tiistai 6. tammikuuta 2015

mekon palaset

Joka jouluksi ostan itselleni yhden lahjan. Se on ollut joskus huonekalu ja joskus mistä milloinkin olen haaveillut. Kauan aikaa olen haaveillut täydellisestä grafiikanlehdestä, maalauksesta tai muusta taulusta, mutta tarpeeksi minunlaista ei ole osunut kohdalle. Kävin ennen joulua Kaapelitehtaan myyjäisissä ja kävellessä yhden myyntipöydän ohi, silmäni osuivat aivan ihanaan tauluun. Jatkoin matkaa ja kierreltyäni koko paikan, palasin takaisin.  


Viivi Kemppaisen kaunistakin kauniimpi printtityö. Aivan loistava tilkkuilevalle minulle ja varmasti myös jollekin toiselle tilkkuilijalle ja vaikka tilkuilemattomallekin. Päätin saada tämän lahjaksi. Työllä ei ole nimeä, mutta jos olisi, se olisi Tilkkuilo. Kuvaaminen oli aika hankalaa, kun koko ajan tuli heijastuksia lasiin. Mieheni muuten luuli, että tämä on joku minun tekemä tilkkutyö, jonka olen kehystyttänyt. Oho, olisinpa noin taitava! Talulle ei ole vielä löytynyt parasta paikkaa. Haluaisin nähdä sen nojatuolista, jossa yleensä istun. Siis silloin kun istun olkkarissa.

 Kirjavan taulun innopittamana otin värikkäät kankaat esiin ja aloin silputa. 


Kaiken maailman kankaanpalasia joita yhdistää yksi asia: Marimekko.


Kaitaleet ovat ihan hieman vajaan tuuman levyisiä ja melkein kolme pitkiä. Tikkaukset ovat aika tökeröt. Suoraa viivaa, eikä sekään täydellisen suoraa!


Minulla oli yksi ihana pieni pala Marimekon kangasta, en tiedä sen nimeä, ja olin sitä säästellyt pitkään. Tämä palanen sai olla kokomallina muille palasille eli siitä tuli mitat muillekin. Kävi vaan niin, että tätä kaunista kankaanpalaa ei sitten ole tässä ollenkaan. En huomannut käyttää sitä, vaan koko ajan odotin, että tulee vähän parempi, näyttävämpi kohta mihin sen laitan, vaan ei tullut. Huomasin tämän yksinäisen palan kököttävän yhä muutaman muun ylijäämäpalan kanssa pöydällä ja pouch oli jo valmis. Ehkä ensikerralla on sen vuoro päästä mukaan. Ei lohduta sitten yhtään.


Tikkasin muutamilla erivärisillä langoilla, vakkei sitä helposti huomaa. Joka tapauksessa lankoja on vaalea, vihreä, keltainen, oranssi ja punainen.


Yhtään en joustanut, vaan vuorenkin tein Marimekosta. Ja taskun, se pitää aina olla.


Pohja on 2½ " ja korkeus koko komeudella 7½", leveys noin 10". Samat senteissä: pohja 
6½ cm, korkeus 19 cm ja leveys 25 cm.


Voisihan tätä sanoa Kirjavaksi kanaksikin, mutta ei sanota kuitenkaan. Olkoon Mekon palaset-niminen. Olen kyllä oppinut oikean tavan valmistaa kanaa ja menen sen kimppuun nyt. Ihan kuin Tove Janssonin kirjassa Vilijonkka oli unohtanut kaiken muun, paitsi oikean tavan valmistaa mantelikalaa.

Hyvää loppuviikkoa! Kohta on taas viikonloppu :>D







22 kommenttia:

  1. Taulua luulin minäkin sinun tekemäksi ennen tekstin lukemista. Ja osaisit varmasti tehdä samanlaisen, olen miehesi kanssa samaa mieltä:)
    Kivan kirjava on pussikin.

    VastaaPoista
  2. Katsoin ensin myös, että olet tehnyt marikankaista taulun:)
    Hieno itselle ostettu lahja ja olen samaa mieltä sopii juuri sinulle, todellakin löytö.
    Pussukka on niiiin ihana, tästä pidän oikein paljon!

