kuin pommin jäljiltä

Joskus kauan aikaa sitten meitä oli bloggaaja-porukka, joka oli mukana tekemässä Tilkkulullan emmännöimää Maalaismyysteriä (linkissä minun valmis mysteeri). Kun porukalla alkoi olla mysteerit selvitettynä, tapasimme Helsingissä ravintola Lasipalatsissa lounaan merkeissä. Siellä tapasin blogeista tuttuja naisia, joita olen jälkeenpäinkin tavannut ja muutamien kanssa vietetty mukavia päiviä milloin Turussa, milloin Helsingissä. Joidenkin kanssa ollaan tavattu kursseilla tai Tilkkupäivillä. 

Tilkuista totta-blogin Irma antoi siellä Lasipalatsissa jokaiselle pussin, jossa oli ohjeet ja kaikki tykötarpeet nappeja ja nyörejä myöten tällaiseen avaintaloon.

No minun talo on palvellut tehtävässään todella hyvin. En vain tiennyt, että sen vintille oli jäänyt sodanaikainen pommi tai jotain muuta järeää. Yhtenä iltana katto oli poksahtanut. Sulo tuskin oli syyllinen, vaikka sattui makaamaan talo kuonon alla. Oli varmaan yrittänyt nuolemalla sammuttaa pamauksen kuumentamaa kattoa, kun oli ihan märkä.

Aika pitkä alustus pienen avainkukkaron esittelylle! 

Samaisen Irman blogissa oli hiljattain kaunis ruskeista kankaista tehty peitto. Mietin, että joskus minulla oli ruskea kausi ja niitä kankaita taitaa olla yhä jäljellä. Löysin tämän ja paljon muita. Muistelen, että minulla on ollut tätä ruudullista kangasta myös punasävyisenä. 

Ruskeaa oli sen verran, että sain avaimille ohuella laukkuhuovalla ryhdistetyn kukkaron ja kolikoille veltomman kukkaron. Siinä ei ole mitään fyllinkiä, tavallista tukevampi vuori vain. Söpöjä ovat, mutta en voi kyllä ottaa tuota kolikkokukkaroa käyttöön. Menisivät kuitenkin sekaisin. Kun pitäisi ottaa avaimet, ottaisin kukkaron ja päinvastoin.

Sulo ja sen kaveri on aika väsyjä mun työpäivästä.

Mukavaa syksyistä viikkoa!

mysteerikkojen tapaaminen

Eilisen päivän pääkohta oli yhteensä 10 naisen tapaaminen ravintola Lasipalatsissa. Meitä yhdisti tilkkuilu ja erityisesti Tilkkululla-blogin Marittan vetämä Maalaismysteeri. 

Aikaisemmin olin tavannut pikaisesti Tilkkutaivaan Hannelen, muut oli ihan uusia tuttavuuksia ihmisinä. Hannele oli oikeastaan semmoinen salajäsen tässä mysteeriporukassa, hän ei ole tehnyt koko työtä. Muiden blogillisten blogit kyllä ovat tulleet tutuiksi, mutta ihmisiin oli oikein ihana tutustua. Muutamalla mysteerikolla ei ole lainkaan blogia. Silloin on kyllä enemmän aikaa ommella kun ei tarvitse blogata. Apua, tämähän on totta. Nyt täytyy miettiä asiat uudelleen tärkeysjärjestykseen. Tätäkin kirjoittaessa olisin ehtinyt tehdä vaikka mitä! 

Marittan ja Hannelen lisäksi paikalle pääsi Tilkkuilon Kati karkkipusseineen, Tilkku & Tilkku-blogin Arja, Annikki, Kaija, Arja, Maisa ja Tilkuista totta-blogin Irma. Irma oli tehnyt meille kaikille ihanat tehtäväpussit ja Annikilla oli matkassa jokaiselle pieniä kangaspaloja. Ne voi sitten upottaa johonkin työhön tai säästää muistona.

