pieni pala makeasta elämästäni

Edellisessä postauksessa herätti kiinnostusta DaCapo-pussukan vetoketjuun laittamani pieni karkki. Tässä on tarjolla ohje tuon namun tekemiseen.

Ensimmäisenä täytyy syödä mieleisessä kääreessä oleva namu. Ehkäpä useampikin, jos paperi sattuu repeämään työn edetessä, niin on uutta matskua varalla. Sitten taitat paperin toisen pään avaamiseen tarkoitetun osan paperin sisäpuolelle ja taittelet muun paperin ihan karkin muotoon. Ennen kuin suljet paperin, laita sen sisään nauha, joko yksinkertainen (esim. kirjanmerkkiä varten) tai kaksinkertaisena (vetoketjun koristeeksi). Tee nauhan toiseen päähän solmu ja laita se karkkipaperin sisään. Nyt kiepasuta karkkipaperi kiinni ja aseta se kaksinkerroin asetetun kirkkaan muovin väliin niin, että muovin taite on karkin alareunassa. Muovina käytän Tilkkutarhasta ostamaani kristallimuovia, mutta Eurokankaan pöytäliinan suojamuovikin käy. Se on vaan aavistuksen verran ei-niin-kirkasta.

v

Ompele koneommel karkin ympäri. Kannattaa käyttää muoville sopivaa paininjalkaa, sellaista teflonista, se luistaa hyvin. Leikkaa muovi karkin muotojen mukaan noin muutaman millin verran ompeleen vierestä. 

Varo leikkaamasta nauhaa poikki!

Näistä syntyy näppärästi kirjanmerkkejä ja vetskareihin koristuksia.

Kirjanmerkkeihin tarvitset pienet puuhelmet nauhan toiseen päähän. Tai edes yhden.

Nyt voit vihdoinkin ostaa sille kummilapsellesi, ystävällesi, äidillesi, veljellesi, sedällesi tai serkullesi sen hyvän kirjan, tehdä kirjanmerkin ja pussillisen hänen herkkukarkkeja synttärilahjaksi! 

Karkkipusseja joudut ostamaan kaksi, koska toisesta pussista otat yhden ja teet paperista kirjanmerkin sinne kirjan väliin. Sitten voit syödä loputkin karkit. Toisen pussin pidät avaamattomana lahjan saajaa varten.

Vielä ihanampi lahjasta tulee, jos ostat kirjan itsellesi ja otat yhdestä karkista paperin ja teet kirjanmerkin. Laitat kirjan, merkin ja loput karkit lahjapussiin ja viet sohvan tai parhaimman nojatuolin viereen. Käyt kettämässä kahvit tai teet  ja unohdat koko jutun. Sitten menet kupposen kanssa sohvalle ja ilahdut tavattomasti ihanasta lahjapaketista, joka sinua odottaa!

Sitten vaan nautit! Tosi helppoa ilahduttaa itseään! Ja miten kivaa se on.

Olin perjantaina lapsuudenystäväni (ei kuvassa) kanssa Kevät-messuilla Helsingin messukeskuksessa. Katseltavaa riitti ja maisteltavaa myös. En pääse mistään tapahtumasta ilman Kolatun Ruskaa, aivan ihanaa paistettua munajuustoa!  Se on niin hyvää, kun pannulla hieman lämmittää hunajan kanssa. Ja hunajaakin ostin pienen purkin, oikein rommilla maustettua! Ruskan lisäksi ostin Kolatun Martan. Hänen toinen nimi on Cheddar. 

Ihania tulppaaneja oli ihan meren verran ja olipa siellä meressä yksi ankkakin.

Jos minulla olisi kasvihuone, en uskaltaisi päästää sinne pupuja. Näethän itsekin, miten viekkaasti tuo pinkkiasuinen katsoo. Varmaan iskee hampaansa narsisseihin heti, kun porukat lähtee messuilta. Semmoisia ne ovat.

Tämän kummallisen peikon edessä oli lampi, jonne sai laittaa tarjolla olevista veneistä yhden, kunhan ensin teki veneeseen toivepurjeen. Helppoa kuin mikä, piti kirjoittaa toive valmiiksi leikatulle paperille ja laittaa se kiinni kaarnaveneen mastoon. Katselimme muiden toiveita. Siellä oli toivottu ruusutarhaa, auringon paistetta, taloa ja sydän.

Olimme kovasti etsiskelleet Fiskarsin osastoa, eikä vaan löydetty. Siksi meidän toive oli löytää Fiskarsin osasto ja oksasaha.

Ja se toimi! Osasto löytyi heti.

Ehkä se oksasaha-toive olisi pitänyt laittaa toiseen veneeseen, kun sitä ei Fiskarsin osastolta löytynyt. Eli yksi toive yhteen veneeseen! Seuraavalla kerralla tiedetään tämäkin.

Me molemmat ladyt ostettiin tuommoiset porkkanansiemenpussit. Joku varhainen lajike ja luomua. Hieman mietityttää, kun ohjelapussa mainitaan porkkanalla olevan vihollisia, joita vastaan pitäisi pystyä taistelemaan. Pahimpia ovat porkkanakemppi ja porkkanakärpänen. Luulen, että kärpäsestä selviän, mutta se kemppi. Se voi olla vaikka miten iso ja käydä jopa puutarhurin kimppuun, jollei joka hetki osaa olla varuillaan. Saa nyt nähdä, uskallanko viljellä näitä ollenkaan. Olisihan se raskasta koko kesä istua astalon kanssa kempin pelossa. 

Mutta herneenversot kasvaa! Ei ole lainkaan vihollisia, ellei minua lasketa mukaan.

Olen maistellut ja niin hyviä ovat, etten ehkä muuta enää syö.

Nyt on jo sadonkorjuun aika.

Keväistä viikkoa!