nopeita kukkaroita

Usein käy niin, että kun ensimmäistä tekee, niin siinä jo samalla seuraavaa suunnittelee. Ja näinhän siinä taas kävi. Ruusukukkaroa tehdessä ajattelin, että tarvitsen hihnallisen kehyskukkaron, johon mahtuu kännykkä ja kotiavaimet. Niin syntyi tämä Anna-Maija Isolan Marimekolle suunnittelemasta tukevasta kankaasta. Olisko ollut Kompotti tämä kankaan nimi.

Seuraava mieliteko oli kätevä kehyskukkaro kännykälle. Näin jo vuosi sitten Leenan laneissa tällaisen. @anuxms oli tehnyt itselleen ja esitteli sitä. Jos kännykkä on latauksessa tai kuulokkeet käytössä, niin johdot tulevat näppärästi kukkaron pohjan ja saranoiden väliin jäävistä aukoista. Tämä kangas on niin kaunista! Ja vuori myös.

Jossain onnistumisen huumassa syntyi vielä toinen Aino-Maija Isolan kankaasta tehty tavallinen kukkaro sekä vanhasta roosasta Unikko-kankaasta pieni kukkaro. Sekin on hyvin paksua ja tönkköä, oikein sopivaa tähän hommaan.

Vuorikangas on niin söpöä, että se voisi olla päällinen. Näitä tekee tosi nopeasti, kun on ensin tehnyt kaikki mahdolliset virheet ja oppinut niistä. Muutamaan on jo kankaat leikattu, valmistuu ehkä huomenna. 

Valkea vuorikangas on myös Marimekkoa, muistaakseni nimeltään Usva.

Seuraavaksi valmistuu mustavalkoinen pitkulainen, jonne sopii sujauttaa vaikka aurinko- tai silmälasit. Täytyy käydä ostamassa muutamat kehykset huomenna.

Aurinkoisia päiviä!