Mielettömän suuret ja lämpimät kiitokset teille kaikille naisille, kun pääsin tutustumaan teihin ja näkemään teidän upeita peittojanne. Vaikka meillä kaikilla oli samat kaavat ja ohjeet, syntyi aivan erilaisia peittoja. Onneksi. Olisi ollut aika tyhmää katsella, jos yksi toisensa jälkeen olisi väläyttänyt esiin ihan samoista kankaista tehdyn tasan samanlaisen peiton. Nyt oli ilmassa yllätyksellisyyttä ja jännitystä! Ehkä ensi syksynä uusi mysteeri, vai mitä Maritta?

Kuvassa on alimmaisena Marittan antamia sinisiä muoveja, joista voi tehdä sabluunoja, Kati antama matkaeväs eli käärmekarkkipussi (ja karkit ovat vielä pussin sisällä), Annikin antamat neljä kangasta ja Irman tehtäväpussin ohje, kangasta ja valmiiski tekemäni avaintalo. 

Koska eilinen päivä teki minusta hyvin iloisen, nimeän tämän ensimmäisen avainalon Ilotaloksi!  Kangasta jäi vielä toiseenkin taloon, koska käytin vuoriksi jotain omaa tyhmää kangasta. Tästä tarvikepussista löytyi kaikki tarvittava nappeja myöten. Jopa kirjontalankaa oli mukana. Minulta ensin hävisi se lanka ja ikkunat tein sitten neulatyynyssä olleella pinkillä muliinilangalla. Oveen mennessä Irman lanka löytyi ja jatkoin loput sillä. Irma oli laittanut pakkaukseen valmista litteää nauhaa, mutta halusin kokeilla ohjekuvan mukaista tekniikkaa eli päällystää pyöreätä nauhaa kankaalla. En ehtinyt kylläkään lukea ohjetta ja saattaa olla, että olen käsittänyt kuvan väärin. Ei sillä niin väliä, hyvin tämä toimii ja tavallisesta veltosta nyöristä tuli päällystyksen jälkeen oikein tomakkaa.

Kiitos oikein mukavasta päivästä! Nähdään taas ensi kerralla! Tässä kun on lähdetty kiittelyn tielle, kiitän nyt kaikkia lukijoitani ja erityyiskiitokset mukavista kommenteista. Resque-koirillekin on jo paljon koteja tarjolla, mutta vielä voi tarjoutua adoptiovanhemmaksi.

Mukavaa viikkoa!

tässä on mysreeriä kerrakseen!

Viime syksynä lähdin mukaan Marittan blogissa olleeseen maalaismysteeriin. 

En pysynyt ohjeiden rajoissa, vaan tein työstäni yhden kerroksen korkeamman ja  yhden rivin verran leveämmän. 

Tänään mies kiipesi tuolille roikottamaan peittoa. Osa kuvista on otettu ulkona jo aiemmin ja osa tänään sisällä.

Ylimääräiset rivit ovat ylin ja oikeanpuoleinen.

Peitolle tuli kokoa 76" x 59,5 " eli noin 193 x 151 cm. 

Nämä alareunan hiirulaiset ovat myös oma lisäys.

Tikkasin työn ihan mielettömän vapaalla konetikkauksella. Yläpuolen kuvista voit nähdä minkälaisella kiehkuralla kerrokset on liitetty toisiinsa. 

Suurin mysteeri tässä työssä on tausta. Keräsin siihen kankaita, joiden alkuperä oli minulle jollain tavalla mysteeri. Yleisimmin myysteri oli syy, miksi olin moisia kankaita hankkinut. Voit olla varma, että näitä mysteerikankaita jäi vielä varastoon. 

