maanantai 27. elokuuta 2007

tylsää tarinaa.... ja ihan liikaa


 


               


Aurinkoista loppukesää kaikille sateista huolimatta! Tämänkin auringonkukan on orava istuttanut, joten kiitokset vaan hänelle. Kovasti on ollut kaikenlaista menoa ja meininkiä etten olen oikein ehtinyt näitä tärkeitä hommia hoitelemaan laisinkaan. Käsitöitä on kesken, kuten yleensäkin. Innostuin tekemään muutaman et-kassin lisää, mutta viimeistelyt puuttuu. Kaljacoolereita on kesken 7 kappaletta. Niistä edellisistä tuli suosittuja saaressa ja tilauksia sinkoili kovasti. Ennen kuin pääsen ompelukoneeseen käsiksi, on kasattava tyttären kaapisto ja sullottava sen uumeniin kaikki hänen meille säilöön jättämät astiat, vaatteet, kengät ja kirjat. Apua! Hänen tavaroiden tänne meille muuttamisessakin meni muutama päivä. Ja kaiken tarpeellisen tiedon etsimiseen netistä toiset mokomat. Kelan ja maistraatin sivustot tulivat tutuiksi. Onneksi naapuri on Kelassa töissä ja hänellä voi tarkistuttaa paperit ennen lähettämistä, jotta kaikki miljoona tieto on varmasti oikein ja tarpeellinen nippu papereita kasassa. Vuokrasopimus täytyy vielä laittaa eteenpäin, koska siihen saatiin allekirjoitus vasta Ruotsista. Siitä reissusta lisää tämän välivirkistykseksi laittamani daalian kuvan jälkeen.


  



Kävin siis viemässä tyttären muuttokuormineen Ruotsiin, Malmöhön. Menomatka sujui mukavasti niin laivalla kuin auto-osuudellakin. Löysimme pois Tukholman keskustasta ja ajelimme vuoron perään pysähdellen kahvilla ja syömässä silloin kun huvitti, koska kiirettä ei ollut. Maisemat olivat hienot Vännerin rantateitä ajellessa. Perillä tyttären sveamamma, Birgitta tarjoili teetä ja juttelimme kaikenlaista. Tytär asuu alivuokralaisena ja hänen huoneensa oli varsin viihtyisä. Birgitta ihmetteli meidän ruotsinkielen taitoa. Jäin itsekin sinne yhdeksi yöksi ja takaisin lähdin jo 9 jälkeen. Ajomatkaa kertyy yli 600 km ja se on yksin aika tyhmä ajaa, etenkin kun joutui ajamaan aikataulun mukaan. Laivan lähtöaika oli klo 17, joten yhdellä pikaisella pysähdyksellä ehdin niukin naukin mukaan. Kello näytti 16:48 kun ajoin laivaan ja olin viimeinen. En ehtinyt autosta nousta, kun portit suljettiin. Noustuani autosta kehotettiin kiirehtimään pois autokannelta, koska se suljetaan nyt. Matkaan meni aikaa oletettua enemmän siksi, kun siellä oli pitkä matka tietyötä ja sai ajaa vain 60 sekä poliisien joku ihme tarkastusjuttu. Siinä oli moottoritiellä suljettu kaistat poliisiautoilla niin, että keskelle jäi kuja, josta yksi auto kerrallaan meni. Poliisit seisoivat pitkin puskia ja ojia aseiden kanssa. Semmoisestahan syntyy kamala ruuhka. Oli sekin tapaus. Tukholmassa ajoin vielä harhaan ja olin jo ihan paniikissa, koska kello oli jo yli puolen viiden. Pyörin ja hyörin sinne tänne kunnes löysin itseni kartalta. Ajoin kadun reunaan ja kartan kanssa kyselin neuvoa mihin suuntaan olisi mentävä. Ystävällinen herran kehotti tekemään uukkarin (siinä ruuhkassa!) ja neuvoi niin hyvin, että löysin lopulta satamaan ohjaavan viitan. Kyllä oli hermot kireällä ne viimeiset kilometrit kun yksisuuntaista katua piti ajaa loppuun asti päästäkseen ajamaan takaisin päin vierekkäistä yksisuuntaista. Ruotsissahan on ihan eri ajokulttuuri kuin meillä. Autoilijat pysähtyvät kohteliaasti antaen jalankuklkijoiden ylittää katu rauhassa ja muutoinkin ollaan paljon kohteliaampia liikenteessä. Menomatkalla pyrin minäkin samaan, mutta tulomatkalla saivat jalankulkijat loikkia pois alta, hävettää tunnustaakin. Ja jos ulkomaalaisille lähetettäisiin tietullimaksut, saisin saisin kolminkertaisen maksun, koska pyörin tulliristeyksessä moneen kertaan, semmoista korttelirallia. Kamala matka, vaikka pidän autoilusta, etenkin ajamisesta, mutta en kellon kanssa kilpaa. Eikä matkaa yhtään helpottanut se, että olin saanut menomatkalla flunssan. Kamalan vaikeaa pysyä tiellä kun täytyy aivastella vähän väliä ja minä kun aina aivastan ainakin 10 kertaa peräkkäin. Siinä ehtii auto kulkea pitkän matkan kun kuski vaan aivastelee silmät sikkuralla. Se sai jäädä viimeiseksi yksinajoksi tuollaisella aikataululla. Olen minä pitkiä matkoja ajellut ennenkin. Ukon hain Pietarsaaresta ja silloin lähdimme aamulla varhain ja tulimme samana iltana takaisin. Silloin oli toki juttuseurana Ukon kummitäti eikä aikataulu ollut tiukka, etenkään takaisin tullessa. Ajoin sen matkan mennen tullen ja sain muuten puhaltaa poliisien pilliin ekan kerran Suomessa. Ystävänikin olisi halunnut puhaltaa ihan niinkuin varmuudeksi, mutta pohjalaiset poliisit toivottivat vain hyvää matkaa ja viittelöivät jatkamaan. Pilliin sain tällä Ruostin reisulla puhaltaa Tukholmassa laivasta poistuttaessa ja Helsinkiin saavuttuani. Oli vaan niin kova yskä, että ei siitä mitään meinannut tulla. Tullattavista tuotteista kyselivät nämä Suomen poliisit, mutta eivät sitten olleetkaan kiinnostuneita, kun rupesin heille esittelemään ostoksiani. Ymmärsin heitä hyvin. 