    VastaaPoista
  3. Sulle sopiva taulu! Ihan mahti! Tykkään sun pussukastasi ja olipa huvittavaa, ettet sitten huomannut ideakangasta edes laittaa mukaan. Huono omatunto tuli siitä kun kirjoitit, että tasku pitää aina olla. Mulla ei läheskään aina ole.

    VastaaPoista
  4. Nehän on kuin kaksi marjaa, taulu ja pussukka! Aivan ihanat värit pussukassa.

    VastaaPoista
  5. Olen miehesi kanssa samaa mieltä ja katsoin heti että olet kehystänyt työsi. Ja tuo käsityöläisen perussynti heti pois, "olisimpa niin taitava" Pöh--- sää oot paljon taitavampi!!!

    VastaaPoista
  6. Hauska ja iloinen nesessääri. Taulusta puhumattakaan. Taiteilijalla voisi olla lahjoja myös tilkkuiluun 😃

    VastaaPoista
  7. Ihastuttavan piristävä pussukka ja täydellistä taidetta tilkkuilijalle!

    VastaaPoista
  8. Ihastuttava printtityö- juuri sinun näköisesi. Ymmärrän täysin, miksi ihastuit työhön.
    Ja maripussukka on kuin karkki - iloinen ja tirskatelevan hedelmäinen.

    VastaaPoista
  9. Ihanat teokset kumpainenkin, onnea täydellisen lahjan löytymisestä ja iloisen pussukan valmistamisesta!

    VastaaPoista
  10. Viehättävä taulu. Marimekon kankaat ovat siitä ihmeellisiä, että ne yleensä sopivat toistensa kanssa yhteen. Ja ovat sopineet vuosikymmenien ajan.

    VastaaPoista
  11. Niiiiin ihana taulu! Eihän sitä mitenkään voinut jättää. Samaa katsoin kuin muutkin että sinun tekemäsi!
    Marimekot ovat ihan omaa luokkaansa, niin se vaan on. Iloinen "Mekon palaset" tuli ja ensi kerralla ehkä pääsee se tärkeäkin mukaan.
    Vuosi on alkanut iloisissa merkeissä!

    VastaaPoista
  12. Minäkin luulin taulua sinun tekemäksi. Kyllä tuota on ilo katsella seinällään. Pussisi on tosi hieno väri-ilotulitus,

    VastaaPoista
  13. Kun itse ostaa itselleen lahjan niin saa kyllä mieleisen, hyvä valinta! On tosi pirtsakka pussukka, taiteellinen sekin.

    VastaaPoista
  14. Kelpaisi tuon minunkin seinälleni! Ihan pirteä, oikea hyvän tuleen kuva! Pussukka ei yhtään kalpene taululle, saisitko ne jotenkin rinnakkain esille?

    VastaaPoista
  15. Yhdyn edellisiin kommentteihin ja lisään: tikkaus on hieno, ei taida Marimekoltakataan mitään viivasuoraa löytyä.

    Pliis, laita vielä se inspiratsioonin aikaansaanut kangas näytille!

    VastaaPoista
  16. Kun katsoin taulua luulin, että se on oikea tilkkutyö. Aivan ihanat värit niin taulussa kuin pussukassakin. Oikein kivat.

    VastaaPoista
  17. Leveä hymy sekä taulun, että pussukan johdosta! Todellisia ilopillereitä molemmat!

    VastaaPoista
  18. Kaunista! Näillä blogisivuilla tulee aina hyvälle tuulelle.

    VastaaPoista
  19. Ihana taulu ja pussukka myös!

    VastaaPoista
  20. Taulu pitää ehdottomasti ostaa tunteella - voisiko parempaa tilkkuilijalle löytyäkään!! Kaunis, kuten myös ihana pussukka!

    VastaaPoista
  21. Taulu ja pouch sävy-sävyyn ja niin Marlee molemmat ja taskupakko on taskupakko ei siitä pääse ;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!