perjantai 28. elokuuta 2015

laukkuu, pussii, kakkuu, korttii ja kangasta

Olisiko ollut viime keväänä, kun Kaapelitehtaalla oli Kierrätystehdas -tapahtuma. Kuljeskelin läpi kaikki jutut ja yhteen työpajaankin menin mukaan. Siellä sai ommella messuhuovasta erilaisia tuotteita. Valitsin jonkinmoisen kopan/kassin mallin. Leikkasin palat, mutta ompelukoneille oli kamalan pitkä jono. Sain ottaa kappaleet mukaan ja jo vainen sain tämän kopan ommeltua! Ihan vaan suoraa tikkiä saumoihin päältä päin. Kylkiin olisi voinut tehdä jotain koristeita, mutta en nyt ollut sillä tuulella. 


Aika typerän näköinen, mutta sen voi täyttää värikkäillä pussukoilla ja kukkaroilla. Tulee hieman pirteämpi. Tuo harmaa huopa on oikeasti kauniin väristä. Harmaa on hyvä väri.


Huopakoppaan oli tarkoitus tehdä kahvat, mutta en tehnyt. Sen palan käytin tekemällä siitä kännykkäpussin. Hyvin eleetön ja tyylikäs siitä tulikin, musta nappi valkealla kukkakuviolla on pussin koriste. Venäläisestä kansansatu-kankaasta tekemä kukkaro oli yksi kolmesta, joista ystäväni valitsi itselleen kahvirahakukkaron Italian matkalle. Toinen vaihtoehto oli tuo turkoosi/oranssi kukkaro. Siis toinen puoli on oransseista tilkuista. Kolmannesta eli siitä valitusta ei ole kuvaa. Mustavalkoinen kukkaro on Marimekon Onnea etsimässä-kankaan jämäpalaoista kyhätty.


En ollut huomannut, että nimpparikangasvaihdosta puuttui yksi vaihdokki. Siksipä oli yllätys, kun viikko sitten perjantaina tupsahti postiluukusta vielä yksi kangaspaketti! Kauniita kankaita kumpikin! Muistan, että tuota värikkäämpää olen joskus haaveillut ostavani. Ja vaaleita ei ole koskaan liikaa.
Kiitos Anita


Siskolle ompeli ohuesta villakankaasta mekon, mutta eipä sitä tullut kuvattua. Hän tarvitsi myös pienen pitkähihnaisen olkalaukun. Marimekon Asemakaava-kangas oli ihan paras tähän veskaan. Ei tarvinnut olla mitään hienouksia, joten niitä ei ole. Taskut puuttuu, samoin avainnauha. Koska kangas on sen verran tukevaa, en laittanut laukkuhuopaa, vaan tukevoitin hieman liimakankaalla. Vuorina vaalea puuvilla. Koko on n. 18 x 21 cm.

Ihan vähän aikaa sitten Päivitys-blogissa hehkutettiin kirjoittajan oman mummin Hiekkakakkua. Minuun se upposti ja eipä aikaakaan, kun olin jo voita sulattelemassa. Taikina oli valmis ja uuni kuuma, kun huomasin, että korppujauhot ovat loppu. Perunajauhojen puutteen olin jo ehtinyt korjata. Joskus olen vastaavassa tilanteessa käyttänyt mannaryynejä menestyksekkäästi, mutta ei ollut niitäkään. Kaappien kaiveluiden tuloksena päätin jauhottaa vuo'an mantelijauheella. Koska kakku alkoi jo mennä hieman viistoon annetuista ohjeista, sekoitin samantien muista hommista jääneen sitruunamehun taikinan joukkoon. Sitruuna on hyvää ja jääkaapissa oli hieman lemon curdia, päätin poistaa sen tuotevalikoimasta ja sinne vaan, taikinaan upposi sekin.


