. Oikein hyvää syksyistä viikkoa! Ja reipasta syyslomaa niille joilla se nyt on!