Dog Gone Cute- - me ei haukuta!

Vieraillessani jokunen aika sitten Nero´s Post and Patch -blogissa, Nero ja Hanna olivat aivan innoissaan! He  valitsivat kankaita ja suunnittelivat uusien blokkien värimaailmoja. He eivät itse pystyneet blokkeja ompelemaan, mutta talostahan löytyi taituri siihen hommaan!  Sew fresh quilt-blogissa oli ilmestynyt ensimmäinen suloinen Dog Gone Cute-blokki ja se oli sekoitattanut Neron täysin, sellainen oli saatava. Hannalla on silmää kauniille kankaille ja niin kaverukset yhdessä valitsivat kankaat. Minua hieman huvitti, kun kuvittelin heidän penkovan tilkkulaatikoita ja kangaskaappeja! Siinä varmasti nuuhkittiin ja vertailtiin kuoseja tarkasti. Heidän innostus tarttui myös minuun. 

Huumasta syntyi tämä suloisten pentujen kokoelma. 

Näitä tehdessä ymmärsin täysin Hannaa ja Neroa. Oli aivan ihanaa penkoa kangasnipuista niitä kaikkein suloisimpia kankaita pikkuisia varten. En tainnut niitä tilkkuja nuuhkia, mutta hypistelyä oli paljon. Kaiken kaikkiaan koirien malleja oli kahdeksan ja kahta eri kokoa. Minä tein vain näitä pienempiä blokkeja.

Blokki koostuu moinista pienistä osista. Leikkasin useampia blokkeja valmiiksi nippuihhin ja yritin tehdä oikein sarjatyötä. Välillä oli kuono kateisessa ja kun sen löysin, oli toiselta jo silmä hukkunut. Vaikka mittasin ihan maailman tarkimmin ja ompelin silmät palavina, siltikin pieniä mittavirheitä ilmestyi. Kuka niitä millejä varastaa? Enkä tarkoita rahoja, vaan ihan vaan niitä millimetrejä. Toiset haukut onnistuivat lähes täydellisesti, mutta toisten ressukoiden kuonot ovat hieman vinksallaan. Se ei haittaa, koska nämähän ovat vasta pentuja, kasvaessa pienet mittavirheet korjaantuu.

Peitosta tuli lapsen peitto, kokoa 75 cm x 95 cm. Pidän itse tästä ihan valtavasti! Miksi en olisi vauva ja saisi nukkua tämän alla koreissa vaunuissa, joita joku ystävällinen ihminen koko ajan työntäisi mäkiä ylös ja toisia alas. Ja aurinko paistaisi. Se vasta olisi elämää! 

Peitossa on puuvillavanu ja tikkaukset kiertävät koirien kasvot. Mietin hieman, tarvitseeko peitto lisää tikkausksia. 

Tilkkukillassa ihasteltiin hyväntekeväisyyspeittoa. Se alkaa olla päällisen osalta jo melkein valmis. Kulmista puuttuvat tähdet ja reunaboordeista mutamat lehtikiemurat. Siitä tulee mielettömän upea! Mietittiin jo tikkauksiakin. Töölön Tilkkupaja tikkaa koneella tämän työn.

Keskustassa vuorottelevat tähti ja aplikaatio.

Aamulla käytiin miehen kanssa keskustassa silakkamarkkinoilla ja kotiin ajeltiin Viikin kautta. Siellä oli valkoposkihanhia mustanaan. Kuvan lätäköt liittyy johonkin hulevesijuttuun, jota siinä testataan ja suunnitelllaan. Minua ihmetytti kovasti miksi paikalla oli kaksi kaiutinta ja niistä tuli välillä jotain kummallisia ääniä, kai niinku lintujen ääniä. Ei ne ainakaan leijonan karjuntaa ollut. 

Kun kävelimme autolle, suurin osa hanhista nousi syystä tai toisesta lentoon! Niitä oli taivaan täydeltä. Ihan kuin joku valtava mehilaisparvi suuremmassa koossa.

Mukavaa sunnuntaita!

Muuten, Askartelin itte-blogissa on synttäriarvonta! Kannattaa ottaa osaa ja katsoa, mitä kaikkea kivaa Kirsti on sivuilleen ladannut! Ainakin ihania luontokuvia ja taidokkaita käsitöitä.