pieniä ja nopeita käsitöitä

Moikka!

Edellisen postauksen kommenteissa Ulla muisteli, että joskus 80-luvulla oli tuommoisia ampparipehmoja. Ja samanlaiset muistot tuli sitten minullekin.

En voinut olla kokeilematta, miten Sugaridoo amppari toimisi pikkupehmona.

Ystäväni Eija taas totesi: #pelastapörriäinen kampanja

Siinä se nyt leijuu parvekkeella ja ilahduttaa ohikulkijoita.

Tilkkutarha-asioinnin kaupanpäälliskankaasta syntyi kässäpussukka neuleelle.

Tämä neule on ollut kesken muutaman vuoden, no ehkä 5 vuotta,  ja nyt se saa pesitytyä rauhassa tuossa uudessa kodissaan.

Pussukan malli on helppo, ehkä helpoin maailmassa. Onnistuin tekemään kuitenkin melko monta virhettä. Mutta valmiiksi tuli. Tikkaukset tein vapaana konetikkauksena kirjoitellen esim. virkkuukoukku, silmukoita, oikein ja nurin. Sitten olin tekevinäni neulepintaa, mutta siitä tuli sotkeutunut lankasöhry. Välissä on bambuvanua ja tämähän on melko kookas; 24 x 16 x 11 cm.

Tällä mallilla on helppo tehdä monen kokoisia pussukoita ja sisältöön pääsee hyvin käsiksi.

Koskahan saan hankituksi kunnollisen suunnitteluseinän?

Nyt on monen väriset muuttolinnut saapuneet.

Puuvärien uusi koti

Edellisen kerran tein kynäblokkeja niin, että kynän vartaloon tarvittiin 3 laihaa suikaletta saman värin eri vahvuuksina. Kaitaleet olivat valmiina 1/4" ja valmiina 3/4". Homma tehtiin paper piecing-tekniikalla. Nyt mentiin helpommalla.

Kaivoin hieman kevätmielellä iloisen värisiä kankaita ja niihin sopivan väriset teräkankaat. Nämä kynät ovat valmiina tuuman levyisiä.

Uudet värikynät tarvitsivat uuden penaalin.

Kynät tikkasin vain ympäri, mutta muun osan tuollaista vapaata söheröä.

Molemmille puolille en jaksanut kyniä tehdä, takapuoli on yhtä kirjavaa kangasta. Vuoreksi tempaisin chenillekokeilusta jääneen palan. Vasta valmiina huomasin, että  se sopii hyvin penaalin takakappaleen kanssa.

Käytin metriketjua vaihteeksi tällä tavalla. Ompelin vain ketjun toisen puolen koko työn yläreunaan, kun olin ensin ommellut penaalin yhden päätysauman. Sitten pujotin vetoketjun lukon paikalleen. Näin päistä tulee siistit.

Aiemmin kolmesta osasta tekemäni hoikat kynät tehtiin paperiompeluna, mutta näissä ei tarvinnut kuin teräosat paperiompelua. Piirsin sopivan terän irtirevittävälle tukimateriaalille, mutta en ommellut tämän mallin läpi vaan taittelemalla. Kaikki kahdeksan terää syntyi yhden mallineen avulla! Kätevää kuin mikä. Ohje löytyy Fiin Quiltin sivuilta juuri tästä kohtaa.

Mukavaa loppuviikkoa sateesta (Helsingissä) huolimatta!

sshhh, täällä nukutaan vielä!

Syysväsymys on iskenyt Pinkku-pingviiniin ja hänen ystäväänsä Kalaan.

Hyvät on unenlahjat kaveruksilla; vaikka ompelukone hurisi ja neula taisi osua heihinkin, ei uni keskeytynyt. Miten olenkaan mieltynyt tällaisiin nukkuviin tyyppeihin. Jokunen aika sitten tein nukkuvan karhutyynyn ja nyt tämä. Voisiko se kuvastaa omaa väsymyksen tilaa? No en oikeesti ole noin poikki, vaikka välillä hieman väsyttää, yleensä aamuisin. Karhulle tein silmälasit, että sain sille avonaiset silmät, mutta Pinkku saa luvan nukkua.

Kaikenlaisia väsymyksiä niitä onkin. Kevätväsymys, syysväsymys ja kaamosväsymys. Välissä on kesä ja silloin ei kai ole mitään erityisväsymystä, ihan vaan tavallista perusväsymystä. Aika kamalaa. Koko vuosi pelkkää väsyä, jos huonosti sattuisi. 

Uusimmassa Love Patchwork & Quilting lehdessä oli ohjeet mm. tähän pieneen työhön. Lehdessä se oli seinävaate, minulta syntyi vauvanpeitto. Laitoin tilkkutäkkiin molempiin suuntiin yhden rivin lisää. Ja levitin myös lakanaa hieman. Työstä tuli tällä tavalla suurennettuna melkein 18" x 21" (46 x 53 cm). Lehden työn koko on 14" x 17". Ja nyt siellä jo jollain laskukone raksuttaa, että minkäs kokonen yksi neliö on? Kyllä, se on valmiina 3,5".

Laittelin kaikkia ihania kangaspaloja, omia ja saatuja tilkkutäkkiin. Taustakankaasi flanellia ja välissä puuvillavanu. 

Tikkasin peitto-osuuden ruutujen kulmasta kulmaan ja Piknkun aluslakanan vapaalla konetikkauksella. Sydämiä pyörittelin, kun kerran kangaskin on niin sydämellinen. Aika suoria noista tikkauksita tuli, vaikka en malttanut käyttää apuvälineitä enkä piirtää liidulla suoria.

