tiistai 4. syyskuuta 2018

kuin pommin jäljiltä



Joskus kauan aikaa sitten meitä oli bloggaaja-porukka, joka oli mukana tekemässä Tilkkulullan emmännöimää Maalaismyysteriä (linkissä minun valmis mysteeri). Kun porukalla alkoi olla mysteerit selvitettynä, tapasimme Helsingissä ravintola Lasipalatsissa lounaan merkeissä. Siellä tapasin blogeista tuttuja naisia, joita olen jälkeenpäinkin tavannut ja muutamien kanssa vietetty mukavia päiviä milloin Turussa, milloin Helsingissä. Joidenkin kanssa ollaan tavattu kursseilla tai Tilkkupäivillä. 
Tilkuista totta-blogin Irma antoi siellä Lasipalatsissa jokaiselle pussin, jossa oli ohjeet ja kaikki tykötarpeet nappeja ja nyörejä myöten tällaiseen avaintaloon.
No minun talo on palvellut tehtävässään todella hyvin. En vain tiennyt, että sen vintille oli jäänyt sodanaikainen pommi tai jotain muuta järeää. Yhtenä iltana katto oli poksahtanut. Sulo tuskin oli syyllinen, vaikka sattui makaamaan talo kuonon alla. Oli varmaan yrittänyt nuolemalla sammuttaa pamauksen kuumentamaa kattoa, kun oli ihan märkä.



Aika pitkä alustus pienen avainkukkaron esittelylle! 


Samaisen Irman blogissa oli hiljattain kaunis ruskeista kankaista tehty peitto. Mietin, että joskus minulla oli ruskea kausi ja niitä kankaita taitaa olla yhä jäljellä. Löysin tämän ja paljon muita. Muistelen, että minulla on ollut tätä ruudullista kangasta myös punasävyisenä. 


Ruskeaa oli sen verran, että sain avaimille ohuella laukkuhuovalla ryhdistetyn kukkaron ja kolikoille veltomman kukkaron. Siinä ei ole mitään fyllinkiä, tavallista tukevampi vuori vain. Söpöjä ovat, mutta en voi kyllä ottaa tuota kolikkokukkaroa käyttöön. Menisivät kuitenkin sekaisin. Kun pitäisi ottaa avaimet, ottaisin kukkaron ja päinvastoin.


Sulo ja sen kaveri on aika väsyjä mun työpäivästä.

Mukavaa syksyistä viikkoa!


23 kommenttia:

  1. Upeat tuli uusista pikkuruisista pusseista! Sulo se on aina yhtä ihana !

    VastaaPoista
  2. Ihanan kukkarot. Ruskea on kaunis sävy, kun siihen yhdistelee muita värejä sinnalle. Minullakin on yksi ruskeansävyinen peitto vaiheessa :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos mukavasta tarinasta eli johdannosta. Pikkukukkarot ovat aina tarpeellisia. Mietin tässä juuri, että itselläni on myös ollut ruskea kausi (opiskeluaikana), mutta silloin en vielä tehnyt tilkkutöitä. Nykyinen väriskaalani näyttää olevan punainen-violetti-vihreä.. Joskus ihan harmittaa, että tilkkulaarista ei löydy jotain mustaa tai harmaata, jolla työn saisi yhdistetyksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Värit on kyllä jänniä, joskus niin muodissa ja sitten taas ei yhtään.

      Poista
  4. Kiitos ihanasta sadusta. Pitkään kesti avaintalosi. Minulla on yhä käytössä avainrengas, jonka sain 17-vuotiaana. Siitä ovat "jalokivet" tippuneet, mutta rengas on vahva. Pussukka terävien avaimien ympärillä suojaisi taskuja reikiintymiseltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taskujen suojaamiseksi tykkään käyttää avaimissa pussukkaa tai taloa, jonka sisään avaimet vetäistään. Harmi, että juuri timantit ovat kadonneet avainrenkaastasi!

      Poista
  5. Olipas kiva kun muistelit "menneitä aikoja", kiva juttu!
    Ruskea ei ole nyt mun värini ollenkaan vaikka joskus se varmaankin on ollut;) Siksi tuon ruskean peiton tekeminen oli todella vaikeaa enkä tykkää siitä vieläkään. Kankaanpalat sain kuitenkin käytettyä myös tyynyyn ja pieni pintakin vielä niistä tuli;)
    Hyvä että avainkukkaro on tullut tiensä päähän. Olkoon räjähdyksen syy mikä tahansa vaikka Sulokin:):) Saa sitten tehdä uusia. Ruskea ja sininen on hyvä yhdistelmä.
    Voi noita koiria kun ovat aina niin täysillä mukana päivän tapahtumissa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin käyttää kaikki ruskeat tiiliseinäpeittoon. Avaintalo on kyllä ollut hyvä käytössä, monet pesut kestänyt. Mikähän siinä on, kun kaikki meidän koirat ovat olleet ihan hulluina avaimiin.

      Poista
  6. Huipputarina taas ♥
    Oli onni että Sulo pelasti tilanteen ja sammutti kuuman katon ettei koko talo palannut, possun kanssa lepäämässä urhotöistään, olisiko hänestä palokoira ;)
    Uusi avainsuoja on herttainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, maailma on täynnä tarinoita, isoja ja pieniä. Joskus niitä on kiva napata paperille. Palokoira? Ehkäpä, kyllä hän valuttaa kuolaa aina kuuman grillin vieressä.

      Poista
  7. Hupaisa! Ruskea alkaa näyttää taas hyvältä, luulen että ujutan sitä pian johonkin työhön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän hieman katsella ruskeita, sillä tavalla siedättää itseäni niihin, että pystyisin ottamaan hyvillä mielin työn alle.

      Poista
  8. Ihanat pikkukukkarot! Ruskea on minulle tosi vaikea väri, en osaa sitä käyttää. Mutta miten kauniisti se istuu kukkaroissasi yhden lempivärini, sinisen, kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole ruskea kuulunut kärkiväreihin, mutta jostain syystä on niitäkin kerääntynyt. Joku Pirkka on varmaan ostanut lahjaksi. Sinisen kanssa menettelee, samoin vanhan roosan.

      Poista
  9. Ruskea ja sininen ovat hyvät värit keskenään. Ihanat pikkukukkarot!!
    Hyvä, että Sulo oli ajoissa sammutustöissä ja tietysti pitää levätä, että jaksaa olla skarppina:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulo on hieman sellainen jokapaikan höylä! Monessa mukana sähläämässä.

      Poista
  10. Ihanat muistelut! Oli kyllä mukava olla porukassa ja tapaaminen kruunasi koko jutun. "Ilotalo" on tallessa - minun on niin valkoinen että en ole raskinut käyttää :) Lahjaksi olen tehnyt muita. Kivat kukkarot tuli sinulta nytkin! Ruskeaa olen käyttänyt koko elämäni ihan suvereenisti - enkä ole välittänyt tunkkaisuus tai vanhanaikainen -arvosteluista. Jatketaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan, että sinä olet ruskeaa onnistuneesti osannut käyttää. Minä siedätän itseni ja alan ruskean rakastajaksi! Ei kai se nyt vanhanaikaista ole?! Sisustuksessa sitä näyttää olevan aika paljon.

      Poista
  11. Voi Suloa, eihän kieli vaan palanut?!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskin paloi, ehkä hieman kuumeni kitkan voimasta.

      Poista

Kiitos kommentista!