Voisi muuten tehdä semmoisen kiduttavan vaihdon, jossa jokaisen osallistujan pitäisi lähettää jollekin toiselle jokin sovitun kokoinen ruma kangas. Siitä ei tarvitsisi tehdä mitään, inhota vaan ihan yhdessä lähettäjän kanssa. Molemmat vuoron perään kertoisi, mitä inhottavaa kankaassa näkee. Olisi tietenkin semmoinenkin mahdollisuus, että se toinen pitäisikin siitä kankaasta. Mutta tässä vaihdossa ei saisi pitää, vaan täytyisi inhota ihan täysillä. Saisi jakaa toisen kanssa jotain rumaa! 

Tämä ylempi ja alempi kuva on otettu aiemmin ulkona. Silloin oli vielä kevät.

Olen ajatellut suunnitella ja tehdä itse mysteerityön. Sen nimi olisi Stadin mysteerit. Syksyllä aloitan varsinaisen tekemisen, siis kankaista. Sitä ennen kiertelen stadilla kivoissa, vaikka vähän oudoissakin paikoissa ja valokuvaan kaikkea, mikä minua kiinnostaa. Sitten näistä kuvista muokkaan blokkeja. Ihan turha odottaa, että tulisi perinteinen Finlandia-talo, Tuomiokirkko ym. postikorttipaikkoja. Tai voi tulla jokin hyvä (=minua miellyttävä) yksityiskohta vaikkapa eduskuntatalosta. Pääväritys olisi vihreää, sinistä ja harmaan eri sävyjä. Ehkä jotain pastelli-keltaista. Saattaa olla hieman överi suunnitelma, mutta siitä viis. Voi olla että toteutuu, voi olla että ei. Ainakin on kiva suunnitella. Paljon kivempi kuin tehdä sitä hiivatin kangasvaihtotyötä. Se ahdistaa tosi kovasti. Eikä valmistu kai ikinä. On niin paljon muuta, sellaista kivaa. Olen jopa alkanut tehdä ruokia ihan vaan siksi, että on muuta tärkeää touhua. Eilenkin tein kahta eri sorttia ruokaa. Ja nyt kirjotan varmaan romaanin verran tätä teksitä. Apua!

En ole päässyt eroon vielä kaikista langanlopuista ja ystäväni Diane lähetti niitä lisää. 

Mie ihan romahin, kun Antsku voitti Putouksen ja neuloin siltä istumalta Antskun väreihin sopivat räsymattosukat. Laitoin raitoihin hieman reippaasti väriä noin Antskun muuhun karderobiin verrattuna. Huulikiiltoa nyt ainakin pitää olla, siksi hieman erilaisia punasia raitoja. Mutta ei mitään räikeää. Ja jos oot nähnyt Antskun villasukat, niissä on oikestikin raitoja.

Näihin "Keittiön matot"-sukkien raitoihin käytin useita Dianelta saamiani lankoja. Antsku voisi tehdä nämä jaloissa sitä hitokseen hyvää pasta karponaaraa.

Diane, as you can see I have used to those socks many yarns sent by you.

Kiitos kaikille kommenteista. Pitäisi useammin kiittää tai/ja vastata niihin, mutta olen siinä hommassa aika surkea.

Hyvää alkavaa viikkoa, ei anneta tuon lumen haitata! 

Naureskellaan vaan ja ollaan niin kuin sitä ei olisikaan. Kyllä se siitä katoaa, aikanaan.

pitkittyvä mysteeri

Alkuperäisen maalaismysteerin blokit tuli valmiiksi jo aiemmin, mutta halusin työstä pitemmän ja saatuani luvan jatkopaloihin tein vielä yhden rivin.

Perus ruutublokki ja 

hirsimökit. Sitten piti keksiä kaksi muuta blokkia ja tytär ehdotti "jotain kukkia, vaikka tulppaaneja" ja niihin sain mallin reunuksiin tulevista aplikaatioista.

Olisiko hieman aneemien, ehkä tarvitsee jotain täydennystä?

Leena-lammas on käynyt keräämässsä kukkia kummallisen talon takapihalta. Lammas on oma keksimä aplikaatio. Täytyy vielä ommella nämä yhteen riviksi ja sitten muiden jatkoksi. Sen jälkeen tuleekin reunuksia ja niihin aplikaatioita.

