pyydettiin vilauttamaan....

millaisia neulatyynyjä on käytössä. 

Idea on lähtöisin aivosolun ajatuksia-blogista ja minä luin pyynnön Päivityksiä-blogista.  Tämä sattui juuri sopivaan aikaan, koska tuossa yhtenä iltana tein pikkupalloisista kankaista uuden nuppistyynyn. Halusin vaan käyttää noita kankaita, ei minulla ihan välitöntä neulatyynytarvetta ollut, kuten tulet huomaamaan.

Minulla on tietysti tämän uutuuden käytölle säännöt. Kukkasiin ei saa koskea kuin äärimmäisessä hädässä. Sydämen neulat pitää palauttaa paikoilleen. Mustat neulat pysyköön mustalla alueella ja isonuppiset noilla kulmin, missä nyt ovat. Pienenä koululaisena tyttäreni leikki usein minun nuppineulatyynyllä. Minä ompelin keittiön pöydän toisella puolen ja hän järjesti nuppikset "koulujärjestykseen". Semmoinen helmiäispäinen, isonuppinen neula oli opettaja ja muut oppilaita. Kaikki oppilasneulat asettuivat hienoihin jonoihin ja riveihin. Ehkäpä siitä lähtien olen laittanut nuppikset aina tarkkaan järjestykseen. Uskokoon ken haluaa!

Aika monta näitä neulatyynyjä on, mutta kaikki on jatkuvasti käytössä, mikäli ovat löytyvillä. On hyvä, että näitä on paljon, yhden löydän tarvittaessa aina. Tilkkukilta Syyringin yhdessä kokuksessa tai mikä se nyt on, tehtiin lintuneulatyynyt. Minulla oli sopivasti pesty sininen neule, joka oli oivallinen materiaali. Jalkana on edesmenneestä Tiimarin alennuskopasta löytynyt painava kynttilänjalka. Kursseille en tietenkään lintua vie, vaan mukaan pääsee tuo nalle tai sitten face book profiili-neulakirja. Roosa-vihreän tyynyn olen voittanut joiltain Tilkkupäiviltä . Se on tomakka ja paljon pistoja saanut, kohta varmaan hajoaa.

Kissa änkesi kuvaan, koska epäili ettei kukaan koskaan pyydä näyttämään, millainen minttanauhasi on. Nallessa on pienet napit vatsan alla ja ne kun avaa, löytyy moninainen kirjo neuloja. Se joskus kiljasee, kun pistän liian syvälle vatsaan, ehkä umpisuoleen asti. Nallen kaavoilla tein myös ketun hieman kasvoja muokaten,  mutta se ei asu enää meillä. Kuvista puuttuu ainakin yksi neulakirja, jolaisia tehtiin vuosi sitten Tyttöjen tilkkupäivillä Espoossa. Voi olla, että joku muukin on kateissa. 

Sitten on vielä nämä käsikorut! Rannekorun ostin, kun syyrinkiläiset vierailivat Marja Matiseen luona. Se on ihana ja siinä saa olla vain pieniä tai siis tavallisia nuppiksia. Nokkavan ostin Mikkelissä olleesta tilkkutyönäyttelystä joitain vuosia sitten, vai voitinko sen. En muista. Se on silmäneulojen koti. Etusormessa olevan sormuksen sain meidän yläkerran naapureilta joulukortin mukana. Se on hieno smagardi. Siinä on pääasiassa silmäneuloja, etenkin ne sokean neulat.

Paljasta sinäkin neulatyynysi!