nopeita kukkaroita

Usein käy niin, että kun ensimmäistä tekee, niin siinä jo samalla seuraavaa suunnittelee. Ja näinhän siinä taas kävi. Ruusukukkaroa tehdessä ajattelin, että tarvitsen hihnallisen kehyskukkaron, johon mahtuu kännykkä ja kotiavaimet. Niin syntyi tämä Anna-Maija Isolan Marimekolle suunnittelemasta tukevasta kankaasta. Olisko ollut Kompotti tämä kankaan nimi.

Seuraava mieliteko oli kätevä kehyskukkaro kännykälle. Näin jo vuosi sitten Leenan laneissa tällaisen. @anuxms oli tehnyt itselleen ja esitteli sitä. Jos kännykkä on latauksessa tai kuulokkeet käytössä, niin johdot tulevat näppärästi kukkaron pohjan ja saranoiden väliin jäävistä aukoista. Tämä kangas on niin kaunista! Ja vuori myös.

Jossain onnistumisen huumassa syntyi vielä toinen Aino-Maija Isolan kankaasta tehty tavallinen kukkaro sekä vanhasta roosasta Unikko-kankaasta pieni kukkaro. Sekin on hyvin paksua ja tönkköä, oikein sopivaa tähän hommaan.

Vuorikangas on niin söpöä, että se voisi olla päällinen. Näitä tekee tosi nopeasti, kun on ensin tehnyt kaikki mahdolliset virheet ja oppinut niistä. Muutamaan on jo kankaat leikattu, valmistuu ehkä huomenna. 

Valkea vuorikangas on myös Marimekkoa, muistaakseni nimeltään Usva.

Seuraavaksi valmistuu mustavalkoinen pitkulainen, jonne sopii sujauttaa vaikka aurinko- tai silmälasit. Täytyy käydä ostamassa muutamat kehykset huomenna.

Aurinkoisia päiviä!

Kuinkahan monta vuotta...

on vierähtänyt ihan vaan miettiessä, että kohta kyllä teen kehyskukkaron? No nyt se ensimmäinen kelvollinen on valmis. Tein joskus useita vuosia sitten yhden appelsiinikankaasta, mutta kehys meni kamalaan kuntoon, kun kiinnitin sitä ensin puristelemalla pihdeillä. Voimat ei riittäneet ja otin vasaran. Sillä pomauttelin muutaman kerran, johan pysyi kankaat paikallaan. Mutta lopputulos oli kamalan ruma.

Viimeaikainen innostus paper piecing-ompeluun jatkuu. Tällä kertaa jitkadesing-

sivuilta löytyi ruusu, jonka asettelin tämän kukkaron etupuolelle. Kyselin Tilkkutie-blogin Tiinateiltä vinkkiä hyväksi liimaksi ja sain liiman (Gutermannin HT2) lisäksi hyvän ohjeistuksen liimauksesta. Henkinen valmistautuminen tähän koitokseen oli tarpeeksi pitkä, joten onnistuin hyvin!

Ruusu on kaunis ja samantein tulostin sen useassa koossa. Tämä on pienin eli 3" ruusu ja kehykset on 10 cm.

Takakappaleen kankaaksi leikkasin ensin samaa vaaleaa kuin edessä, mutta sitten nappasinkin tämän väreiltään ruusuun sopivan pienen kangasmallipalan.  Vuoriksi kaunista liila-valkoista.

Tämä onnistui niin hyvin, että lisää on tulossa. Kehyksiä on eri kokoisia ja yhdet sellaiset, joilla tehdään kaksiosainen kukkaro. Sen valmistaminen taitaa vaatia sen verran enemmän älliä, että ei onnistu ihan äkkiä.

Viime viikonloppuna olin lauantaista sunnuntaihin ihan yksin mökillä. Edellisestä kerrasta olikin jo yli 30 vuotta! Lauantaina pelattiin perinteinen lentopallo-ottelu Varsasaarta vastaan. Ollaan voitettu aika usein, joten nyt sitten hävittiin ; )

Lauantaina rantakallioilla oli erilaisia haalareita, myös toppahaalareita. Yhdellä mökillä oli järjestetty "sukellusleiri" ja leiriläiset olivat jättäneet asunsa aurinkoon kuivumaan. 

Meidän mökillä oli sunnuntaina pienimuotoinen tilkkuleiri. Neljä reipasta tilkkuilijaa saapui aamubåtilla halki vinhasti heiluvan meren.

Laineet löivät yli laiturin, mutta eipä tuo märkä pärskähdys ollut kuin iloksi, sen verran oli lämpöä ilmassa ja vedessä. Ja onneksi tuuli, oli hieman inhimillisemmät olot tilkkuilla. Mietimme, pystymmekö syömään ulkona. Saman pöydän ääreen oli tulijoita! Pöydässä oli vesipusseja ja yhden kiusankappaleen ruumiskin, mutta kyllä ne ampiaiset vaan siinä pyörivät. 

Viereisen pöydän toiseen päähän katettiin pörisijöille raikkaat tarjoilut, että olisivat jättäneet meidät rauhaan. Kuohuvaa vielä vaativat, mutta ei me annettu.

Kiitos vieraille, oli oikein mukava päivä!