Kävin viime viikonloppuna Elma-messuilla ja hieman katselin kankaita. Taisin jotain ostaakin. Kässä-Marttojen tumppujen tekoon tunisialaisella virkkuukoukulla sain opetusta ja kokeilin tehdä sitä. Se oli sen verran mielenkiinoista, että aion kokeilla jossain vaiheessa kotioloissa. Eläimet siellä messuilla oli tosi kivoja. Niinkuin esimerkiksi laamat ja alpakat. Myös lehmäeläimet olivat kauniita ja niillä on niin ihanat silmät! Näin myös ihan vallattoman suuren kanin. Se oli kuin joku pallo ja ihanan pehmeä ja pitkätakkinen.  En ole  erityisesti kanien perään, mutta tämä yksilö voisi kököttää jossain sohvan kulmalla. Ostin ranskalaiselta rouvalta suuhunpantavaa mantelien muodossa. Valitsin suklaa- inkivääri- ja kanelimanteleita. Ne oli tajuttoman hyviä, osta ihmeessä ja maistele. 

Sunnuntaina kävin Porvoossa melkein huvikseni. Katsastin teetee-myymälässä olleen porvoolaiskillan Lehti näyttelyn. Kauniita töitä joista joitain voit tästä hieman katsella. Pahus, en muistanut kirjoittaa muistiin kenen mikäkin työ on.

Hauska aurikovärjäyksenä lehdistä tehty hemmo.

Tämä syksyinen metsä oli yksi suosikeistani. Sen edessä kasvoi puu, jossa oli lehden muotoisia avaimenperiä.

Tämän työn blokkien keskukset on virkattu.

Yksityiskohta syksyisestä metsästä.

Porvoossa on niin ihana vanhakaupunki, että siellä voisi olla vaikka viikon pyörimässä. Etenkin kesällä. Ja paljon kivoja ihmisiä ja ihania kahviloita. 

Käväisin tässä Fannyssä. Kuvasta huomaat, miten ihanan kakkupalan ostin! Todella herullista, ajattelin syödä myös tuolla takanani näkyvän muffinssin (en sano kuppikakku, koska en pidä siitä sanasta yhtään), mutta en jaksanut. Annoin sen tuolle tuikealle herralle. 

Brundbergille löysin seuraamalla ihanaa tuoksua! Sieltä ostin hieman matkaevästä. Ei pitäisi syödä niin paljoa herkkuja, kohta en mahdu kävelemään noita kapeita kujia ja paljon mielenkiintoista jää näkemättä.

Tänne eteläiseen Suomeen on annettu talvivaara, joten turvallista viikonloppua!

Jos on vaikka pikkujoulut.

kuusikko

Viimeinen virallinen maalaismysteerin blokki on tehty! Kuusikkoni näyttää kuvassa hieman vinolta, muttta tämä myrsky ei ole niitä huojuttanut. Vika on ollut kuvaajassa.

Innostuksissani ompelin jo kaikki palikat toisiinsa ja vasta sen jälkeen muistin, että kuuset on kuvaamatta. Blokkien valmistumista juhlistin leipomalla muffinsseja. 

Jonkun lehden takakannessa oli resepti suklaa-appelsiini muffareihin. Suklaa ja appelsiini maistuu minun suussa erittäin hyvin, myös yhdessä. 

Pysykää pystyssä, vaikka tuuli saattaa tempoa kovaakin.

kerrassaan kolme mysteeriä

Nyt puuttuu maalaismysteeristä enää yksi blokki. Kolme viimeksi valmistunuttta ovat

Kummallinen Koti

Kukkien kukka

ja punapallopuu, jossa istuu uhanalainen ja siksi suojeltu sinihaukka.

