kuin pommin jäljiltä

Joskus kauan aikaa sitten meitä oli bloggaaja-porukka, joka oli mukana tekemässä Tilkkulullan emmännöimää Maalaismyysteriä (linkissä minun valmis mysteeri). Kun porukalla alkoi olla mysteerit selvitettynä, tapasimme Helsingissä ravintola Lasipalatsissa lounaan merkeissä. Siellä tapasin blogeista tuttuja naisia, joita olen jälkeenpäinkin tavannut ja muutamien kanssa vietetty mukavia päiviä milloin Turussa, milloin Helsingissä. Joidenkin kanssa ollaan tavattu kursseilla tai Tilkkupäivillä. 

Tilkuista totta-blogin Irma antoi siellä Lasipalatsissa jokaiselle pussin, jossa oli ohjeet ja kaikki tykötarpeet nappeja ja nyörejä myöten tällaiseen avaintaloon.

No minun talo on palvellut tehtävässään todella hyvin. En vain tiennyt, että sen vintille oli jäänyt sodanaikainen pommi tai jotain muuta järeää. Yhtenä iltana katto oli poksahtanut. Sulo tuskin oli syyllinen, vaikka sattui makaamaan talo kuonon alla. Oli varmaan yrittänyt nuolemalla sammuttaa pamauksen kuumentamaa kattoa, kun oli ihan märkä.

Aika pitkä alustus pienen avainkukkaron esittelylle! 

Samaisen Irman blogissa oli hiljattain kaunis ruskeista kankaista tehty peitto. Mietin, että joskus minulla oli ruskea kausi ja niitä kankaita taitaa olla yhä jäljellä. Löysin tämän ja paljon muita. Muistelen, että minulla on ollut tätä ruudullista kangasta myös punasävyisenä. 

Ruskeaa oli sen verran, että sain avaimille ohuella laukkuhuovalla ryhdistetyn kukkaron ja kolikoille veltomman kukkaron. Siinä ei ole mitään fyllinkiä, tavallista tukevampi vuori vain. Söpöjä ovat, mutta en voi kyllä ottaa tuota kolikkokukkaroa käyttöön. Menisivät kuitenkin sekaisin. Kun pitäisi ottaa avaimet, ottaisin kukkaron ja päinvastoin.

Sulo ja sen kaveri on aika väsyjä mun työpäivästä.

Mukavaa syksyistä viikkoa!