torstai 9. elokuuta 2007

olenpa ollut ahkera!


Yllätin itseni ja heräsin jo kuudelta! En huvikseni, vaan aamulla piti olla jo yhdeksältä keskustassa. Siskoni viime syksynä ostamaan yksiöön oli tullut vesivahinko ylhäältä käsin. Kyllä raivostuttaa. Se asunto oli ostohetkellä tulipalon jäljiltä ja sinne tehtiin täysi remontti.  Uudet seinät, katto kylppäri, lattia, astiakaapit ja ihan kaikki jopa ulko-ovi. Asunto oli valmis helmikuussa ja nyt menee parketit uusiksi, katto ja seinät osittain. Remontti kestänee pari kuukautta. Sisko on tulossa lokakuussa Suomeen, mutta joutuu asumaan hotellissa. Ja juuri siksi hän tämän asunnon osti, ettei aina tarvitse majoittua hotelleihin. Toiset ne vaan valuttelee vesiä, ehkä hän on hidas ja alkoi vuosi sitten syttynyttä paloa sammuttamaan. Mene ja tiedä noita ihmisten kaikkia aivoituksia. Yksi polttaa ja toinen sammuttaa, onpa kiva talo.


Koska mies lähti Ukon kanssa mökille, aloin siivota. Se on just kivaa hommaa, kun kukaan ei häiritse ja voi hieman heitellä semmoista ei niin minulle tarpeellista tavaraa pois. Muutenkin täytyy taas järkätä kotia uuteen uskoon, koska tyttären sänky ja jotain muutakin muuttaa takaisin meille. Tytär itse lähtee Ruotsiin Malmöhön opiskelemaan kansinvälisä suhteita, ihmisoikeuksia ja sellaista.


Kaiken uurastuksen jälkeen, raahasin mm puusohvan parvekkeelle, kävin vielä potkimassa kickbikellä kymmenisen kilometriä. Huomenna en varmaan kykene tekemään yhtikäs mitään, makaan vaan koko päivän sängyssä. No ei nyt sentään, luulen, että sama operaatio jatkuu vielä huomennakin. Alan tutkimaan hieman kaappeja sillä silmällä, ehkä aloitankin miehen kaapeista. Niissä on aina paljon outoja juttuja, joita en ole nähnyt käytettävän koskaan.


Olen minä tehnyt todella tärkeitäkin asioita, kuten kaalilaatikkoa ja ostanut laivaliput Tukholmaan. Auto pääsee mukaan ja se pakataankin aika täyteen, luultavasti enimmäkseen vaatteita.


