kotiin ja mökille

Vuosia sitten tein aika nipun mökkimäisiä patalappuja, jotka tikkasin ne käsin ja tein koristeeksi mökkien eteen ja ikkunalaudoille kukkia. Yksi lappusista jäi omaan käyttöön ja onkin palvellut hyvin pienessä mökissämme. Kun silloin aikanaan esittelin lappuja blogissani, sain Espoon kaupungin Sosiaali- terveystoimesta kyselyn kuvankäytöstä. He olivat tekemässä esitettä Kotitiimille, johon halusivat blogissani olevan valokuvan mökkipatalapuista. Annoin luvan kuvan käyttöön, mutta pyysin laittamaan kuvaajan nimen kuvan alle. Niinpä siinä etusivulla sitten seisoo minun nimi. He lähettivät valmiin esitteen aikanaan minulle ja nyt se löytyi käsityökirjojen välistä.

Siinä ne kököttää kaikki kahdeksan lappusta ja sitten tämä yksi, joka jäi omaan käyttöön. Toin sen ja muutkin mökllä olleet patalaput kotiin pesuun. Olivat jotenkin sotkeutuneet sulaan suklaaseen. Virkatut patalaput olivat niin vanhoja ja surkeita, ihan kulahtaneita, että heitin ne roskiin. Tarvittiin uusia mökkipatalappuja.

Pari kappaletta uusia mökkejä syntyi eilisen aikana. Nyt ei ole yhtäkään pistoakaan tehty käsin. 

Eteisen pikkuinen jakkara kaipasi pehmikettä tai oikeastaan siinä kenkiään jalkaan tuhertavat ihmiset kaipasivat pehmustetta takamuksen alle. Sopivan paksuista superlonia löytyi, joten työ pääsi käyntiin heti, kun kerran sattui olemaan intoa.

Väritys löytyi lattialta eli matosta. Toisen puolen raidat järjestin hieman toisin. Reunus on ihan pikimusta. Kun pinnat olivat valmiit, tikkasin ne johonkin vanuun. Puuvillaa vai bambua, en tiedä eikä sillä mitään väliä ole. Hyvä ja pehmeä siinä on istua. Miten minä nyt noin mustavalkoisesta olen alkanut pitää? Tosin sininen on myös ollut viimeaikoina erittäin mieleinen väri. Voi olla, että kohta tykkään syksyn väreistä eniten ja sitten taas jostain toisesta.

Olen ilmoittautunut kovasti työväenopiston kursseille ja ensi viikolla ne alkaa. Yksi tilkkukurssi, yksi lyhytkurssi, jossa matskuna on parkettihuopa, ranskan opiskelu jatkuu ja valokuvauksessa jouduin jonoon. Ensin pääsinkin yhdelle kurssille, mutta jouduin sen perumaan päällekkäisyyksien vuoksi. No jonotetaan, jos vaikka ovi aukeaisi. Ja sitten minusta on tullut myös martta. Liityin Kässämarttoihin. Se marttailu on jotenkin jännää, kun aina miellän kaikki martat kotitalousihmeiksi. Mutta onneksi on kässäosasto. Niiden ei tarvitse osata leipoa ja tehdä kiiltäviä kastikkeita. Ihan vaan tavallista kivaa ja paljon kaikkea uutta, ideoita ja ihmisiä! 

Huomasin, että mitään liikuntaa ei oikein ole kalenterissa, mutta voihan sitä mennä juoksentelemaan ulos tai hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä tuohon  taloyhtiön kuntosalille. Kävelysauvoja halusin kokeilla, mutta eipä niitä enää kirjastosta saanutkaan. Suksia olisi ollut, mutta ne on omastakin takaa. En halua niitä sauvoja suinpäin ostaa, koska saattaa olla, että en siedä semmoista kävelyä yhtään. Onneksi yksi naapuri tarjoutui kävelyseuraksi ja hänen miehensä lupasi lainata ne kepitkin. Ei kun menoks!