Tässä tulos!
Kun kakku oli "hetken jäähtynyt", kaadoin sen vadille. Ei meinannut tulla mokoma ulos. Ravistelin vuokaa hieman tai jonkun verran ja hups, sieltähän se tippui. Melkein kokonaan. Täytyy kyllä mainita ja korostaa kakun loistavaa makua! Laittakaa aina lemon curdia kakkutaikinaan. Kivahan tätä on tänään tarjota äidille, kun hän tuossa iltapäivällä tulee. Äiti luulee ihan varmasti, että olen syönyt tuon yläosan. Ja arvaa miksi? 
Kun pikkuveljeni ristiäisiä vietettiin, minä ja pikkusisko jätettiin kotiin muiden mennessä kirkkoon. (Juu, en tiedä miksi.) Äiti oli kattanut kotona kahvipöytään jo kaiken, minkä saattoi ilman pilaantumishuolta laittaa esille. Minulle ja siskolle oli laitettu omille lautasille palat kuivakakkua ja lusikkaleipiä yms. Sömme ne ja mieli teki lisää. Pöydällä oli kuvun alla valmiiksi viipaloitu kuivakakku. Nappasin yhdestä palasta pään pois. Sitten tajusin, että nyt jään kiinni moisesta näpistyksestä. Kaikkihan sen huomaa, että yhdestä viipaleesta puuttuu pala, mutta jos kaikista puuttuisi, se olisi ihan eri juttu. Nokkelana, mutta en kovin älykkäänä tyttönä napsin päät pois kaikista paloista. Pyrin siihen, että joka palasta tuli tasan saman korkuinen. Siihen meni aikaa. Aina joku pala näytti korkeammalta kuin muut. Kun tuli valmista, kupu päälle ja kaikki hyvin. Siihen asti kun äiti ja vieraat saapuivat. 


Tänään mennään illalla juhlimaan samaisen pikkuveljen 50-vuotispäivää. Siskon kanssa tuumattiin, ettei me mitään tavaroita sille osteta, vaan annetaan elämys. Ostin kortin, josta muokkasin lahjapaketin näköisen. Se on siis lahja ja kortti yhdessä ja vielä lahjakorttikin. Osa tekstistä kuuluu näin: Noin pitkään elämään on varmasti mahtunut paljon hauskaa ja lisää on luvassa. Jonain sopivana iltana viemme sinut ihan vaan nauramaan! 

Laitoin tuon ihan vaan vinkiksi, jos et millään keksi sopivaa lahjaa jollekin. Sehän on jo mahtava lahja, että broidi saa meidät seurakseen iloista stand up-iltaa viettämään ; D 
Onneksi tuo minun ihanan makuinen Sitruunahiekkakakku ei liity millään tavoin synttäritarjoiluun. Broidi vetää varman päälle ja tarjoilut hoitaa ravintola Töölönranta. 

Hyvää viikonloppua! 
Leipokaa, hyvät ystävät!

PS. Sitä saakelin korppujauhoa sitten oli kuitenkin siellä kaapissa ja iso purkillinen. Mies sen sieltä löysi, mutta hieman myöhässä. Ihan hyvä sinänsä, sillä muuten olisi jäänyt erittäin hauska ilta kokematta. Minua nauratti tuo kakku niin paljon, etten voinut mennä nukkumaan, kun heti alkoi naurattaa. Joskus puoli kahden aikaan pystyin hillitsemään itseni ja menin sänkyyn.

25 kommenttia:

  1. Ai, että tulin hyvälle tuulelle lukiessani postaustasi.Tekevälle sattuu aina kaikenlaista. Kiva, että kakku maistui.

    VastaaPoista
  2. Eihän se kakun maku ole näöstä kiinni :)

    VastaaPoista
  3. Mukavaa puuhaa sinulla :) Jatketaan vaan leipomista, varmasti maistuu! Hauskaa juhlaa sinne teillekin!

    VastaaPoista
  4. Keittiökatastrofeja sattuu kaikille, mutta kaikki eivät osaa muotoilla niistä noin hauskoja juttuja. Lemon curdia täytynee ostaa vaihteeksi. Se on ihanan pirtsakan makuista.

    VastaaPoista
  5. OMG OMG OMG... Jatkossa kannattanee syödä Lemon curd vaan lusikalla suoraan purkista, niin mä ainakin teen :)

    Ratkiriemukasta ja herkullista iltaa teille!

    VastaaPoista
  6. Oioi, miten kävi sinun kakulle. Mulla on samoin käyny kakun kans. Ihana tuo mustavalkea pussukka ♥

    VastaaPoista
  7. Hieno huopakoppa ja pussukat!
    Minulle on joskus myös käynyt kakun kanssa samoin, että ei ole suostunut tulemaan kuvusta pois ollenkaan ja kun viimein sain pois, niin tuli saman näköinen, mutta maku oli hyvä! Kaikille näköjään sattuu näitä:) Tuota Lemon curdia olen myös laittanut leivänpäälle, nam!