Kannattaa ihmetellä kovasti, vaikka ihan ääneen, kuinka olen jaksanut tehdä aplikaatioina nämä kaksi blokkia. Vuosi sitten en olisi millään viitsinyt, vaan olisin liimaharsolla tehnyt kaikki. Alan jopa pitää tästä tekniikasta ja tiedän, että näitä hommia on tässä mysteerissä vielä edessä.

Erinomaista viikkoa sinulle!

syyskukkia

Tänään on ollut ihan huippuhieno ulkoilupäivä. Aurinko on paistanut ja tuuli on pysynyt poissa. Aamulla oli kolmisen astetta pakkasta, mutta ei kylmä vaan oikein raikas ilma. Kuljeskelin Ukko-koiran kanssa tuolla joen toisellapuolen olevassa metsässä ja siellä oli juuri se oikea syksyn tuoksu. Lakanapyykinkin kuivatin ulkona, että sekin sai tuota raikasta syystuoksua itseensä. Hienosta ilmasta huolimatta olen ollut sisätiloissa sen verran, että sain maalaismysteerin kukkakoriblokin valmiiksi. 

Tämä blokki koostui kahdesta osasta. Ensin tein tuon yläosan kukkaset ja sen jälkeen hirsimökkitekniikalla kukille korin. Tuo käsin aplikointi ei ole ihan minun lempilajeja, mutta selvisin hyvin. Ihan en jaksanut tehdä ohjeen mukaisesti, mutta sinne päin kuitenkin. Näitä blokkeja on yhteensä jo aika paljon. Mallailin niitä tuossa sängyn päällä ja kivalta näyttää. 

Koska vietin Seinäjoella kaksi päivää ja vain yhden messuilla, ehdin tutustua kaupunkiin aika hyvin. Siis kaupungin pieneen keskustaan. Yksi hienoimmista rakennuksista on mielestäni tämä Apila-kirjasto. Se on valmistunut vuonna 2012 ja valittu sen vuoden betonirakennukseksi.

Sisäänkäynti. Ymmärsin niin, että tämä kuvan oikeassa reunassa oleva osa kuuluu käytävään, joka yhdistää vanhan Alvar Aallon suunnitteleman kirjaston tähän uuteen rakennukseen.

Sisäänkäynti toisesta kuvakulmasta.

Ikkunan takana näkyy paljon punaisia keinutuoleja, joissa kelpaa kirjoja ja lehtiä selailla.

Viimeinen kuva on seinän pintamateriaalista. Aivan ihana rakennus. Harmi, että se oli juuri menossa kiinni ja en ehtinyt sisällä tutustua ja tutkia tarpeeksi. Vessan ovet olivat oikein hienot, kunhan erotin ne seinästä. 

Hyvää alkavaa viikkoa!

kanalasta karannut

Minun maalaiskanallani on kova kiire, mutta niinhän nykyään monilla taitaa olla. Juoksee koivet suorina kuin päätön kana. En ihan onnistunut saamaan tätä blokkia mittojen mukaiseen kokoon, mutta tein muutaman palan uusiksi ja nyt se on saman kokoinen muiden blokkien kanssa. Tämä oli ihan paras blokki tähän mennessä. Saatan tehdä itselleni kanalan, jossa olisi useita erirotuisia kotkottajia.

Aurinkoisia aamuja! 

Sydämiä ja tähtiä

Vihdoinkin pääsin jatkamaan maalaismysteeriä. Tähti- ja sydänblokit halusin toteuttaa helpoimmallla tavalla ja siihen tarvitsin liimaharsoa. En löytänyt mokomaa harsoa mistään, vaikka tiedän sen lymyävän jossain näillä nurkilla. Onneksi Tilkkutarha putkahti pienenä pop- uppina Hietalahden halliin ja sain tarvitsemani. Ja vähän muutakin.

Eilen illalla sain blokit valmiiksi. Seuraavan blokin olenkin jo nähnyt joissain blogeissa valmiina. Minä saan ohjeet varmasti jo maanantaina ja viikolla yritän sen sitten ommella valmiiksi. 

