laukkuu, pussii, kakkuu, korttii ja kangasta

Olisiko ollut viime keväänä, kun Kaapelitehtaalla oli Kierrätystehdas -tapahtuma. Kuljeskelin läpi kaikki jutut ja yhteen työpajaankin menin mukaan. Siellä sai ommella messuhuovasta erilaisia tuotteita. Valitsin jonkinmoisen kopan/kassin mallin. Leikkasin palat, mutta ompelukoneille oli kamalan pitkä jono. Sain ottaa kappaleet mukaan ja jo vainen sain tämän kopan ommeltua! Ihan vaan suoraa tikkiä saumoihin päältä päin. Kylkiin olisi voinut tehdä jotain koristeita, mutta en nyt ollut sillä tuulella. 

Aika typerän näköinen, mutta sen voi täyttää värikkäillä pussukoilla ja kukkaroilla. Tulee hieman pirteämpi. Tuo harmaa huopa on oikeasti kauniin väristä. Harmaa on hyvä väri.

Huopakoppaan oli tarkoitus tehdä kahvat, mutta en tehnyt. Sen palan käytin tekemällä siitä kännykkäpussin. Hyvin eleetön ja tyylikäs siitä tulikin, musta nappi valkealla kukkakuviolla on pussin koriste. Venäläisestä kansansatu-kankaasta tekemä kukkaro oli yksi kolmesta, joista ystäväni valitsi itselleen kahvirahakukkaron Italian matkalle. Toinen vaihtoehto oli tuo turkoosi/oranssi kukkaro. Siis toinen puoli on oransseista tilkuista. Kolmannesta eli siitä valitusta ei ole kuvaa. Mustavalkoinen kukkaro on Marimekon Onnea etsimässä-kankaan jämäpalaoista kyhätty.

En ollut huomannut, että nimpparikangasvaihdosta puuttui yksi vaihdokki. Siksipä oli yllätys, kun viikko sitten perjantaina tupsahti postiluukusta vielä yksi kangaspaketti! Kauniita kankaita kumpikin! Muistan, että tuota värikkäämpää olen joskus haaveillut ostavani. Ja vaaleita ei ole koskaan liikaa.

Kiitos Anita! 

Siskolle ompeli ohuesta villakankaasta mekon, mutta eipä sitä tullut kuvattua. Hän tarvitsi myös pienen pitkähihnaisen olkalaukun. Marimekon Asemakaava-kangas oli ihan paras tähän veskaan. Ei tarvinnut olla mitään hienouksia, joten niitä ei ole. Taskut puuttuu, samoin avainnauha. Koska kangas on sen verran tukevaa, en laittanut laukkuhuopaa, vaan tukevoitin hieman liimakankaalla. Vuorina vaalea puuvilla. Koko on n. 18 x 21 cm.

Ihan vähän aikaa sitten Päivitys-blogissa hehkutettiin kirjoittajan oman mummin Hiekkakakkua. Minuun se upposti ja eipä aikaakaan, kun olin jo voita sulattelemassa. Taikina oli valmis ja uuni kuuma, kun huomasin, että korppujauhot ovat loppu. Perunajauhojen puutteen olin jo ehtinyt korjata. Joskus olen vastaavassa tilanteessa käyttänyt mannaryynejä menestyksekkäästi, mutta ei ollut niitäkään. Kaappien kaiveluiden tuloksena päätin jauhottaa vuo'an mantelijauheella. Koska kakku alkoi jo mennä hieman viistoon annetuista ohjeista, sekoitin samantien muista hommista jääneen sitruunamehun taikinan joukkoon. Sitruuna on hyvää ja jääkaapissa oli hieman lemon curdia, päätin poistaa sen tuotevalikoimasta ja sinne vaan, taikinaan upposi sekin.

Tässä tulos!

Kun kakku oli "hetken jäähtynyt", kaadoin sen vadille. Ei meinannut tulla mokoma ulos. Ravistelin vuokaa hieman tai jonkun verran ja hups, sieltähän se tippui. Melkein kokonaan. Täytyy kyllä mainita ja korostaa kakun loistavaa makua! Laittakaa aina lemon curdia kakkutaikinaan. Kivahan tätä on tänään tarjota äidille, kun hän tuossa iltapäivällä tulee. Äiti luulee ihan varmasti, että olen syönyt tuon yläosan. Ja arvaa miksi? 

Kun pikkuveljeni ristiäisiä vietettiin, minä ja pikkusisko jätettiin kotiin muiden mennessä kirkkoon. (Juu, en tiedä miksi.) Äiti oli kattanut kotona kahvipöytään jo kaiken, minkä saattoi ilman pilaantumishuolta laittaa esille. Minulle ja siskolle oli laitettu omille lautasille palat kuivakakkua ja lusikkaleipiä yms. Sömme ne ja mieli teki lisää. Pöydällä oli kuvun alla valmiiksi viipaloitu kuivakakku. Nappasin yhdestä palasta pään pois. Sitten tajusin, että nyt jään kiinni moisesta näpistyksestä. Kaikkihan sen huomaa, että yhdestä viipaleesta puuttuu pala, mutta jos kaikista puuttuisi, se olisi ihan eri juttu. Nokkelana, mutta en kovin älykkäänä tyttönä napsin päät pois kaikista paloista. Pyrin siihen, että joka palasta tuli tasan saman korkuinen. Siihen meni aikaa. Aina joku pala näytti korkeammalta kuin muut. Kun tuli valmista, kupu päälle ja kaikki hyvin. Siihen asti kun äiti ja vieraat saapuivat. 

Tänään mennään illalla juhlimaan samaisen pikkuveljen 50-vuotispäivää. Siskon kanssa tuumattiin, ettei me mitään tavaroita sille osteta, vaan annetaan elämys. Ostin kortin, josta muokkasin lahjapaketin näköisen. Se on siis lahja ja kortti yhdessä ja vielä lahjakorttikin. Osa tekstistä kuuluu näin: Noin pitkään elämään on varmasti mahtunut paljon hauskaa ja lisää on luvassa. Jonain sopivana iltana viemme sinut ihan vaan nauramaan! 

Laitoin tuon ihan vaan vinkiksi, jos et millään keksi sopivaa lahjaa jollekin. Sehän on jo mahtava lahja, että broidi saa meidät seurakseen iloista stand up-iltaa viettämään ; D 

Onneksi tuo minun ihanan makuinen Sitruunahiekkakakku ei liity millään tavoin synttäritarjoiluun. Broidi vetää varman päälle ja tarjoilut hoitaa ravintola Töölönranta. 

Hyvää viikonloppua! 

Leipokaa, hyvät ystävät!

PS. Sitä saakelin korppujauhoa sitten oli kuitenkin siellä kaapissa ja iso purkillinen. Mies sen sieltä löysi, mutta hieman myöhässä. Ihan hyvä sinänsä, sillä muuten olisi jäänyt erittäin hauska ilta kokematta. Minua nauratti tuo kakku niin paljon, etten voinut mennä nukkumaan, kun heti alkoi naurattaa. Joskus puoli kahden aikaan pystyin hillitsemään itseni ja menin sänkyyn.