mekon palaset

Joka jouluksi ostan itselleni yhden lahjan. Se on ollut joskus huonekalu ja joskus mistä milloinkin olen haaveillut. Kauan aikaa olen haaveillut täydellisestä grafiikanlehdestä, maalauksesta tai muusta taulusta, mutta tarpeeksi minunlaista ei ole osunut kohdalle. Kävin ennen joulua Kaapelitehtaan myyjäisissä ja kävellessä yhden myyntipöydän ohi, silmäni osuivat aivan ihanaan tauluun. Jatkoin matkaa ja kierreltyäni koko paikan, palasin takaisin.  

Viivi Kemppaisen kaunistakin kauniimpi printtityö. Aivan loistava tilkkuilevalle minulle ja varmasti myös jollekin toiselle tilkkuilijalle ja vaikka tilkuilemattomallekin. Päätin saada tämän lahjaksi. Työllä ei ole nimeä, mutta jos olisi, se olisi Tilkkuilo. Kuvaaminen oli aika hankalaa, kun koko ajan tuli heijastuksia lasiin. Mieheni muuten luuli, että tämä on joku minun tekemä tilkkutyö, jonka olen kehystyttänyt. Oho, olisinpa noin taitava! Talulle ei ole vielä löytynyt parasta paikkaa. Haluaisin nähdä sen nojatuolista, jossa yleensä istun. Siis silloin kun istun olkkarissa.

 Kirjavan taulun innopittamana otin värikkäät kankaat esiin ja aloin silputa. 

Kaiken maailman kankaanpalasia joita yhdistää yksi asia: Marimekko.

Kaitaleet ovat ihan hieman vajaan tuuman levyisiä ja melkein kolme pitkiä. Tikkaukset ovat aika tökeröt. Suoraa viivaa, eikä sekään täydellisen suoraa!

Minulla oli yksi ihana pieni pala Marimekon kangasta, en tiedä sen nimeä, ja olin sitä säästellyt pitkään. Tämä palanen sai olla kokomallina muille palasille eli siitä tuli mitat muillekin. Kävi vaan niin, että tätä kaunista kankaanpalaa ei sitten ole tässä ollenkaan. En huomannut käyttää sitä, vaan koko ajan odotin, että tulee vähän parempi, näyttävämpi kohta mihin sen laitan, vaan ei tullut. Huomasin tämän yksinäisen palan kököttävän yhä muutaman muun ylijäämäpalan kanssa pöydällä ja pouch oli jo valmis. Ehkä ensikerralla on sen vuoro päästä mukaan. Ei lohduta sitten yhtään.

Tikkasin muutamilla erivärisillä langoilla, vakkei sitä helposti huomaa. Joka tapauksessa lankoja on vaalea, vihreä, keltainen, oranssi ja punainen.

Yhtään en joustanut, vaan vuorenkin tein Marimekosta. Ja taskun, se pitää aina olla.

Pohja on 2½ " ja korkeus koko komeudella 7½", leveys noin 10". Samat senteissä: pohja 

6½ cm, korkeus 19 cm ja leveys 25 cm.

Voisihan tätä sanoa Kirjavaksi kanaksikin, mutta ei sanota kuitenkaan. Olkoon Mekon palaset-niminen. Olen kyllä oppinut oikean tavan valmistaa kanaa ja menen sen kimppuun nyt. Ihan kuin Tove Janssonin kirjassa Vilijonkka oli unohtanut kaiken muun, paitsi oikean tavan valmistaa mantelikalaa.

Hyvää loppuviikkoa! Kohta on taas viikonloppu :>D