Oli mukavaa kävelllä näillä vanhoilla kotikulmilla.

Tämä hymyilevä karhu istuskeli Abrahaninkadun ja Eerikinkadun kulmauksessa. Talokin oli maalattu vaalean siniseksi. Kaunis talo.

Syskystä huolimatta rautakaiteet jaksavat vielä kukkia.

Ja pieni lisäys kangasvarastoihini.

Ukon kanssa aamulenkillä kuvailtiin väriä harmaita aikoja varten.

 Aurinkoista viikkoa sinulle!

mökkejä, lankaa ja kangasta

Maalaismysteerin toisena blokkina oli hirsimökki. Pienempiä mökkejä täytyi tehdä 16 kappaletta ja niistä koottiin neljän "huoneen" isoja mökkejä. Pikkumökkejä oli kahta sorttia, toisessa valoisa puoli idässä, toisissa lännessä. Ymmärtääkseni onnistuin saamaan oikeanlaiset kokonaisuudet heti ensi yrittämällä.

Siinä ne nyt ovat kaikki päälekkäin. Täytyy olla tyytyväinen ja iloinen siitä, että sain nämä valmiiksi ennen seuraavan blokin ohjetta.

Työmatkalla olen neulonut sukkia, ne kun ovat sopivan pieniä mukana kuljetettaviksi. Lankana näissä sukissa on Supersocke-lanka. 

Pidän sukkien värityksestä ja kaikkien sukkien nimi on Syksy. Jämälangoista tein nuo pienokaiset ja ylimmistä lapsosista tuli hieman eripariset. Yht´äkkiä lankakerästä alkoi vaan tulla tuota punertavaa eikä ruskeapilkkuista ollenkaan. Ei haittaa, sukista tuli vain hieman erilaisia. Tästä oiva aasinsilta jämälankoihin. 

Minulle oli kerääntynyt aivan liikaa kaiken maailman lankoja. Tietäen oman aktiivisuuteni puikkojen parissa, lankamäärät olivat ihan käsittämättömiä. Eipä hätää, tilkkuileva ystäväni Lea Neula & Puikko-blogista tekee paljon hyväntekeväisyyteen sukkaa, pipoa ja huivia. Tällaiseen tarkoitukseen lankakassista löytyy varmaan sopivaa lankaa. 

Viimeviikkoisessa Tilkkukilta Syyringin kokouksessa Lealla oli mukana minulle pussillinen kankaita. Suurin osa on Marimekkoa (ehkä suunnittelijoiden ihan ikiomia kuoseja). 

Jotain kangasta pieni palanen, jotain toista taas oikein reilusti. Olen tosi iloinen näistä kankaista. Kuten jokainen tilkkuilija tietää, uudet kankaat ovat aina tarpeeseen. Tuon vahtarina toimineen lankapussini vein tänään Lealle ja kiitokseksi ompelin eilen pienen koiramaisen pussukan.

Oikeastaan tämä on ihan kukkarokokoa. Vuoreksi laitoin Muijan, jota oli tuossa saamissani kankaissa. Äkkinäisesti katsottuna se muistuttaa koiran tassunjälkiä. Ulkopuolella on erilaiset koirat molemmin puolin.

En oikein tiennyt, olisiko Lean koira tämän näköinen vai sittenkin 

tällainen? 

No ei ollut kummankaan näköinen. Sancha on semmoinen söpö ja kauniin värinen kiharapää.

Jälkilisäys

Seinäjoki on nyt tapetilla! 

On kädentaitomessut ja SJK nousee fudisliigaan. Lauantaina hyppään Seinäjoen junaan ja koko päivän aion kuljeskella messuilla. Käsityöjuna tosin menee jo perjantaina. Minun perjantaiaamun juna menee kohti työpaikkaa, eikä siinä junassa ole iloisia ihmisiä höpöttämässä ja käsitöitä touhuamassa. 

Odotan tuota Seinäjoen reissua ihan kuin jotain ulkomaan matkaa!