Nyt on tämä hulpiopussukoiden teko tehty niin helpoksi! Ei tarvitse etsiä kankaista sopivia hulpioita, kun on keksitty valmistaa kangasta, joka on pelkkää hulpiota! Väripallukoiden väleihin on laitettu mukavia lauseita. Tykkään tästä kankaasta melkein yhtä paljon kuin tuosta Pinkusta.

Nyt on kello jo niin niin paljon, että pitäisi kömpiä itsekin peiton alle ja panna silmät kiinni.

Huomenna Kaapelitehtaalle Martin markkinoille. Tuossa peitossa on muuten nimenomaan Martinpäivän hanhi oikeassa alakulmassa. 

Iloista viikonloppua!

ylle, alle ja viereen

Lumesta ei ole tietoakaan, mutta siitä huolimatta minä väsään lumiukkoja.

Tiedän hyvin, mitä puurolautaselle jouluaattona laitetaan, mutta mitä sen lautasen alle? Sitä mietin ja tässäpä ratkaisu. Lumiukko-aiheiset "mug rugit" tietenkin. Kivat ukkelit, koska eivät sula vaikka lautanen olisi miten kuuma.

Kolmea erilaista ja neljäskin tekeillä. Päälimmäisessä on keskellä printtikangas, keskimmäinen netistä ostettu Amanda Weatherillin malli ja alinna ihan kamalasta lumiukkokankaasta vuosien takaa. Yritin saada siitä siedettävän, mutta en onnistunut. Toisaalta, on hyvä olla yksi ruma. Se saa muut näyttämään oikein kauniilta.

Minulla on paha tapa innostua jostain ja tehdä niitä sitten kymmenen. Onneksi en ole tämän kanssa ainoa. Kehyskukkaroita on syksyn mittaan syntynyt iso pino, enkä kaikkia suinkaan ole täällä esitellyt! Nyt kuitenkin kaksi eri syistä kivaa yksilöä. Tämä on tehty naapurin artekin nojatuolien vanhoista kankaista. No ei mennyt koko nojatuolin kankaat tähän, ainoastaan pala niskatyynyn taustasta. Se oli kohtuullisen kulumatonta. Olin aiemmin ostanut muutamia mieleisiä hihamerkkejä Soma-putiikista ilman mitään kohdetta. Aina se kohde sitten putkahtaa ja tähän kukkaroon juuri tämä merkki sopi hyvin.

Kukkaron olisi merkillinen ilman merkkiäkin. Onnistuin ilman suurta mielenmasennusta tekemään kaksiosaisen kukkaron! Haastetta oli, mutta kasassa pysyy ja mekanismi toimii. Reissukukkaro tuon merkin tekstin vuoksi ja reissussa tarvitaan onnea. Sitä tuo vuoren hevosenkenkäkangas. 

Tämä pussukka syntyi, kun ystävälle väkersin kännykkäpussukkaa. Se meni ihan huonoksi, enkä ole sitä sen koommin edes katsonut. Kai sen voisi korjata, mutta helpompi on tehdä uusi. Kokeilumielessä tein kehyskukkaron, vaikka vetskarillista tilattiin. Olen yhä niin uskomaton, en meinaa uskoa mitä sanotaan. Minusta tästä tuli oikein söpö, jos hän ei olisi huolinut, olisin pitänyt mielihyvin itse. Toinen puoli on tuollaista viherruutua, välissä ohut laukkuhuopa.

Perjantaina olin muutamien kiltalaisten kanssa Tampereen kädentaitomessuilla. Ostetut kankaat on pestyt ja jotkut jo ompeluksessa. Ostin myös Ehta-kaavat, joilla eilen saunan jälkeen päräytin koti/yömekon. Siis ei mikään paituli, vaan mekko.  En tykkää tuosta paituli-sanasta yhtään, se on ällöttävä. Tämä kangas on ostettu jo marimekon ystävämyynnistä, mutta koska on hieman outoa minulle, siis tämä kangas, tein siitä kotikäyttöisen vaatteen. Kuvassa minulla on tavanomainen huoliteltu aamulook. Sehän on aika sekava tilanne, kun on just herännyt ja alkaa napsimaan kuvia ennen kuin on kunnolla tajuissaan.

Kaavassa oli kivat sivutaskut, joita harjoituksena tähänkin tein. Tikkasin kaksoisneulalla, tulee hieman huolitellumpi meiniki.

Miehelle ompelin t-paidan sillä aikaa, kun hän oli Sulo-koiran kanssa ulkona. Kangas on joskus kesällä ostettu ties mistä ja ties mitä varten.

Ei tullut lottovoitto ja sitä kautta makeaa elämää, joten oli ihan pakko imellyttää tätä päivää jätksi-t-paidalla. En voi millään voittaa lotossa, koska en sitä juuri koskaan pelaa, mutta silti. 

Kankaan ostin perjantaina messuilta. Vaikka tästä tuli t-paita, laitoin siihenkin taskut. Kesällä, kun on kovin kuuma, voin muina naisina tallustella viileät jätskit sulamattomina iholla. Nautin jo pelkästä ajatuksesta. Ja jos joku edes ajattelee, että nämä olisi mehujäitä, niin ei ole. Nämä ovat ihania italialaisia herkkujäätelöitä! Sitruunaa, kirsikkaa, mustaa viinimarjaa ja omenaa. Kaikki mielettömän hyviä.

Face Bookissa laitoin profiilikuvaksi yhdet kasvot ja tässä nyt toiset. Tilkkumaalausta, kivaa pitkästä aikaa. Minun oppilaat ei kyllä näistä innostunut, ei sitten yhtään.