Innostuin tekemään kortteja, mutta pohjamateriaalia ei sitten riittänyt kuin yhteen korttiin. Hyvä että edes siihen, sillä tarvitsin yhden ihan välttämättä. Vanha ystäväni, siis ystävyys on vanhaa, me emme, täytti muistini mukaan eilen vuosia ja halusin laittaa hänelle synttärikortin. Tosin nyt kyllä mietin voiko ystävyys olla vanhaa, jos ne ystävyys-ihmiset eivät olisi vanhoja. Kyllä kai voi, ei sitä joka asiaa tarvitse niin tarkasti ottaa.
No ei tämä semmoinen perinteinen onnittelukortti ole, toteutetaan niitä perinteitä jossain muualla. Kortti sopii ystävälleni hyvin, koska synttärit ovat syksyllä ja tässä on syysasuisia puita. Pöllöhän kuvastaa viisasta ja me olemme tutustuneet koulussa, jossa viisastuimme yhdessä monta vuotta. Laitoin pienen lahjankin.
Kuvasin lahja-kukkaron yhtenä aamuna kiireessä Hesarin päällä ja nyt kun latasin kuvan koneelle, huomasin siinä olevan synttärilahjaan sopivaa tekstiä.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Sieniä löytyy vielä vaikka millä mitalla, vettä ja lämmintä on riittänyt ainakin eteläisessä Suomessa. Siksipä tein kaksi sienipiirakkaa.
Kunhan hieman jäähtyvät, laitan postipaketissa menemään ystäväpariskunnalle kiitokseksi isosta laatikollisesta sieniä. Mukaan laitan tietenkin sienikortin.
Oikein mukavaa alkavaa viikkoa! Ei välitetä mitään, vaikka koko ajan saitaiskin.
Useassa blogissa on ollut monenlaista syksyn satoa esillä. Toinen on säilönyt sieniä, jotkut sukkia ja kuka mitäkin. Minä säilöin tämmöiset pienet omenakukkarot. Pienempi on kolikoille, 8 x 6 cm, siihen ei edes kortit mahdu. Isompaan, 11,5 x 8 cm, mahtuu kortteja ja rahaakin. Jos sattuu olemaan.
Isompi kukkaro lähtee ulkomaille pieneksi syyspiristykseksi tämän syys-puut kortin kanssa.
Kortin puut on kiinnitetty liimaharsolla ja varmuuden välttämiseksi vielä ommetu suorahkolla koneompeleella. Lentelevät lehdet ovat vapaasti koneella piirreltyjä.
Minun pienessä omenapuussa ei ollut vielä yhtään omppua, mutta ehkä ensi vuonna sitten. Ilman omenoita ei ole tarvinnut olla, ystävät ja naapurit ovat niitä tuoneet. Ihan paras herkku omenista on kauraomenapaistos vaniljakastikkeen kanssa. Tätä paistosta teimme koulun kotitaloustunnilla ja se taitaa olla ainoa, mitä köksän tunneilta on jäänyt mieleen. Ehkä juuri sen maistuvuuden ja helppouden takia.