    VastaaPoista
  8. Ihania pussukoita ja kaunis huopakori. Hauska tarina kakusta... mukavia juhlia ja viikonloppua sinne!

    VastaaPoista
  9. Kivat ompelukset, etenkin huopakori. Jouluna sitten lahjoja täyteen!

    VastaaPoista
  10. Huopakori on hieno ja sankamateriaali toimii erinomaisesti kännykkäpussina. Kakku on ilmiselvästi ollut herkullinen, kun vuokakin halusi pitää oman osansa. Onnittelut herkkuleipurille. Minunkin vuokani on samanlainen ahmatti. Hauskaa nauruiltaa syntymäpäiväseurueelle.

    VastaaPoista
  11. Ihanaa, että jaoit tämän kakkukokemuksesi, siitä tuli niin hyvälle tuulelle =D. Minä olen leipurina todella surkea (siksi en juuri leivo) joten ihan tuttu tilanne. Ja täytyy myöntää, että nauroin vedet silmissä tuolle sinun lapsuuden oivallukselle =D. Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minunkin leipomiset on aika vähäisiä, koska äitini on superleipuri ja tytär samaa luokkaa.

      Poista
  12. Hienoja juttuja, myös tuo kakku-.

    VastaaPoista
  13. Tärkeintä ei ole ulkonäkö vaan maku, totesi aikanaan lastemme perhepäivähoitaja, kun olin lapsia hoitoon viedessäni ja jarruttaessani kipannut tyttären synttärikakun auton takaikkunalta juhlakalun niskaan. Kiitos lemon curd-vinkistä. Mitä on muuten messuhuopa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Messuhuopaa käytetään messuilla lattialla, mutta myös seinä ym. rakenteissa. Samantapaista matskua laitetaan parketin alle pehmentämään ääntä. Messuilla huovalla pehmitetään lattiaa, jolla esittelijät joutuvat seisomaan päivästä toiseen. Se tekee standista myös huolitellumman näköisen, kun on matto lattialla. Ennen ystäväni oli rakentamassa messuja ja olisin saanut tuota huopaa vaikka kuinka paljon. En halunnut. Nyt haluan, mutta ei ole enää sellaisissa hommissa.

      Poista
  14. Harmaasta huovasta saa kyllä tyylikkäitä jutskuja. Hiekkakakku tahtoo jäädä vuokaan joka ikinen kerta kun leivon, nyt en ole pitkään aikaan edes yrittänyt, on niin masentavaa. Pitäisi varmaan vain nauraa asialle, niin kuin sinä :o)

    VastaaPoista
  15. Tosi siistiä jälkeä tehtynä huovasta. Kaikki on kyllä hienoja, niinkuin aina.
    Hupaisa tuo sinun kakku!

    VastaaPoista
  16. Ihana kakkutarina :-) Harmaasta olen täysin samaa mieltä.

    VastaaPoista
  17. Ihana kakkutarina :-) Harmaasta olen täysin samaa mieltä.

    VastaaPoista
  18. Ihana kakkutarina :-) Harmaasta olen täysin samaa mieltä.

    VastaaPoista
  19. Näistä sinun jutuista tulee aina hyvälle tuulelle. Ihana lukea että muillakin on ollut vekkuleita ideoita lapsena :)

    VastaaPoista
  20. Haha, minä jos tekisin kakun, se olisi juurikin tuon näköinen - HYVÄLLÄ TUURILLA! Todennäköisimmin se lässähtäisi tai kärähtäisi täysin tunnistamattomaksi lättänäksi niin, että sitä voisi hyvällä mielikuvituksella arvella pannukakuksi! :D

    VastaaPoista
  21. Hauska kakkutarina lapsuudesta! :D Tosi hieno tuo kännypussi!

    VastaaPoista
  22. Hauska kakkutarina tosiaan:) ...tuo "elämys" lahja on ihana!

    VastaaPoista
  23. Kakkuvuokan voi "korppujauhottaa" myös hienosokerilla. Kokeilin kerran ja onnstui oikeastaan paremmin kuin korppujauhoilla ja nyt sokeroinkin aina.

    Tuota hiekkakakkua pitääkin kokeilla joku kerta kun kuullostaa herkulliselta.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!