Sain viikonloppuna pohjoisen serkulta ihanan taulun. Hän on tehnyt sen itse. Tosi taitava nainen tekemään kaikenlaista ja osaa maalatakin hienosti. Tauluja siis, tai vastaavia. Ehkä seiniäkin, en tiedä. Tai varmasti niitäkin.


                        


Eikö ole ihana! Lapinpöllöt siinä pesäkolossaan istuvat ja ihmettelevät. Alhaalla on erikoinen ryypät-kääpä. Näin minulle kerrottiin. Lauta on ikivanhaa jostain huitsin nevadasta haettua. Pöllöt on kiviin maalattuja.


Oikeasti tekijä ei ole minun oikea serkku, mutta me jotenkin pidämme toisistamme ja haluttiin olla sukulaisia. Siksi sovittiin, että ollaan vaikka serkkuja. Niin helppoa se on, sopii vaan. Serkun veljellä, siis oikealla veljellä, on mökki samassa saaressa ja siellä me ollaan tutustuttu. Serkku asuu miehensä kanssa Keminmaalla, eli kaukana,kaukana. En ole ikinä käynytkään, enkä edes unta nähnyt. Joskus voisi vaikka mennäkin, serkkua moikkaamaan.

maanantai 6. elokuuta 2007

valmis


Ihme ja kumma, sain ET-kassin valmiiksi. Se oli sittenkin tullut mukaan mökille ja eihän sitä voinut jättää kassin pohjalle ihmettelemään, vaan oli otettava käsiin ja koukku heilumaan. Taidan antaa sen synttärilahjaksi eräälle nuorelle naiselle. Näitä kassin kuvia on vähän joka blogissa, mutta laitanpa minäkin omasta kassista kuvan. Tein ohjetta korkeamman, kun en tajunnut, että ne phjakerroksetkin laskettiin mukaan. Olkahihnastakin tein hieman pitemmän, siis se oikeastaan muuttui olkahihnaksi. Lankana oli 9-säikeinen kalalanka. (huom! Olen oivaltanut että se on kalalankaa eikä kalastajalankaa!)


                 


Pohjassa voi olla jotain pientä söhlöä, mutta muuten se on hieno. Kukaan ei katsele kassin pohjaa, luulisin.


                

keskiviikko 1. elokuuta 2007

paljon on kesken


Lähdemmekin tänään takaisin mökille, koska ilma muuttui mukavaksi. Viime yönä oli makee ukonilma! Ehkä vähän liian lyhytkestoinen, mutta melko hyvä kuitenkin. Mökillä minua odottaakin tämä vapaavirkkaustyö.


           


Edistystä on tapahtunut, eikö vain.


Viime yönä näin unta, että nypin käsivarsistani jotain nöyhtää ja pölylankoja. Iho oli hieman tulehtunut niiltä kohdin, missä näitä hiuksen ohuita "langanpätkiä" oli.


Ja mitä ihmettä, aamulla huomasin, että eilen kunnon kokkiveitsellä tekemäni pikkuruinen haava on tulehtunut ja armottoman kipeä kokoonsa nähden. (Kokkiveitsellä silppusin vihanneksia keittoon, juu-u, tein ihan ite.) Eilen aloitin virkkaamaan ET-kassia, kun satuin naapurilta saamaan sen lehden. Olinkin ihmetellyt muiden blogeissa vieraillessa, että mikä ihmeen ET-kassi. Sen tajusin, että ei se siihen ET-olioon mitenkään liity. No virkatessa koukku koko ajan hankaa siihen haavaan ja siksi se kipeytyi. Huomasin sen kyllä jo virkatessa, mutta en vaan malttanut lopettaa.


              


Näin paljon sain virkatuksi. Lankana on 9 säikeinen kalalanka, löytyi varaston pohjalta. Minusta tuota kassia on kiva virkata ja samalla seurata, miten kuvio pikkuhiljaa syntyy. Taidan jättää tämän työn nyt kuitenkin kotiin odottamaan ja yritän keskittyä tuohon vapaavirkkuuseen. Tai sitten en! Ei voi vielä tietää mitä mieltä kassia pakatessa olen, ehkä tämä saattaa vilahtaa kassiin. Mies ei aina tiedäkään miten paljon käsitöitä roudailen ees-sun-taas-sun kassien uumenissa. Parempi onkin ettei tiedä, kun sitä tavaraa on aina muutenkin ihan mielettömaästi.