Aurinkoista loppukesää kaikille sateista huolimatta! Tämänkin auringonkukan on orava istuttanut, joten kiitokset vaan hänelle. Kovasti on ollut kaikenlaista menoa ja meininkiä etten olen oikein ehtinyt näitä tärkeitä hommia hoitelemaan laisinkaan. Käsitöitä on kesken, kuten yleensäkin. Innostuin tekemään muutaman et-kassin lisää, mutta viimeistelyt puuttuu. Kaljacoolereita on kesken 7 kappaletta. Niistä edellisistä tuli suosittuja saaressa ja tilauksia sinkoili kovasti. Ennen kuin pääsen ompelukoneeseen käsiksi, on kasattava tyttären kaapisto ja sullottava sen uumeniin kaikki hänen meille säilöön jättämät astiat, vaatteet, kengät ja kirjat. Apua! Hänen tavaroiden tänne meille muuttamisessakin meni muutama päivä. Ja kaiken tarpeellisen tiedon etsimiseen netistä toiset mokomat. Kelan ja maistraatin sivustot tulivat tutuiksi. Onneksi naapuri on Kelassa töissä ja hänellä voi tarkistuttaa paperit ennen lähettämistä, jotta kaikki miljoona tieto on varmasti oikein ja tarpeellinen nippu papereita kasassa. Vuokrasopimus täytyy vielä laittaa eteenpäin, koska siihen saatiin allekirjoitus vasta Ruotsista. Siitä reissusta lisää tämän välivirkistykseksi laittamani daalian kuvan jälkeen.
Kävin siis viemässä tyttären muuttokuormineen Ruotsiin, Malmöhön. Menomatka sujui mukavasti niin laivalla kuin auto-osuudellakin. Löysimme pois Tukholman keskustasta ja ajelimme vuoron perään pysähdellen kahvilla ja syömässä silloin kun huvitti, koska kiirettä ei ollut. Maisemat olivat hienot Vännerin rantateitä ajellessa. Perillä tyttären sveamamma, Birgitta tarjoili teetä ja juttelimme kaikenlaista. Tytär asuu alivuokralaisena ja hänen huoneensa oli varsin viihtyisä. Birgitta ihmetteli meidän ruotsinkielen taitoa. Jäin itsekin sinne yhdeksi yöksi ja takaisin lähdin jo 9 jälkeen. Ajomatkaa kertyy yli 600 km ja se on yksin aika tyhmä ajaa, etenkin kun joutui ajamaan aikataulun mukaan. Laivan lähtöaika oli klo 17, joten yhdellä pikaisella pysähdyksellä ehdin niukin naukin mukaan. Kello näytti 16:48 kun ajoin laivaan ja olin viimeinen. En ehtinyt autosta nousta, kun portit suljettiin. Noustuani autosta kehotettiin kiirehtimään pois autokannelta, koska se suljetaan nyt. Matkaan meni aikaa oletettua enemmän siksi, kun siellä oli pitkä matka tietyötä ja sai ajaa vain 60 sekä poliisien joku ihme tarkastusjuttu. Siinä oli moottoritiellä suljettu kaistat poliisiautoilla niin, että keskelle jäi kuja, josta yksi auto kerrallaan meni. Poliisit seisoivat pitkin puskia ja ojia aseiden kanssa. Semmoisestahan syntyy kamala ruuhka. Oli sekin tapaus. Tukholmassa ajoin vielä harhaan ja olin jo ihan paniikissa, koska kello oli jo yli puolen viiden. Pyörin ja hyörin sinne tänne kunnes löysin itseni kartalta. Ajoin kadun reunaan ja kartan kanssa kyselin neuvoa mihin suuntaan olisi mentävä. Ystävällinen herran kehotti tekemään uukkarin (siinä ruuhkassa!) ja neuvoi niin hyvin, että löysin lopulta satamaan ohjaavan viitan. Kyllä oli hermot kireällä ne viimeiset kilometrit kun yksisuuntaista katua piti ajaa loppuun asti päästäkseen ajamaan takaisin päin vierekkäistä yksisuuntaista. Ruotsissahan on ihan eri ajokulttuuri kuin meillä. Autoilijat pysähtyvät kohteliaasti antaen jalankuklkijoiden ylittää katu rauhassa ja muutoinkin ollaan paljon kohteliaampia liikenteessä. Menomatkalla pyrin minäkin samaan, mutta tulomatkalla saivat jalankulkijat loikkia pois alta, hävettää tunnustaakin. Ja jos ulkomaalaisille lähetettäisiin tietullimaksut, saisin saisin kolminkertaisen maksun, koska pyörin tulliristeyksessä moneen kertaan, semmoista korttelirallia. Kamala matka, vaikka pidän autoilusta, etenkin ajamisesta, mutta en kellon kanssa kilpaa. Eikä matkaa yhtään helpottanut se, että olin saanut menomatkalla flunssan. Kamalan vaikeaa pysyä tiellä kun täytyy aivastella vähän väliä ja minä kun aina aivastan ainakin 10 kertaa peräkkäin. Siinä ehtii auto kulkea pitkän matkan kun kuski vaan aivastelee silmät sikkuralla. Se sai jäädä viimeiseksi yksinajoksi tuollaisella aikataululla. Olen minä pitkiä matkoja ajellut ennenkin. Ukon hain Pietarsaaresta ja silloin lähdimme aamulla varhain ja tulimme samana iltana takaisin. Silloin oli toki juttuseurana Ukon kummitäti eikä aikataulu ollut tiukka, etenkään takaisin tullessa. Ajoin sen matkan mennen tullen ja sain muuten puhaltaa poliisien pilliin ekan kerran Suomessa. Ystävänikin olisi halunnut puhaltaa ihan niinkuin varmuudeksi, mutta pohjalaiset poliisit toivottivat vain hyvää matkaa ja viittelöivät jatkamaan. Pilliin sain tällä Ruostin reisulla puhaltaa Tukholmassa laivasta poistuttaessa ja Helsinkiin saavuttuani. Oli vaan niin kova yskä, että ei siitä mitään meinannut tulla. Tullattavista tuotteista kyselivät nämä Suomen poliisit, mutta eivät sitten olleetkaan kiinnostuneita, kun rupesin heille esittelemään ostoksiani. Ymmärsin heitä hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!